Onko uskolla parantaminen Raamatun mukaista?
Mielenkiinto uskolla parantamista kohtaan on suurimmassa huipussaan. Tukeeko Raamattu uskolla parantajien väitteitä? Tapahtuuko todellisia parantumisia, ja jos niitä tapahtuu, niin miten ne voidaan selittää? Millaista parannustyötä Raamattu oikeuttaa meidät odottamaan?
MIELENKIINTO uskolla parantamista kohtaan on lisääntymässä kautta koko maailman. Uskolla parantajat saavat Yhdysvalloissa salit tupaten täyteen illan toisensa jälkeen, ja he johtavat radio- ja televisio-ohjelmiakin. Eräs uskolla parantamista edustava aikakauslehti kerskuu, että sen levikki on yli neljännesmiljoona. Lontoon News Chroniclen toukokuun 21. p:n numero 1954 kertoo viidenkymmenen skotlantilaisen pappismiehen harjoittavan uskolla parantamista ja sanoo sen ”leviävän Skotlannissa”. Ja Time-lehden toukokuun 17. p:n (1954) numeron mukaan ilmaistiin eräässä etelä-Ranskassa pidetyssä tiedemiesten kokouksessa, että Ranskassa on enemmän ”harhauskoisia” parantajia kuin laillistettuja lääkäreitä: 48 000 verrattuna 42 000:een. Ja se sanoi uskolla parantamisen lisääntyvän Saksassa.
Kristillisen tieteen harjoittajat lisääntyvät myöskin. He väittävät kykenevänsä parantamaan ihmisten sairauksia, joiden he sanovat olevan olemassa ainoastaan mielessä. Eikä tule sivuuttaa myöskään niiden ihmeitten lisääntyvää määrää, jotka luetaan roomalaiskatolisten pyhiinvaelluspaikkojen ansioksi kautta maailman, joista Lourdesissa, Ranskassa, oleva näyttää tärkeimmältä ja tarkimmin todistetulta. Onpa kerrottu koirienkin parantamisesta.
Uskolla parantamiseen kohdistuvan mielenkiinnon kasvun ei pitäisi hämmästyttää meitä, koska nykyinen aika on materialistinen. Ihmisen terveydenetsintä on tietysti täysin luonnollinen, koska sairaus tuo tullessaan paljon kärsimystä, se on kallista, ja se tuottaa toisille taakkoja sekä lyhentää elämää. Lisäksi panee henkisten ja hermoston häiriöitten samoin kuin rappeuttavien sairauksienkin, sellaisten kuin syövän sekä sydän- ja munuaistautien, lisääntyminen epäilemättä yhä useampia ihmisiä odottamaan tervehtymistä uskolla parantamisesta kerskutusta lääketieteellisestä edistymisestä huolimatta.
Uskolla parantajat eivät vedä luokseen ainoastaan sairaita, vaan myöskin herkkäuskoisia ja uteliaita. Eikö Herodes Antipas ihastunut, kun Pilatus lähetti Jeesuksen hänen luokseen, koska ”hän toivoi saavansa nähdä häneltä jonkin ihmeen”? Ohimennen sanoen Jeesus kieltäytyi puhumastakin hänen kanssaan, vielä vähemmän hän antoi hänelle mitään merkkiä hänen uteliaisuutensa tyydyttämiseksi. – Luuk. 23:8, 9.
RAAMATUN KERTOMAT PARANTAMISTAPAUKSET AITOJA
Kristikunnan uskolla parantajat nojautuvat yleensä vahvasti Raamatun tukeen toiminnassaan. He päättelevät, että koska Raamattu kertoo ihmeitä suoritetun menneinä aikoina ja koska Jumala on kaikkivoipa, niin hänen voimallaan voidaan suorittaa ja suoritetaan parantamista nykyäänkin. Niinpä eräässäkin parantamista kannattavassa lehdessä on kirjoituksia, joilla on seuraavanlaisia otsikoita: ”Se on ihmeellistä meidän silmissämme”, ”Mitä Jumala on aikaansaanut uskon kautta”, ”Uskon rukous pelastaa sairaat”.
Ottaen huomioon sen, mitä ihminen oppii tietämään mielen vaikutuksesta ruumiiseen, jotkut lukevat Raamatun kertomat parannustapaukset tämän psykosomaattisen menetelmän ansioksi. Mutta ketkään, jotka uskovat Jeesuksen Jumalalle esittämät sanat: ”Sinun sanasi on totuus”, eivät voi hyväksyä mitään tällaista selitystä, sillä kautta koko Raamatun tehdään selväksi, että nämä parantumiset olivat Jumalan voiman ilmaumia.
Esikristillisistä jumalallisista parannuksista voitaisiin mainita esimerkkinä Aabrahamin samoin kuin hänen vaimonsakin hedelmättömyyden ”parantaminen”, niin että he voivat saada pojan, vaikka lähenivät sadan vuoden ikää. Raamattu ei jätä vähintäkään epäilystä siitä, että tämä ”parantaminen” oli uskon ja Jumalan voiman asia. (Hepr. 11:11, 12) Mooses kykeni Jumalan voiman avulla sekä aiheuttamaan sairautta että parantamaan sitä. Elisa paransi spitaalisen Naemanin; pani Naemanin spitaalin siirtymään palvelijaansa Geehasiin; ja hän herätti lapsen kuolleista.
Jumalallinen parantaminen sai lisää pontta Kristuksen Jeesuksen tullessa. Hän paransi kerran kymmenen spitaalista ja sokeana syntyneen miehen, ja ne, jotka vain koskettivat hänen viittansa reunusta, parantuivat. Hän herätti useita kuolleistakin. Jos joku asettaa kysymyksenalaiseksi sen, olivatko he tosiaan kuolleita, niin huomaa, että Lasarus oli haudassa neljä päivää.
Jeesus ei ainoastaan suorittanut itse parannustyötä, vaan hän antoi voiman toisillekin tehdä samoin, valtuuttaen heidät: ”Missä kuljette, saarnatkaa ja sanokaa: ’Taivasten valtakunta on tullut lähelle.’ Parantakaa sairaita, herättäkää kuolleita, puhdistakaa pitalisia, ajakaa ulos riivaajia. Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa.” (Matt. 10:7, 8) Huomattakoon tässä ohimennen sanoen, että Jeesus asetti valtakunnan saarnaamisen ensimmäiseksi. Se oli sopusoinnussa sen kanssa, että hän käski toistamiseen parannettuja olemaan kertomatta toisille parantumisestaan.
Huomaa edelleen, miten Luukas painottaa sitä, että Jumalan voima saattoi Paavalin suorittamaan parannuksia: ”Ja Jumala teki ylen voimallisia tekoja Paavalin kätten kautta, niin että vieläpä hikiliinoja ja esivaatteita hänen iholtansa vietiin sairasten päälle, ja taudit lähtivät heistä.” (Apt. 19:11, 12) Me emme voi olla myöntämättä sitä, että Jumalan palvelijat suorittivat jumalallista parannusta.
NYKYISELLÄ USKOLLA PARANTAMISELLA EI OLE TODISTEITA
Eivätkö kaikki nämä tosiasiat puhu nykyisen uskolla parantamisen puolesta? Eivät lainkaan! Miksi eivät? kysyt sinä. Kahdesta pääsyystä. Kristitty vaeltaa ensiksikin uskossa eikä näkemisessä. (2. Kor. 5:7) Hänellä ei ole mitään sellaisia lupauksia, mitkä Jumala antoi israelilaisille, että nimittäin jos he tottelevat hänen käskyjään, niin ”Jehova on varmasti poistava sinusta kaikki sairaudet”. – 5. Moos. 7:15, Um.
Toiseksi, ihmetyöt, ihmeparannuksetkin, olivat Jehovan sanansaattajien luotettavuuden vahvistamiseksi. Mooses suoritti ihmeitä, ”ja kansa uskoi”. Sama koski Kristusta Jeesustakin. Hän sanoi: ”Jos minä en tee Isäni tekoja, älkää uskoko minua. Mutta jos minä niitä teen, niin vaikka ette uskoisikaan minua, uskokaa minun tekojani.” (Joh. 10:37, 38) Huomaa lisäksi, että Jeesus ei rajoittanut ihmetöitään parantamiseen, vaan hän suoritti monia muitakin ihmeitä. Hän herätti kuolleita, ruokki tuhansia muutamilla leivillä ja kaloilla, muutti veden viiniksi, tyynnytti raivoavan meren, luki ihmisten ajatuksia, lausui monia ennustuksia, mitkä ovat täyttyneet tai mitkä ovat täyttymässä. Nämä kaikki vahvistivat sen, että hän oli tosiaan Jumalan Poika, sillä hän ei olisi voinut suorittaa sellaista itsestään.
Juuri nämä jumalallisen parantamisen syyt menneisyydessä ovat nykyisin jumalallisen parantamisen odottamista vastaan. Kun kristillisyys on vahvistettu lujasti aidoksi niin monien ihmeitten suorittamisella, niin ei ihmetöitä tarvita enää. Ihmeitten tekemisvoima hävisi sentähden, kun kaksitoista apostolia ja ne toiset, joille Jeesus antoi tämän voiman, kuolivat. Paavali kirjoitti ennustaen hengen lahjojen loppuvan: ”Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa.” Niitä tarvittiin kristillisen seurakunnan ollessa lapsuudessaan, mutta kun se saavutti kypsyyden, niin se voi hyvin tulla toimeen ilman sitä, ”mikä lapsen on”. – 1. Kor. 13:8, 11.
Tämän kanssa yhtäpitävä on se, että näitä ihmeitä ei suoritettu näiden voimien omistajien hyväksi. Niinpä, kun Kristuksella oli nälkä nelikymmenpäiväisen paaston jälkeen, niin hän kieltäytyi muuttamasta kiviä leiväksi tyydyttääkseen nälkäänsä. Miksi? Koska se olisi ollut hänen lahjansa väärinkäyttöä. Samoin luemme, että kun hän väsyi kulkiessaan, niin hän lepäsi opetuslasten mennessä kylään hakemaan ruokaa. Miksei hän säästänyt opetuslapsilta vaivaa hankkimalla ruokaa ihmeen avulla, kun kerran hänellä oli voima ruokkia tuhansia ihmeen avulla? Se ei olisi ollut hänen voimansa oikeaa käyttöä. Ja miksi hän viitsi levätä? Miksi hän ei käyttänyt yliluonnollisella tavalla omaa voimaansa, koska hän kykeni antamaan voimaa toisille? Jälleen siksi, että Jumala ei antanut hänelle näitä lahjoja hänen omaksi huojennuksekseen ja mukavuudekseen.
Hänen apostolinsa ja opetuslapsensa noudattivat tätä samaa periaatetta. Paavali näyttää kärsineen huonon näön tähden. Hänen työtoverinsa Epafroditus oli sairaana kuoleman vaarassa, ja Paavalin piti kerran jättää Trofimus jälkeensä sairauden vuoksi. Ja emmekö lue siitä, että Timoteuksella oli vatsakipuja sekä ”usein uudistuvia vaivoja”? Miksi olisi suvaittu kaikkia näitä sairaustapauksia, jos jumalallinen parantaminen olisi ollut kristittyjen hyväksi? Ja jos lääkärin palvelusten käyttäminen olisi ollut merkki uskon puutteesta, niin olisiko Paavali ottanut Luukkaan mukaansa ja viitannut häneen kiintyneen sydämellisesti ”rakkaana lääkärinä”? (1. Tim. 5:23; Kol. 4:14; Fil. 2:25, 27; 2. Tim. 4:20) Ihmetöitten tarkoituksena oli ilmeisesti saada epäuskoiset vakuuttuneiksi, eikä niitä tehty antautuneitten kristittyjen hyväksi.
Miksi meidän tulisi odottaa ihmeitä nykyään, koska niillä ei ole mitään erityistä tarkoitusta? Sairaus on syyn ja seurauksen asia, mikä perustuu Jumalan tekemiin lakeihin. Olisi typerää pilkata näitä lakeja, jättää ne huomioonottamatta tai hylätä ne ja odottaa sitten Jumalan suorittavan ihmeen hyväksemme. Meille sanotaan sitäpaitsi, että ”aika ja kohtalo kohtaa kaikkia”.
Kun olemme sairaita, niin olisiko väärin esittää sairautemme Jumalalle rukouksessa? Ei, mutta älkäämme rukoiliko häntä parantamaan itseämme. Me voimme rukoilla voimaa kestää ja viisautta osataksemme taistella sairauttamme vastaan parhaalla tavalla. Niinhän me rukoilemme leipäämmekin joka päiväksi, mutta älä odota Jumalan varaavan sitä ihmeen kautta.
Eikä meidän tule tehdä myöskään sitä erehdystä, että syytämme Perkelettä persoonallisesti sairaudestamme tai tapaturmastamme, ikään kuin olisimme Job. Hänen tapauksensa oli erikoinen, ja sen tarkoitus oli ylimmyyskysymystä koskevan asian muistiinmerkitseminen. Huomaa, että Jobia ei ainoastaan ennallistettu, vaan että myöskin hänen menettämänsä perhe korvattiin hänelle, ja hänelle annettiin kaksi kertaa niin paljon aineellista rikkautta, kuin hänellä oli ollut aikaisemmin.
MITEN ”USKOLLA PARANTAMINEN” VOIDAAN SELITTÄÄ?
Koska me emme voi lukea tätä nykyistä ”uskolla parantamista” Jumalan voiman ansioksi, niin miten me voimme selittää sen? Huomatkaamme ensiksi, että viime vuosina on opittu paljon ruumiin ja mielen välisestä suhteesta, ja jotkut asiantuntijat sanovat, että noin kolmasosa kaikista sairauksista on mielen aiheuttamia, kolmasosa ruumiin ja kolmasosa molempien yhdessä. Sikäli kuin jokin kipu on henkisten tai tunnetekijöitten aiheuttama, siinä määrin se voi myöskin olla helposti ”uskolla parantamiselle” altis. On sitäpaitsi hyvin tunnettua, että mielellä on suuri vaikutus ruumiiseen, niinkuin Raamattu sanoo: ”Terveydeksi on iloinen sydän, mutta murtunut mieli kuivuttaa luut.” – Sananl. 17:22.
Mutta miten on niiden parantamistapausten laita, joita ei voida selittää tällä tavalla? Jo se, että ”Jumala ei ole puolueellinen”, torjuu ajatuksen, että hän olisi suorittanut ne, sillä me näemme monien pahojen ihmisten nauttivan hyvästä terveydestä ja monien vilpittömien kristittyjen kärsivän huonosta terveydestä. Meidän täytyy siis etsiä selitystä jostakin muualta. Ja missä se on?
Meille sanotaan, että ”itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi” ja että hänen asiamiehensä suorittavat merkkejä ja ihmeitä, ”niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin”. Jollei parantumista voida lukea luonnollisten tekijöitten ansioksi ja jos Jumala ei toimi sillä tavalla, niin ainoa selitys on paholaisten voima. Raamattu osoittaa selvästi, että paholaisilla on yliluonnollinen voima. – 2. Kor. 11:14; Matt. 24:24; 2. Moos. 7:10–12.
Tämän ei pitäisi kuohuttaa ketään, sillä eivät ainoastaan kristikunnan keskenään ristiriitaiset lahkot väitä parantavansa sairaita, vaan on myös hyvin tunnettu tosiasia, että fakiirit, poppamiehet ja pakanamaitten shamaanit kykenevät tosiaan suorittamaan parannuksia, joskus tapauksissa, joissa nykyinen lääketiede ei ole auttanut.
Edelleen saattaa monet uskolla parantajat epäilyksen alaisiksi se seikka, että he ovat painottaneet lahjoituksia, käyttäneet huomiotaherättäviä keinoja kuuluisuuden saamiseksi ja että on lukemattomia tapauksia, joissa ei onnistuta, mikä kaikki on jyrkästi vastoin jumalallista parannustoimintaa, mitä Jeesus ja hänen varhaiset opetuslapsensa suorittivat.
HENGELLINEN JUMALALLISEN PARANTAMISEN OHJELMA
Hyvässä tasapainossa olevan kristityn elämän tärkein asia ei ole ruumiillisen heikkouden parantaminen. Jumalan Sana kertoo hengellisen parantamisen ohjelmasta, mikä on paljon tärkeämpi kuin mikään ruumiillisen parantamisen ohjelma. Niillä, jotka parannettiin Jeesuksen päivänä ainoastaan ruumiillisesti, oli todellisuudessa vain vähän hyötyä siitä – ainoastaan muutamiksi lyhyiksi vuosiksi. Mutta niillä, jotka parantuivat henkisesti uskon, tiedon ja Jumalan tahdon tekemiseen antautumisen kautta, oli lupaus: ”Minun Isäni tahto on se, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.” – Joh. 6:40.
Nyt on käynnissä hengellinen jumalallinen parannusohjelma. Saarnaamalla hyvää uutista Jehovan valtakunnasta sadoilletuhansille annetaan henkinen terveys, mikä on paljon tärkeämpi kuin minkään ruumiillisen hyvinvoinnin tuottama onnellisuus. Tieto siitä, kuka Jehova on, mitkä hänen päätöksensä ovat ja miksi hän on sallinut pahaa, sen ymmärtäminen, että Kristus kuoli meidän syntiemme edestä, lähellä olevan uuden maailman siunausten toivo, nämä tuovat rauhan mieleen ja lohdun ja ilon sydämeen. Ne panevat ihmisen antautumaan Jehovalle ja tuovat hänet uuden maailman yhteiskuntaan, minkä kaikki jäsenet ovat samaten antautuneet Jehovalle ja noudattavat kahta suurta käskyä: rakastavat Jehovaa koko sydämestään, mielestään, sielustaan ja voimastaan ja lähimmäistään niinkuin itseään.
Hengellisen parantamisen ohjelma ennustettiin kauan sitten: ”Silloin avautuvat sokeain silmät ja kuurojen korvat aukenevat. Silloin rampa hyppii niinkuin peura ja mykän kieli riemuun ratkeaa.” ”Eikä yksikään asukas sano: ’Minä olen sairas’; kansa, joka siellä asuu, on saanut syntinsä anteeksi.” ”Katso, minä tuon sille terveyden ja parannuksen, ja minä parannan heidät ja ilmaisen heille menestyksen ja turvallisuuden yltäkylläisyyden.” – Jes. 35:5, 6; 33:24; Jer. 33:6, Ts.
Edelläolevat lupaukset on rajoitettu hengellisen parantamisen ohjelmaan, mitä suoritetaan nyt, mutta ne antavat vakuutuksen kirjaimellisesta ruumiillisesta ja henkisestä parantumisestakin lähitulevaisuudessa, uuden maailman uudessa maassa, missä asustaa vanhurskaus. Tuosta uudesta maailmasta on kirjoitettu: ”Ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva.” – Ilm. 21:3.
Mitä Jehova päättää, sen hän myös tekee, ja niin toteutuu vielä hänen alkuperäinen päätöksensä täyttää maa terveitten, onnellisten ihmisluomusten täydellisellä rodulla, mikä asuu rauhassa ja yksimielisyydessä ja palvoo ainoastaan häntä. Kristityt tyytyvät siihen mennessä hengelliseen terveyteen ja sellaiseen ruumiilliseen terveyteen, minkä he voivat saada harjoittamalla itsensähillintää ja käyttämällä sellaisia parannuskeinoja, mitkä ovat sopusoinnussa Raamatun ja terveen mielen kanssa. He tekevät samalla kaikkensa saattaakseen toisten huomioon hengellisen jumalallisen parantamisen ohjelman uudessa maailmassa saatavien siunausten toiveineen.