Lukijain kysymyksiä

● Kun otamme huomioon vaaralliset viimeiset päivät, joissa elämme, niin olisiko naineille pareille sopivaa käyttää hedelmöitymistä ehkäiseviä keinoja? Ja jos sikiäminen tapahtuu, niin olisiko sikiön lähdetys luvallinen? – Perustuu eri lukijoilta meille tulleisiin samankaltaisiin kysymyksiin.

Meillä ei ole valtuutta maan lakien eikä Jumalan Sanan perusteella neuvoa ehkäisykeinoja. Niiden käytöstä lankeaa vastuu niille, jotka päättävät voivansa omantuntonsa perusteella käyttää niitä, ja heidän oikean tuomitsemisensa täytyy jäädä Jumalalle, jota he palvelevat, eikä meille. Haluaako totuudessa oleva nainut pari lapsia vai ei, on heidän asiansa eikä meidän. Kunkin parin täytyy tarkastaa omat olosuhteensa ja silmällä pitämänsä tarkoitukset sekä ratkaista asia ja omaksua menettely ja sitten ottaa vastuu Jumalan edessä menettelystään ja sen seurauksista. Mutta me pidämme epäilemättömästi kiinni siitä, että avioliiton tarkoitus Jumalan edessä on lasten tuottaminen, ja jos siis jotkut naineet parit haluavat nyt lapsia ennen Harmagedonia, niin se on täysin sopivaa, eikä kenenkään tule arvostella heitä siitä sekaantuen siten heidän asioihinsa. Eikä keitään tule arvostella siitäkään, että heillä ei ole lapsia, eikä meidän tule sekaantua niihin syihin, joiden tähden heillä ei niitä ole. Yksityiset avioasiat eivät kuulu ulkopuolisille.

Lapsia ei tule pitää Jumalan palvelusta estävinä ja sen tähden ei-haluttuina. Paavali ei olisi muuten kirjoittanut: ”Hän on pelastuva lastensynnyttämisen kautta.” Eikä hän olisi neuvonut määrätyissä olosuhteissa olevia naisia ’synnyttämään lapsia’. (1. Tim. 2:15; 5:14) Hänen ohjeensa soveltuu samanlaisissa olosuhteissa nytkin. Jos lapsia tulee luonnollisella tavalla, niinkuin Jumala asetti ihmisten avioliiton, niin niitä on pidettävä tervetulleina nytkin, ennen kuin Jumalan toimeksianto uudelleenlausutaan Harmagedonissa hengissä säilyneille. Sinä olet kiitollinen siitä, että olet tullut elämään, tähän pahaankin maailmaan, ja sinun lapsesi voivat olla kiitollisia samasta syystä.

Jos me neuvoisimme sikiön lähdetystä, niin me rikkoisimme maan lakia vastaan. Me otamme sitäpaitsi sellaisen asenteen, että lähdetykset ovat itsessään vastoin Jumalan Sanaa. Ihmisten täytyy kantaa tällaisen menettelyn täysi vastuu. Meidän velvollisuutemme on sanoa Jumalan israelilaisten kanssa tekemän liiton mukaan, että kohdun hedelmällisyys oli merkki hänen siunauksestaan, jotavastoin hedelmättömyys oli kirous. (3. Moos. 26:9; 5. Moos. 28:4, 11, 18, 63; Ps. 127:3–5) Ja meidän täytyy huomata, että Jumala tuntee suurta kunnioitusta syntymätöntä lasta ja odottavaa äitiä kohtaan. Niiden raskas vastuu, jotka vaarantavat vahingossakaan syntymättömän lapsen elämän tai raskaan vaimon elämän, osoitetaan Mooseksen Laissa, 2. Mooseksen kirjan 21:22–25: ”Jos miehet tappelevat keskenänsä ja loukkaavat raskasta vaimoa, niin että hän synnyttää kesken, mutta vahinkoa ei tapahdu, niin sakotettakoon syyllistä vaimon miehen vaatimuksen ja riidanratkaisijain harkinnan mukaan. Mutta jos vahinko tapahtuu, niin annettakoon henki hengestä, silmä silmästä, hammas hampaasta, käsi kädestä, jalka jalasta, palovamma palovammasta, haava haavasta, mustelma mustelmasta.”

Asia koski etusijassa aviomiestä ja tulevaa isää, ja siksi vaimon mies vaati sakkoa tilapäisestä loukkaantumisesta, mutta jos lapsen tai vaimon henki meni, niin vastuullisen täytyi maksaa se hengellään. Jos nyt tuollainen satunnainen häiriö raskaan vaimon tapahtumain luonnollisessa kulussa oli seurauksiltaan niin vakava, niin etkö pitäisi tahallista asioihin sekaantumista vielä tuomittavampana? Ja vaikka me emme olekaan Mooseksen Lain alaisia nyt, niin ei ole syytä ajatella Jumalan mielen muuttuneen elämän pyhyyden suhteen tällaisissa tapauksissa. Kristilliset periaatteet vaativat tällaisissa asioissa tavallisesti pikemminkin enemmän kuin vähemmän. – Matt. 5:38–42.

Vartiotorni-Seura ei voi siis sekaantua antamaan neuvoja sellaisissa tapauksissa, joissa vahinkoa elämälle tai elämän menetys tapahtuu joko syntymättömälle lapselle tai tulevalle äidille. Sikiön lähdetystä seuraa verenvuodon ja tulehduksen vaara, ja se voi koitua pysyväksi vahingoksi tai kuolemaksi vaimolle. Se katkaisee sikiön kasvun, mikä muuten jatkuisi, kunnes ihmislapsi syntyisi normaalilla tavalla Jumalan luomisjärjestelyjen mukaisesti. Me emme pidä minkään arvoisina niitä väitteitä, että sikiön eli alkion ikä ratkaisee lähdetyksen oikeutuksen tai vääryyden, koska Jumala ei ole asettanut sellaisia määrittelyjä eikä rajoituksia 2. Mooseksen kirjan 21:22–25 esitettyyn lakiinsa. Kun ihmisten laki ennen muinoin sanoi tehdyn lähdetysrikoksen siinä tapauksessa, että sikiö oli liikahtanut äidin kohdussa, niin nykyisen lain säädös on lähempänä Raamatun ohjetta. ”Tavallisesti tehdään törkeä rikos, suoritettakoonpa se [lähdetys] ennen tai jälkeen tämän liikahtamisen”. – Amerikan lain yhteenveto, Clark, sivu 122, (engl.).

Kaikki tämä on hyvin vakava asia jokaisen naineen avioparin ajateltavaksi, jotta he sitten järjestäisivät toimintatapansa niin, että se miellyttäisi Korkeinta Jumalaa. Tämä ongelma kuuluu heille, samoin kuin ratkaisukin, ja kannettavat seuraukset ovat myös heidän. Kaikkeen tähän kytkeytyvää ratkaisua ja vastuuta ei voida työntää toisille henkilöille eikä Vartiotorni-Seuralle. Näissä asioissa ”kukin kantaa oman vastuutaakkansa”. – Gal. 6:5, Um.