Kirje yliopiston opiskelijoille ja professoreille todistamisesta

Vartiotornin Raamattu- ja traktaattiseura

124 Columbia Hts. Brooklyn 2, N. Y.

Toukokuun 6. 1951

Rakkaat Veljet.

Olemme havainneet viime aikoina selvää kiinnostuksen lisääntymistä uuden maailman sanomaamme kohtaan erityisesti kasvattajien ja korkeakoulujen oppilaitten keskuudessa. Kuten tiedätte, on Ithacan alueella, missä palvelee yli kaksisataa Gileadin yhteydessä olevaa julistajaa, kaksi maallista koulua, nimittäin Ithacan yliopisto, jossa on 1 433 opiskelijaa, ja kansainvälisesti tunnettu Cornellin yliopisto, missä on opettajia 1 069 ja opiskelijoita 10 565.

Olemme levittäneet elokuussa 1950 Yankee-stadionilla pidetyn konventin jälkeen laajalti kirjasta Kehitysoppi uutta maailmaa vastaan valistuneen luokan keskuuteen sillä seurauksella, että on aloitettu useita Raamatun tutkisteluja ei ainoastaan korkeakoulujen opiskelijain, vaan heidän opettajiensakin kanssa. Niistä monista keskusteluista, joita meidän Gileadiimme kuuluvilla on ollut kaduilla ja työskennellessään talosta taloon, käy ilmi, että monet yliopiston henkilöt eivät olekaan niin myytyjä kehitysteorian orjiksi, kuin jotkut vääriä tietoja saaneet kasvattajat haluaisivat.

Eräs nuori mies tuli viime syksynä Cornelliin saadakseen tohtorin arvon tultuaan maisteriksi Georgian teknologisessa opistossa. Saatuaan tiedon Gileadista hän pyysi saada keskustella jonkun sen opettajan kanssa. Kävin hänen asunnossaan, missä sukeutui kolmituntinen keskustelu. Tuo Cornellin mies taisteli peräytymisottelussaan Raamatun selviä, johdonmukaisia voimakkaita opetuksia vastaan ja sen filosofian puolesta, mitä hän oli oppinut.

Seuraavana päivänä soitti tämä sama opiskelija Gileadiin ja esitti ”hätähuudon” saada keskustella vielä, koska hän ei ollut voinut nukkua edellisenä yönä. Hän huomasi, että monet hänen aikaisemmista perustuksistaan ja toiveistaan ja ihanteistaan olivat järkkyneet. Häntä kehoitettiin alkamaan tutkia Raamattua, mihin hän ryhtyikin heti, jopa opiskelujensakin kustannuksella jossakin määrin. Kehitysoppi-kirjanen toikin hänelle nopean vapautuksen hänen henkisestä taikauskostaan, ja hän keskusteli sen sisällöstä innokkaasti useitten professoriensa ja opiskelutovereittensa kanssa. Hänen kanssaan pidettiin joka tiistai-iltana Raamatun kotitutkistelua kirjan ”Tämä merkitsee iankaikkista elämää” johdolla. Hän edistyi kahdessa kuukaudessa siinä määrin, että hän kävi Gileadin viikkokokouksissa ja osallistui kenttäpalvelukseenkin. Hänen kouluopintonsa näyttivät nyt arvottomilta eivätkä rakentaneet häntä uudessa maailmassa saavutettavaa tulevaisuutta varten. Hän jätti yliopiston palatakseen kotiinsa ja tullakseen evankeliumin palvelijaksi.

Toinen kiinnostava tapaus koskee erästä entistä sotilasta, joka valmistui viime helmikuussa eläinlääketieteen tohtoriksi. Hän oli kenraali Clarkin armeijassa, joka valtasi Italian. Hän ei käynyt ainoastaan Roomassa ja monissa osissa Italiaa, vaan hän keskusteli paavinkin kanssa yhdessä kymmenen muun amerikkalaisen sotilaan kanssa. Kun hän lopetti palveluksensa sotilaana Italiassa ja oli vapautunut harhakuvitelmistaan ja inhosi katolista sivistystä, niin hän päätti tulla protestanttiseksi papiksi palattuaan Amerikkaan. Mutta hän ei voinut löytää Amerikkaan tultuaan mitään tyydyttävää protestanttista kirkkoa, minkä papiksi hän olisi halunnut tulla. Niinpä hän päättikin lopulta mennä Cornellin yliopistoon viideksi vuodeksi valmistuakseen eläinlääkäriksi, ja sen hän teki.

Mutta vasta viime syksynä löysi eräs meidän Gileadimme julistajista hänet ja aloitti heti hänen kanssaan Raamatun kotitutkistelun. Hän on tullut suoraa päätä totuuteen ja on nyt Jumalan tosi palvelija, yksi Jehovan todistajista. Hän on ottanut eläinlääkärin toimen Texasissa ja muuttanut sinne pienine perheineen suorittaakseen samalla todistamistyötä. Hänen vaimonsakin otti asenteensa ja iloitsee uudessa maailmassa saavutettavan elämän toivossa.

Eräs Cornellin opettaja sai tammikuussa kirjan ”Tämä merkitsee iankaikkista elämää” eräältä Gileadin opiskelijalta, joka suoritti katutyötä. Tämä Gileadin opiskelija sopi minun kanssani, että seuraisin häntä uusintakäynnille, ja tämä herrasmies suostui hyvin mieluisan keskustelun jälkeen saapumaan minun jokaviikkoiseen Raamatun tutkisteluuni, missä käy toisiakin cornellilaisia ja mitä minä pidän lähellä hänen kotiaan ja lähellä yliopistoa. Hän on käynyt jo yhdeksässä kokouksessa ja ottaa hyvin tarmokkaasti osaa keskusteluun. Me käytämme toisinaan Raamatun tutkistelun jälkeen tunnin tai kaksi pohtiaksemme raamatullisia ongelmia ja kysymyksiä. Hän sanoi pitävänsä Kehitysoppi-kirjasesta, mikä vahvistaa hyvin hänen epäuskoaan, mikä hänellä on ollut tämän teorian suhteen monta vuotta.

Ollessaan maaliskuun viimeisenä sunnuntaina työssä talosta taloon eräs Gileadin oppilas tuli jonkun Cornellin professorin kotiin, ja tämä lausui hänet lämpimästi tervetulleeksi ja kehoitti astumaan sisälle keskustelemaan. Hän sanoi kuulleensa, että joku Jehovan todistaja oli pitänyt puheita oppilasjoukolle unitariaanien kirkossa joinakin sunnuntaipäivinä jonkin aikaa sitten, ja tiedusteli, haluaisiko joku meidän opettajistamme puhua joskus eräälle hänen luokalleen. Gileadin opiskelija kehoitti professoria tulemaan yleiseen esitelmäämme sinä iltapäivänä ja lupasi esittää hänet minulle kokouksen jälkeen. Hän tuli ja oli ihastunut yleiseen esitelmään. Me keskustelimme noin tunnin raamatullisista asioista, ja hän kysyi sitten, haluaisinko minä pitää luennon hänen yhteiskuntatieteen opiskelijoilleen seuraavana lauantaina. Minä suostuin tähän mielelläni.

Täsmälleen kello 11 seuraavana lauantaina, huhtikuun 7:ntenä, oli kaksikymmentäneljä yhteiskuntatieteen opiskelijaa (vanhempia ylioppilaita ja tutkinnon suorittaneita) odottamassa opettajansa kanssa Morrill Hallissa kuunnellakseen puhetta. Puheeni aiheena oli ”Tuleva uuden maailman yhteiskunta”. Siinä esitettiin lyhyt tutkielma nykyisestä vanhan maailman yhteiskunnasta ja miten se on Jumalan suosion ulkopuolella, saanut avioeron, niin sanoaksemme, Eedenin kapinasta lähtien. Miten Jehova, Elämän Alkaja, lähetti aikanaan Elämän Pääedustajansa, Kristuksen Jeesuksen, maan päälle siksi välikappaleeksi, jonka ympärille tulee rakennettavaksi uuden maailman yhteiskunta, mikä kestää ikuisesti sopusoinnussa Jumalan kanssa. Heille osoitettiin, että meidän nykyinen sukupolvemme on menossa siirtymäkauden läpi, missä saamme kokea ja nähdä nykyisen vanhan maailman epätyydyttävän asiainjärjestelmän murskautumisen. 115:ssä eri maassa olevat Jehovan todistajat muodostavat maailmanlaajuisena yhteiskuntana tulevan uuden maailman yhteiskunnan ydinjoukon. Heille osoitettiin, että meidän todistamistyöllämme on ymmärrykseen vetoava vaikutus, mutta se ei vaikuta herkkäuskoisten tunteisiin, niinkuin nykyiset useimmat uskonnolliset järjestöt. Nyt on maailmanlaajuisessa mittakaavassa tapahtumassa joukkoeroaminen voimattomista uskonnoista Jehovan todistajain voimakkaaseen, hyvin koeteltuun yhteen laumaan, mikä on yhden paimenen Kristuksen Jeesuksen näkymättömässä johdossa.

Välinpitämättömyys, mitä muutamat opiskelijat osoittivat aluksi, muuttui kohta mitä tarkkaavaisimmaksi kuunteluksi, ja esitetystä tehtiin runsaasti muistiinpanoja. Luennon jälkeen, mikä kesti noin 35 minuuttia, tehtiin innokkaasti kysymyksiä. Kurssilaiset ottivat halukkaasti kaksikymmentäkaksi Kehitysoppi-kirjasta, ja kaksi kirjaakin jäi heille.

Tuossa yliopistossa on pidetty sarja erikoisluentoja nimellä ”Uskonkäsite” Barnes Hallissa, missä vierailevat puhujat, pappismiehet katolisesta, juutalaisesta, luterilaisesta, mormonien ja kveekkareitten uskosta, ovat puhuneet vuoron perään opiskelijoille. Eräs Cornellin ylioppilaista, joka käy säännöllisesti minun torstai-illan Raamatun tutkisteluissani, ryhtyi ottamaan selvää viranhaltijoilta, eikö Jehovan todistajia voitaisi pyytää varaamaan puhujaa tähän ”Uskonkäsite”-sarjaan. Asianomaiset suostuivatkin pyytämään minua puhumaan heidän luentosalissaan kahdeksantena sarjassa, ja aika määrättiin tiistaiksi, toukok. 1. p:ksi klo 16.30. Asiasta ilmoitettiin yliopiston sanomalehdessä, jonka nimi on The Cornell Sun.

Luento pidettiin suunnitelman mukaan. Viisikymmentä oli läsnä, muutamia tiedekunnasta ja suurin osa opiskelijoita. Puheen aihe oli ”Missä ei ole näkökykyä, siellä ihmiset tuhoutuvat”. (Sananl. 29:18, KJ) Raamatullinen näkemyksemme loistoisasta uudesta maailmasta maalattiin eloisasti heidän eteensä monin yksityiskohdin Raamatun todistusten tukemana. Kolmekymmentä minuuttia kestäneen puheeni lopussa tuli kolme presbyteeripappia saliin. Nuo papit yrittivät saada kokouksen valvontaansa puhetta seuranneessa kysymys-ja-vastausvaiheessa. Mutta he paljastivat pian tietämättömyytensä ja uskonpuutteensa Raamatun suhteen, ja kuuntelijat nauroivat heidät äänettömiksi.

Kun keskusteltiin esimerkiksi siitä, onko ihmissielu kuoleva vai ei, niin eräskin pappi sanoi, että tämä sana ”sielu” ymmärretään eri tavoilla, joista eräs on jalkapohja. [Englanniksi sielu = soul; jalkapohja = sole.] Vaikka nuo papit olivatkin ammattivääristelijöitä, niin he eivät kyenneet saamaan kuulijoita nielemään tätä. Kuvittelehan, että käytetään kahta aivan eri sanaa, jotka kirjoitetaankin eri tavalla! Vastustaessaan puhujan viittausta Saarnaajan 9:5, 10:nteen, As, missä sanotaan, että ”kuolleet eivät tiedä mitään, . . . ei ole tietoa eikä viisautta sheolissa, minne menet”, eräs noista papeista sanoi, että kirjoittaja Salomo oli siihen aikaan epätoivoinen eikä tarkoittanut sentähden todellisuudessa mitä kirjoitti, samoin kuin nykyinenkin ihminen esittää henkisesti masentuneena sellaista, mitä hän ei tarkoita todellisesti. Tällä viisastelullaan tuo pappi todisti ehdottomasti kieltävänsä pyhien Kirjoitusten henkeytyksen.

Kun tuo pappisjarruttaja oli epäonnistunut, niin kuulijat jatkoivat kysymysten tekemistä nelisenkymmentä minuuttia ilmaisten suurta kiinnostusta tulossa olevaa uutta maailmaa koskeviin ennustuksiin. Lopussa jäi heille yksi sidottu kirja ja 21 Kehitysoppi-kirjasta. Eräs papeista puhui minulle kokouksen jälkeen ja sanoi toivovansa, että hänen joukollaan olisi se into, mikä on Jehovan todistajilla. Tämä johtuu siitä, uskalsin sanoa, että Jehovan todistajilla on kirkas näkemys käytännöllisestä tulevaisuudesta. Meillä on jotakin kouraantuntuvaa tarjottavana ihmisille, nimittäin ihanassa paratiisimaassa saavutettavan loputtoman elämän toivo. Tulevan elämän tarjoaminen kärventävässä helvetissä tai epämääräisen laiskottelevan elämän taivaassa ei innosta ketään.

The Cornell Sun sisälsi seuraavana päivänä hyvän kirjoituksen luennosta. Tämäkin kirjoitus antoi todistuksen, koska eräs Cornellin ylioppilas lähestyi seuraavana lauantaina erästä katutyössä olevaa julistajaa kysyen kirjallisuutta, sillä hän halusi tietää enemmän siitä uudesta maailmasta, mikä oli mainittu sanomalehtikirjoituksessa. Toisetkin tiedonannot ilmaisevat, että annettu todistus on otettu hyvin suosiollisesti vastaan. Eräs läsnäollut professori oli erityisesti ystävällinen tervehtiessään ja teki paljon muistiinpanoja puheesta.

Me jatkamme siis Herran ansaitsemattomasta hyvyydestä jokaisen tilaisuutemme hyväksikäyttöä laajentaessamme todistuksen antamista uudesta maailmasta alueellamme ”valistuneitten” parissa tarjoamalla maksutonta kasvatusta elämään niille, jotka väittävät olevansa valistuneita tämän vanhan maailman elämäntavoissa.

Jehovan ylimmyyttä julistava toverinne

A. D. Schroeder [nimikirjoitus] Vartiotornin Gilead-koulun kirjaaja