NAARASJALOHIRVI

(hepr. ʼaj·ja·lahʹ, ʼaj·jeʹlet).

Cervidae-heimon jäsen. Naarasjalohirvi on siro, viehkeä, arka, varmajalkainen ja nopea luontokappale. Tiineet naarasjalohirvet vetäytyvät syvälle metsään synnyttämään, minkä jälkeen ne hoivailevat hellästi vasojaan jossain syrjäisessä paikassa ja suojelevat niitä, kunnes ne pystyvät huolehtimaan itsestään (Job 39:1; Ps 29:9).

Säyseä ja viehkeä naarasjalohirvi esiintyy Raamatun eloisassa kuvakielessä (San 5:18, 19; Lal 2:7; 3:5; ks. GASELLI). Siinä viitataan eläimen nopeuteen ja varmajalkaisuuteen; näiden ominaisuuksien ansiosta se pystyy pakenemaan vihollisiaan (2Sa 22:1, 34; Ps 18:32, 33; Hab 3:19). Jaakob viittasi mahdollisesti sodassa tarvittavaan taitoon ja nopeuteen, kun hän sanoi profeetallisesti, että Naftalin heimo on kuin ”siro naarasjalohirvi” (1Mo 49:21). Psalmista, jolla ei ollut mahdollisuutta päästä vapaasti pyhäkköön, vertaa Jumalaa kohtaan tuntemaansa kaipausta siihen, miten naarasjalohirvi kaipaa vesivirtoja (Ps 42:1–4). Kuvaus naarasjalohirvestä, joka hylkää vastasyntyneen vasansa, vaikka sen tiedetään normaalisti huolehtivan hyvin jälkeläisistään, ilmaisee Juudaa koetelleiden kuivuuskausien ankaruuden (Jer 14:1, 2, 5).