Masada – miksi näin kävi?
”JALOT soturit, jo muinaisista ajoista asti meille on määrätty, ettemme saa palvella roomalaisia emmekä ketään muutakaan paitsi Jumalaa – –. Kuitenkin nyt, niin kauan kuin nämä kädet vielä ovat vapaat pitelemään miekkaa – –. Älkäämme kuolko vihollisten orjina, vaan erotkaamme elämästä vapaina yhdessä vaimojemme ja lastemme kanssa.”
Eleasarin, Jairin pojan (ben Ya’ir), kerrotaan esittäneen tämän epätoivoisen kehotuksen Masadan puolustajille. Ensimmäisellä vuosisadalla elänyt historioitsija Josephus merkitsi sen muistiin ”Juutalaissota”-nimiseen teokseensa. Miksi tuo juutalaisten johtaja pyysi tovereitaan vastoin Jumalan lakia tekemään joukkoitsemurhan? (2. Mooseksen kirja 20:13) Vielä tärkeämpää on saada tietää, miten noiden olosuhteiden tuntemus auttaa sinua selviytymään nykyisessä väkivaltaisessa maailmassa.
Masadan tikarimiehet
Roomalainen varuskunta oli sijoitettu lähellä Kuolluttamerta sijainneeseen Masadan vuorilinnoitukseen ennen vuoden 66 juutalaiskapinan puhkeamista. Vaikka Masada sijaitsikin syrjäisessä paikassa, Herodes Suuri oli rakennuttanut sinne kauniin talvipalatsin. Hän oli rakennuttanut myös vesijärjestelmän, niin että voitiin nauttia jopa lämpimistä kylvyistä. Tilanteen teki kuitenkin kriittiseksi se, että Rooman miehitysvallan alaisuudessa linnoitukseen oli kätketty paljon aseita. Kun tunteet kuumenivat Palestiinan roomalaismiehittäjiä vastaan, aseet olivat vaarassa joutua kumouksellisten juutalaisten käsiin. Yksi tällainen ryhmä oli nimeltään ”tikarimiehet” (sicarii), joiden Raamattu mainitsee olleen mukana eräässä kapinassa. – Apostolien teot 21:38.
Tikarimiehet valtasivat Masadan vuonna 66. Vasta saamansa aseet mukanaan he marssivat Jerusalemiin tukemaan Rooman hallintoa vastaan noussutta kapinaa. Kumoukselliset juutalaiset löivät verisesti sekä Masadassa että Jerusalemissa sijainneet roomalaiset varuskunnat ja saivat näin Rooman imperiumin vihan syttymään maanmiehiään vastaan. Vielä vuoden 66 puolella Rooman sotajoukon kahdestoista legioona marssi Cestius Galluksen johdolla Juudeaan ja leiriytyi Jerusalemin ulkopuolelle. Roomalaiset hyökkäsivät kaupunkiin kaikilta sivustoilta ja menivät jopa niin pitkälle, että kaivoivat maata temppelin pohjoispuolisten perustusten alta. Yhtäkkiä Gallus veti joukkonsa pois ja ilman mitään selvää syytä lähti Juudeasta. ”Jos hän vain olisi sinnikkäästi jatkanut piiritystä vähän kauemmin, hän olisi vallannut kaupungin hetkessä”, kirjoitti silminnäkijänä ollut Josephus.
Mutta roomalaiset eivät olleet vielä luovuttaneet. Neljä vuotta myöhemmin roomalainen kenraali Titus marssitti neljä legioonaa Jerusalemiin.a Tällä kertaa koko kaupunki tuhottiin, ja Juudea joutui jälleen Rooman rautaiseen hallintoon – Masadaa lukuun ottamatta.
Päättäneinä murskata tämän viimeisen vastarintapesäkkeen roomalaiset saartoivat linnoituksen paksulla kivimuurilla ja kahdeksalla sotaleirillä, jotka oli ympäröity kivimuurein. Lopulta he rakensivat huipulle ulottuvan rampin – ihmistekoisen maaluiskan, joka oli lähes 200 metriä pitkä ja ulottui 55 metrin korkeuteen! Sen yläpäähän he rakensivat tornin ja sijoittivat muurinmurtajan aukon murtamiseksi Masadan muuriin. Olisi vain ajan kysymys, milloin Rooman armeija tunkeutuisi lävitse ja valtaisi tämän juutalaisten viimeisen linnoituksen!
Roomalaisten sotaleirin, ympäri kiertäneen piiritysmuurin ja valtavan suuren rampin selkeästi piirtyvät ääriviivat todistavat nykyään siitä, kuinka juutalaisten kapina päättyi. Masadassa suoritetut perinpohjaiset arkeologiset kaivaukset saatiin päätökseen vuonna 1965. Kommentoidessaan löytöjä tietosanakirja The New Encyclopædia Britannica (1987) toteaa: ”Havaittiin, että roomalais-juutalaisen historioitsijan Josephuksen kuvaukset, jotka olivat olleet siihen saakka ainoat yksityiskohtaiset Masadan historiasta kertovat tietolähteet, olivat erittäin täsmällisiä.”
Mutta kun roomalaiset olivat murtautumaisillaan muurien läpi, miten tikarimiehet suhtautuivat Jairin pojan Eleasarin itsemurhapuheeseen? Josephus kertoo: ”Jokainen tappoi oman perheensä; – – sitten, sen jälkeen kun arvalla oli valittu kymmenen miestä jäljelle jääneiden teloittajiksi, kukin asettui makuulle vaimonsa ja lastensa viereen, kietoi kätensä heidän ympärilleen ja paljasti kurkkunsa niille, joiden oli suoritettava tämä tuskallinen toimitus.b Nämä viimeiset surmasivat järkkymättömästi nuo kaikki, minkä jälkeen he tekivät samoin toisilleen, – – mutta muuan vanha nainen, erään toisen kanssa, – – pakeni – –. Uhreja oli yhtensä 960, naiset ja lapset mukaan lukien.”
Miksi juutalaisten kapina päättyi niin traagisesti? Liittyikö se jotenkin Jeesus Nasaretilaisen elämään ja kuolemaan?
[Alaviitteet]
a Arkeologit ovat löytäneet Masadasta satoja kolikkoja, joissa on hepreankielisiä, kansannousua ylistäviä kehäkirjoituksia, esimerkiksi ”Siionin vapauden puolesta” ja ”Pyhä Jerusalem”. Tri Yigael Yadin selittää Masada-nimisessä kirjassaan: ”Olemme löytäneet jokaiselta kapinavuodelta peräisin olevia kolikoita, ensimmäisestä vuodesta alkaen erittäin harvinaiseen viidenteen vuoteen saakka – tämä oli viimeinen rahanlyöntivuosi ja vastasi vuotta 70, jolloin Jerusalemin temppeli tuhottiin.” Huomaa yllä oleva kolikko.
b Strategiselta paikalta läheltä erästä Masadan porttia löydettiin 11 saviastianpalasta, joihin jokaiseen oli kirjoitettu lyhyt heprealainen kutsumanimi. Useat tutkijat ehdottavat, että nämä saattavat olla Josephuksen mainitsemia arpoja. Erääseen sirpaleeseen oli kaiverrettu ”ben Ya’ir”, mikä tarkoittaa ”Jairuksen poikaa”. ”Yadinin löytämät arvat, joista yhdessä on nimi ben Jair, vahvistavat hämmästyttävästi Josephuksen kertomuksen”, toteaa Louis Feldman kirjassa Josephus and Modern Scholarship.
[Kannen kuva]
Masada – todistaako se Messiaan tulleen?
[Kuva s. 4]
Vuodelta 67 peräisin oleva juutalainen kolikko, jossa mainitaan Roomaa vastaan käydyn sodan ”2. vuosi”
[Lähdemerkintä]
Pictorial Archive (Near Eastern History) Est.