SATULA

Eläimen selkään kiinnitettävä ratsastajan istuin. Monissa raamatunkohdissa puhutaan aasien satuloimisesta (1Mo 22:3; 4Mo 22:21; 2Sa 17:23; 19:26; 1Ku 2:40; 13:13, 27; 2Ku 4:24), mutta itse satuloita ei kuvailla. Muinaisten monumenttien perusteella vaikuttaa siltä, että entisaikaiset hevosten satulat eivät olleet juuri muuta kuin pehmusteena käytettyjä vaatteita tai nahkoja. Heprean verbi ”satuloida” merkitsee pohjimmiltaan ’sitoa’, mikä osoittaa, että satula kiinnitettiin eläimeen. Eräässä vanhassa reliefissä kuvataan laatikkomainen satula, joka on kiinnitetty hihnoilla dromedaarin selkään. 1. Mooseksen kirjan 31:34:ssä mainitusta ”naisten kamelinsatulakorista” ei voida sanoa mitään tarkkaa. Heprealainen ilmaus kar hag·ga·malʹ on käännetty mm. vastineilla ”kamelin satulasäkki” (KR-92), ”kamelin satula” (KR-38) ja ”kamelin kantotuoli” (JB).

Mooseksen lain alaisuudessa jokainen, joka kosketti satulaa, jossa vuotoa kärsivä oli ratsastanut, tuli epäpuhtaaksi samoin kuin jokainen, joka kosketti esinettä, jonka päällä kuukautistilassa oleva nainen oli istunut (3Mo 15:9, 19–23).