MAUSTE, TUOKSUYRTTI

Mausteisiin ja tuoksuyrtteihin sisällytettäviä hyväntuoksuisia kasvituotteita ovat mm. aaloe, galbaanihartsi, hajupihka, kalmojuuri, kaneli, kassia, ladaani, mirha, palsami ja suitsutuspihka. Vaikka joitakin mausteita, esim. kumina, minttu, tilli ja suola, mainitaan Raamatussa, vastineilla ”mauste” ja ”tuoksuyrtti” käännettyjä alkukielen sanoja ei käytetä ruokamausteista.

Tuoksuaineita käytettiin pyhän voiteluöljyn ja yksinomaan pyhäkkökäyttöön tarkoitetun suitsukkeen valmistukseen (2Mo 30:23–25, 34–37). Niitä käytettiin myös valmisteltaessa ruumiita hautaamista varten; Jeesuksen hautaamisen yhteydessä mainitaan erikseen mirha ja aaloe (Joh 19:39, 40; ks. myös Mr 16:1; Lu 23:56; 24:1). Juudan kuninkaalle Asalle pidettiin tavattoman suuret hautajaispolttajaiset, mutta tässä ei ole kyse polttohautauksesta vaan tuoksuyrttien polttamisesta (2Ai 16:14). Mausteilla ”terästettiin” ennen muinoin viinejä (Lal 8:2).

Laulujen laulussa mainitut puutarhan maustekasvit (5:1, 13; 6:2) voivat tarkoittaa tuoksuyrttejä yleensä tai palsamipuukasveihin kuuluvaa Commiphora opobalsamumia, kuten jotkut oppineet ajattelevat. Ilmestyksen 18:13:ssa mainittu ”intialainen mauste” on kirjaimellisesti ”amomum”, inkiväärikasvien heimoon kuuluva aromaattinen pensas.