Kadonnut lammas löytää oikean paimenen
JOULUKUUN 15. p:n engl. Vartiotornissa 1951 mainittiin lyhyesti eräs vanha munkki, joka oli saanut totuuden. Koska olemme nyt saaneet enemmän yksityiskohtaisia tietoja tästä tapahtumasta, niin esitämme ne tässä lukijoittemme hyväksi sellaisina, kuin eräs Jehovan todistaja on ne kertonut.
”Täällä autiomaassa, lähellä Kuollutta merta ja 25 kilometriä Jerusalemista, Beetlehemistä ja Jerikosta, sijaitsee hyvin vanha kreikkalainen Pyhän Sabbasin luostari korkealla vuorella. Siellä asuu vain munkkeja ja pappeja, ja ken menee siihen luostariin, ei voi lähteä sieltä ennenkuin kuollessaan. Tämän luostarin perustaja, Sabbas, kutsui kerran kaikki munkit ja papit luokseen ja sanoi: ’Varokaa omenia ja naisia, koska omena petti Eevan, ja nainen Eeva petti Aadamin.’ Tästä syystä ei yksikään nainen saa tulla luostariin. Siellä vietetään joka vuosi pyhän Sabbasin juhlaa, jolloin monet Jerusalemista, Beetlehemistä ja Jerikosta kokoontuvat tuonne luostariin.
”Minä huomasin varhain eräänä aamuna, että ihmisiä lähti joukoittain kaupungista ja meni vuorille. Pysähdytin muutamia tuttuja ja kysyin heiltä, minne kaikki nuo ihmiset olivat menossa, ja he sanoivat: ’Me menemme Pyhään Sabbasiin rukoilemaan. Tulkaa mukanamme Pyhään Sabbasiin katsomaan, millaisia pyhiä profeettoja siellä asuu. He ennustavat paljon maailman lopusta. He asuvat luolissa ja vaeltelevat rääsyisissä viitoissa eivätkä niinkuin te, Jehovan todistajat, jotka pukeudutte aistikkaasti. He elävät ruoholla ja rukoilevat päivät ja yöt.’ Kysyin heiltä: ’Voisinko puhua heidän kanssaan Jumalan Sanasta?’ He vastasivat: ’Varmasti voitte.’ Menin sentähden heidän mukanaan ja puhuin koko matkan heille Jumalan valtakunnasta.
”Luostaria ympäröivät muurit olivat hyvin korkeat ja näyttivät yhtä vanhoilta kuin Jerusalemin kaupunkia ympäröivät muurit. He soittivat kelloa, ja ihmiset menivät kirkkoon rukoilemaan. Huomasin erään vanhan papin rukoilevan venäjäksi. Hän sanoi: ’Pyhä Jumalan Äiti, pelasta minut, joka olen syntinen!’ Hän meni sitten puisen ristin luo ja sanoi: ’Pyhä puu, pelasta minut, joka olen syntinen!’ Seurasin häntä, ja kun hän oli lakannut rukoilemasta, niin sanoin hänelle: ’Saanko puhua Teille hiukan?’ Hän oli iloisesti yllättynyt löytäessään sellaisen, joka osasi puhua venäjää, ja kehoitti minua tulemaan luolaansa, missä hän oli asunut ja rukoillut kaksikymmentä kuusi vuotta. Hänen luolansa oli hyvin vanha, ja hänen vuoteenaan oli pelkät laudat, ja seinillä oli riippumassa useita pyhiä kreikkalaisia kuvia. Sain tietää hänen olevan kahdeksankymmenen yhden vuoden vanha.
”Aloin todistaa hänelle: ’Kuulin Teidän rukoilevan Jumalan äitiä. Kuunnelkaa, ystäväni. Mitä luulette? Kuinka Maria voisi olla Jumalan äiti, koska Jumala loi hänet?’ ’Ei, ei hän voi olla’, hän vastasi. Osoitin sitten Raamatusta hänelle, että Maria ei synnyttänyt Jumalaa, vaan Jeesuksen Kristuksen, joka oli Jumalan ensimmäinen taivaallinen luomus. Näytin hänelle ne raamatunkohdat, mitkä kieltävät tekemästä ja palvomasta kuvia ja mitkä käskevät meitä palvomaan ja palvelemaan Jumalaa. Neuvoin häntä: ’Tutkikaa Jumalan Sanaa; oppikaa tuntemaan totuus, niin totuus on tekevä teidät vapaiksi.’
”Tämän jälkeen hän alkoi itkeä kuin lapsi ja sanoi: ’Mitä minun on tehtävä?’ Sanoin hänelle, että luolassa ei ole pelastusta, että Jeesus kulki talosta taloon ja opetti ihmisille Jumalan Sanaa heidän kodeissaan. Käskin häntä pyytämään Raamattua ja tutkimaan sitten sitä. Sitten jätin hänet ja palasin Jerusalemiin jalkaisin.
”Melkein vuotta myöhemmin olin palaamassa palvelustehtävistäni Jerikosta, ja kun astuin pois linja-autosta Beetlehemissä, niin joku tarttui olkapäähäni ja sanoi: ’George, olen etsinyt Teitä Jerusalemista kaksi päivää! Muistattehan, kun tulitte Sabbasiin autiomaahan? Minä olen se sama mies, se erakko!’ Tunsin hänet heti ja kysyin: ’Mitä haluatte?’ Hän vastasi: ’Haluaisin erittäin mielelläni kuunnella Teitä ja saada lisää tietoja tästä uudesta opista. En ole voinut unohtaa Teitä siitä päivästä lähtien, kun lähditte autiomaasta. Te tunnette Kirjoitukset erittäin hyvin, ja Jumala on Teidän kanssanne. Opettakaa minulle Kirjoituksia.’ Vaikka olin hyvin väsynyt ja nälkäinen, niin me istuuduimme tienviereen Beetlehemissä, ja minä puhuin hänelle kaksi ja puoli tuntia, ja hän itki koko ajan. Sitten hän kysyi minulta: ’Voisinko tulla telttaanne huomisaamuna ja saada oppia lisää?’ Sanoin hänelle: ’Olkaa hyvä ja tulkaa’, ja annoin hänelle osoitteeni.
”Oli juuri sarastamassa, kello kuusi aamulla, kun hän ilmaantui telttaani. Kysyin häneltä, miten hän pääsi luostarista. Hän kertoi silloin minulle, että koska hän oli pyytänyt Raamattua, kieltäytynyt rukoilemasta Mariaa, suutelemasta kuvia jne., niin he olivat panneet hänet luostarin vankilaan ja ruokkineet häntä leivällä ja vedellä, mutta sitäkään ei saanut riittävästi. Hän päätti senvuoksi paeta luostarista yöllä. Hän löysi nuoranpätkän ja käytti sitä muurin yli menemiseen. Mutta kun hän oli puolitiessä laskeutumassa muuria, niin nuora katkesi, ja hän putosi maahan loukaten nenänsä ja päänsä. Hänellä oli mukanaan pussi täynnä pyhiä kirjoja, jotka hän oli saanut menneinä aikoina luostarista hyvän käytöksensä johdosta. Me puhelimme keskenämme koko päivän ja kello neljään asti seuraavaan aamuun.
”Hankin hänelle venäläisen Raamatun, ja hän tutkii sitä erittäin ahkerasti aamusta iltaan. Hän näytti sitten minulle kirjojaan ja kysyi: ’Mitä sinä sanot, veli George? Ovatko nämä kirjat hyviä vai eivät?’ Silmäillen niitä sanoin: ’Eivät, ystäväni, nämä kirjat ovat maailmallisia.’ Hän kysyi sitten: ’Mitä minun pitäisi tehdä niille?’ Kehoitin häntä palauttamaan ne luostariin. Hän vei ne luostarin kreikkalaisille patriarkoille ja asettaen ne kirjoituspöydälle sanoi: ’Ottakaa nämä väärät opetuksenne. Olen rukoillut kaksikymmentä kuusi vuotta autiomaassa, eikä niissä ole pelastusta. Mutta nyt olen löytänyt pelastuksen Kirjan, joka on Jehova Jumalalta, Raamatun. Tutkin sitä suuresti iloiten.’ Kun hän lähti, niin he vaativat: ’Ota kirjasi mukaasi ja mene minne tahdot.’ Hän otti sentähden nuo kirjat ja meni hautausmaalle. Löydettyään uuden haudan hän kaivoi käsin kuopan ja heitti kirjat siihen. Sitten hän peitti ne, pani suuren kiven päälle ja sanoi: ’Lukekoot kuolleet näitä kirjoja.’
”Hän oli säilyttänyt virsikirjan ja erään hopeakantisen rukouskirjan, mutta tultuaan käsittämään, että nekään eivät olleet Jumalan Sanaa, hän sanoi: ’Polta nämä kirjat. Ne ovat tuhlanneet minun nuoruuteni hukkaan. Kaksikymmentä kuusi vuotta olin kuollut, mutta nyt olen noussut kuolleista kuin Lasarus.’ Sanoin hänelle, että hänen kaulassaan riippuva puuristi oli kirottua puuta. Hän otti sen heti pois ja sanoi: ’Polta sekin. Olen rukoillut tätä kirottua puuta kaksikymmentä kuusi vuotta.’ Ja saatuaan tietää, että hänen munkinkaapunsakin oli pakanallinen, hän sanoi: ’Niin pian kuin löydän toiset vaatteet, heitän viitan pois, leikkaan tukkani lyhyeksi, ajan partani ja poltan kaiken omistamani pakanallisen ystävieni edessä. Haluan vain oppia tuntemaan maan päällä saatavan elämän tien.’
”Hän asuu nyt eräitten ystävien luona Beit-Jalassa, mihin valmistamme hänelle asuinpaikkaa, ja hänet on kastettu sen jälkeen. Kaikki Beit-Jalan, Beetlehemin ja Jerusalemin puhdasoppiset papit ovat kiihtyneitä tästä tapahtumasta.”