LAAKERIPUU

(hepr. ʼoʹren).

Ainavihanta pensas tai puu, joka voi kasvaa n. 15 m:n korkuiseksi. Koko puu (lehdet, kuori, juuret ja marjat) sisältää öljyä, jota on jo kauan käytetty lääkkeenä. Lehdet ovat pitkulaiset, nahkeat ja päältä kiiltävät.

Tämä puu mainitaan vain kerran Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa, Jesajan 44:14:ssä, jossa se esiintyy viimeisenä useiden puiden joukossa. Lexicon in Veteris Testamenti Libros (L. Koehler ja W. Baumgartner, Leiden 1958, s. 88) samastaa nimen laakeripuuhun (Laurus nobilis), jota kutsutaan myös jalolaakeriksi (ks. myös The Interpreter’s Dictionary of the Bible, toim. G. A. Buttrick, 1962, 2. osa, s. 293). Laurus nobilis kasvaa niin Palestiinan rannikolla kuin sen keskiosan vuoristossakin, ja sitä tavataan myös muissa Välimeren maissa.

Muinaiset kreikkalaiset sitoivat laakerinlehdistä seppeleitä, joita pantiin pytholaisten kisojen voittajien päähän ja annettiin myös kunnianosoituksiksi joissakin viroissa toimiville.