Uskon koeteltu ominaisuus

1. Miten me olemme edeltävarustetut ahdistuksen varalta?

JEHOVAN todistajain uskoa eivät ahdistuksen ajat hävitä koskaan. Me tiedämme, että palvelija ei ole suurempi kuin hänen Herransa, ja samoin kuin Jeesus oli vainottu ja hänen uskonsa pantiin koetukselle, niin käy hänen seuraajilleenkin nykyään. (Joh. 15:20) Me odotamme vaikeuksia vanhan maailman järjestelmien taholta, mutta se vahvistaa meidän uskoamme eikä hävitä sitä. Saatana, joka mainitaan profeetallisesti Maagogista lähtevänä Googina, on valmis tavoittelemaan Jumalan palvelijoita maan päällä ja sotimaan heitä vastaan. Hänen sotajoukkojensa kuvataan leiriytyvän Jehovan kansan avoimen ja aseistamattoman kaupungin ympärille, mihin kaupunkiin hyvätahtoiset ihmiset kokoontuvat. Sentähden ”rakkaani, älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikäänkuin teille tapahtuisi jotakin outoa, vaan iloitkaa, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä”. (1. Piet. 4:12–14) Sen sijaan että sellaiset Saatanan yritykset säikähdyttäisivät, Pietari kehoittaa: ”Vastustakaa häntä lujina uskossa, tietäen, että samat kärsimykset täytyy teidän veljiennekin maailmassa kestää.” – 1. Piet. 5:8–10.

2. a) Mihin toimenpiteisiin Saatana ryhtyy uuden maailman yhteiskuntaa vastaan? b) Mikä vakuutus ja neuvo meillä on?

² Me tiedämme, että Saatana yrittää jatkuvasti musertaa vähäuskoiset. Mutta Ilmestyskirjan 2:10 (Um) sanoo: ”Älä pelkää sitä, mitä sinut on määrätty kärsimään. Katso, Perkele heittää jatkuvasti joitakuita teistä vankeuteen, jotta teidät pantaisiin täysin koetukselle ja jotta teillä olisi ahdistusta kymmenen päivää. Osoittautukaa uskollisiksi kuoleman vaarassakin, niin minä annan sinulle elämän kruunun.” Raamatun kertomus on täynnä paholaisten vastustusta Jehovan palvelijoita kohtaan tähän aikaan asti. Viime vuosina on monta vangittu, kidutettu ja erotettu perheistään heidän uskollisuutensa tähden Jehovalle, mutta mikään ei voi murtaa Jehova Jumalan tosi palvelijan uskoa. Meille muistutetaan Jeesuksen sanoja: ”Älkää ruvetko pelkäämään niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua.” (Matt. 10:16–23, 28, Um) Tulkoonpa Jehovan palvelijoille mitä hyvänsä, niin me tiedämme, että hän ei salli koetella palvelijoitaan enemmän, kuin mitä he voivat kestää. Sakarjan 2:5 osoittaa, että Jumala on oleva kuin tulimuuri niiden ympärillä, jotka palvelevat häntä ja odottavat häneltä suojelustaan ja turvallisuuttaan. Meillä on uskomme koetuksessa Jumalan Sanan vakuutus, ja me tiedämme, että hänen henkensä tukee meitä. Me emme peräydy vainon edessä, vaan me tiedämme, että niinkuin kuumuus karkaisee metallia, niin vainokin koettelee ja tutkii uskon.

3, 4. a) Miten entiset ja nykyiset Jehovan todistajat ovat kestäneet vainoissa? b) Miksi heitä on vainottu?

³ Meillä on rohkaisuksemme ihmeellisiä kertomuksia Raamatussa Jumalan palvelijoitten järkkymättömästä uskosta menneisyydessä. Heidän murtumaton uskonsa pilkan, ruoskinnan, kahleitten ja vankeuden alaisuudessa on esimerkki Jehovan kansalle nykyään. ”Heitä on kivitetty, kiusattu, rikki sahattu, miekalla surmattu; he ovat kierrelleet ympäri lampaannahoissa ja vuohennahoissa, puutteenalaisina, ahdistettuina, pahoinpideltyinä – he, jotka olivat liian hyviä tälle maailmalle.” (Hepr. 11:35–38) Kohta apostolien päivien jälkeen tuli lisää vainoa kristilliselle seurakunnalle, ja ne, jotka kieltäytyivät luopumasta Jumalastaan, kuolivat villipetojen repiminä, polttamalla ja julmasti kidutettuina Rooman areenoilla. Tällaisia uskon esimerkkejä ei tavata ainoastaan historiasta, vaan niitä nähdään meidänkin aikoinamme, kun Jumalan palvelijat osoittavat samaa murtumatonta antaumusta Hänelle, jonka vallassa on elämä.

⁴ Jehovan todistajat kokevat nykyään monissa maissa kautta maailman vainoa, eivät kuitenkaan väärinteon tai kansojen oikeitten vaatimusten rikkomisen tähden, vaan päinvastoin siksi, että he saarnaavat totuutta ja pysyvät nuhteettomuudessaan Jumalan lain ja Sanan vanhurskaita periaatteita kohtaan. (1. Piet. 4:15, 16) Juuri tämä Jumalan palvelijoitten viha on todellisuudessa osa Jeesuksen ennustamasta aikain merkistä. (Mark. 13:9) Pahoinpiteleminen on johtunut eräissä paikoissa ajattelemattomasta hallituksen toiminnasta ja toisissa tapauksissa uskonnollisesta suvaitsemattomuudesta. Vanha maailma näyttää jälleen, ettei sillä ole rakkautta tosi kristittyjä kohtaan. Portugalin Itä-Afrikassa antavat kotimaisten todistajien uskonnolliset vihamiehet usein ilmi heitä ja heidät pakoitetaan hallituksen työyksikköihin kuukausiksi kerrallaan. Belgian Kongossa ei sallita kristillistä kirjallisuutta tuoda maahan Jehovan todistajien tutkittavaksi, eivätkä he voi kokoontua yhteen palvomista varten. Taiwanissa ei hyväksytä Jehovan palvontaa, vaikka on toistamiseen yritetty saada hallituksen lupa. Raamattuja on takavarikoitu, kokouksia hajoitettu ja lähetystyöntekijöitä on viety pois maasta viranomaisten ahdistaessa niitä, jotka pysyvät lujina uskonsa puolesta.

5. Miten uskon koetus jatkuu?

⁵ Samanlaiset olosuhteet ovat vallalla monissa muissakin maailman maissa. Totuuden tukahduttaminen jatkuu varsinkin kommunistien valvomissa maissa. Veljien uskollisuus on pantu koetukselle Tshekkoslovakiassa. Eräskin kirje sanoi: ”Veljet ymmärtävät oikein käskyn maksaa takaisin Jumalalle se, mikä kuuluu Jumalalle. He eivät sallisi hetkeksikään nousta mieleensä ajatuksen, että ihmisten muodostaman vallan antama kielto voisi tehdä tyhjäksi Luojan antaman tehtävän saarnata evankeliumia.” Itä-Saksasta tulee tietoja jatkuvasti ahdistuksesta ja salamahyökkäyksistä eri seurakuntiin, jolloin suuret määrät otetaan kiinni. Nykyään on yhteensä 1 346 tuomittu 9 071 vuodeksi vankeuteen keskimäärin kuudeksi vuodeksi ja yhdeksäksi kuukaudeksi heidän nuhteettomuutensa säilyttämisen tähden Jehovaa kohtaan. Eräs vankilasta päästetty todistaja sanoi: ”Jumalan henki on vaikuttanut meissä antaen meille voimaa ja lisäten uskoamme.” Toinen veli sanoi jatkuvan kidutuksen ja vankeuden jälkeen kiduttajilleen: ”Olen vannonut uskollisuutta Jehova Jumalalle. Te voitte viedä minut pois tästä rakennuksesta ruumiina, mutta ette petturina.” Uskon koetus ei ole lakannut missään osassa maailmaa, vaan me voimme odottaa sen lisääntyvän täydelliseen loppuun asti. Meidän tulee varustautua sen varalta uskon kilvellä valmiina torjumaan Saatanan tuliset nuolet panemalla luottamuksemme ja uskalluksemme Jehovaan.

6. Mikä on välttämätön, jotta uskomme miellyttäisi Jumalaa?

⁶ Oikea usko ei ole sokeaa uskoa. Sadattuhannet ovat kuolleet menneinä vuosisatoina uskonnon nimessä, mutta kuitenkin tuottamatta kunniaa Jumalalle. He ovat kuolleet hänen Sanansa huulillaan ja samalla rikkoen hänen käskyjään ja ilman täsmällistä tietoa hänen päätöksistään. Jotta meillä olisi Jumalaa miellyttävä usko, niin meidän täytyy tietää, mikä hänen tahtonsa on ja mitä hänen Sanansa neuvoo, ja sitten meidän täytyy palvella häntä sen mukaan. Jos me palvelemme niinkuin Jeesus, Valtakunnan lähettiläinä uskollisina kuolemaan asti, niin me saamme silloin varmasti palkan. Jeesus todisti tällä tavalla uskonsa ja antaumuksensa, ja hän oppi tottelevaisuutta siitä, mitä hän kärsi. Paavali kirjoitti siitä syystä heprealaisille käskien heitä katsomaan ”kiinteästi uskomme johtajaan ja täydellistäjään, Jeesukseen. Sen ilon tähden, mikä oli asetettu hänen eteensä, hän kesti kidutuspaalun halveksien häpeää ja on istuutunut Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle. Tarkastelkaa tosiaan tarkkaan häntä, joka on kestänyt sellaista vastustavaa puhetta, mitä syntiset ovat esittäneet omia etujaan vastaan, jotta ette väsyisi ettekä hellittäisi sieluissanne.” – Hepr. 12:2, 3, Um.

7. a) Miten korjuutyö vahvistaa uskoamme? b) Millä kansalla on nykyään elävä usko?

⁷ Uskomme on vahvistunut nyt yhä lujemmaksi, kun me näemme Raamatun ennustusten täyttyvän suurenmoisesti siinä elonkorjuutyössä, mitä tehdään. Uuden maailman yhteiskunta kasvaa maailmanlaajuisesti, kuten ennustettiinkin vuosisatoja sitten Raamatussa. Tämä on todellisuuden – Jumalan taivaallisen valtakunnan näkymättömän perustamisen – silminnähtävää toteamista. Kaikenlaiset ihmiset asennoituvat totuuden puolelle ja antautuvat Jehovalle. Tämä antaa meille itsessään uskoa siihen Jumalan päätösten lopputulokseen, että nöyrät perivät maan ja iloitsevat rauhannauttimisesta. Jehovan todistajain konventitkin vahvistavat nykyään monien läsnäolevien hyvätahtoisten ihmisten uskoa. Miksi? Koska he kuuntelevat esitettyä totuutta. He saavat todeta sen vaikutuksen toisten elämässä. Jumalan henki panee heidät sitten osallistumaan tähän suureen kokoamistyöhön. He näkevät hänen järjestönsä toiminnassa sekä sen yksimielisyyden ja sopusoinnun, minkä totuus tuo näille ihmisille. Kaikki tämä antaa uskoa. He tietävät, että jos toisilla on tällainen usko, niin heilläkin voi olla se. Jos toiset pystyvät seisomaan uskonsa tulisessa koetuksessa, niin hekin pystyvät. He tuomitsevat uskollaan maailman, jolta puuttuu usko. (Hepr. 11:7) Jumala ei ole suinkaan kuollut heille, mutta heidän aikaisempi väärään palvontaan väärinsijoitettu uskonsa on kuollut. Heillä on nyt kestävä ja oikea usko. Ei ihme, että Maclean’s Magazinen joulukuun 15. p:n numero 1953 sanoi: ”Jos joku sanoo olevansa yksi Jehovan todistajista . . . niin on hyvin todennäköistä, että hän on uskollinen”; ja: ”Valtavasti suurimman lisäyksen saavuttavat nykyään Jehovan todistajat . . . Kanadassa on lähes viisi jokaista väestölaskennan vuonna 1941 osoittamaa kohti.” – Jes. 60:22.

8. Miten me voimme olla voittoisia uskon kilpailussa?

⁸ Jehovan todistajat panevat uskollisuutensa koetukselle. He tietävät, että Saatana koettaa pyydystää jokaisen, joka osoittaa oikeaa uskoa, hän toimii jokaisen henkilön kimpussa koettaen saada hänet lankeamaan. Meidän täytyy siitä huolimatta osoittaa uskollisuutemme pysyen jatkuvasti ”uskossa, siihen perustuneina ja siinä lujina, horjahtamatta pois sen evankeliumin toivosta, jonka [olemme] kuulleet”. (Kol. 1:23) Paavali kirjoitti samanlaisen ajatuksen Timoteukselle (6:12): ”Taistele voiton saamiseksi uskon oikeassa taistelussa, hanki luja ote iankaikkiseen elämään, mihin sinut kutsuttiin ja mitä varten sinä ilmaisit julkisesti oikean tunnustuksen monien todistajien edessä.” Raamattu kehoittaa meitä alituisesti tällaiseen uskollisuuteen: ”Pitäkäämme kiinni toivomme julkisesta julistamisesta horjumatta, sillä hän, joka lupasi, on uskollinen. . . . Sillä te tarvitsette kestävyyttä, jotta te Jumalan tahdon tehtyänne saisitte kokea lupauksen täyttymyksen. . . . ’Mutta minun vanhurskaani elää uskon perusteella’, ja ’jos hän vetäytyy takaisin, ei minun sieluni ole mielistynyt häneen’. Me emme ole nyt sellaisia, jotka vetäytyvät takaisin tuhoon, vaan sellaisia, joilla on sielun elossa säilyttävä usko.” – Hepr. 10:22, 23, 32–39, Um.

9. Miksi meidän tulee rohkaistua, ja mihin meidän täytyy uskoa?

⁹ Me voimme rohkaistua näistä tosiasioista, kun me emme näe ainoastaan muinaisina aikoina muistiinmerkittyä uskollisuutta, vaan myöskin veljiemme rohkeuden ja lujuuden tulisissa koettelemuksissaan kaikkialla maailmassa nykyään. Kaikesta siitä huolimatta, mitä Perkele ja hänen järjestönsä voivat aikaansaada meitä vastaan, ”Jehova tietää, miten vapauttaa jumalisen antaumuksen ihmiset koetuksesta”. (2. Piet. 2:9, Um) Lisäksi ”Jumala on uskollinen, hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää.” (1. Kor. 10:13) Uskon koetusta voidaan siis odottaa tässä vanhan ja uuden maailman järjestelmien yhteenotossa. Sen sijaan että Jehovan todistajat vetäytyisivät pois tulen polttaessa, he iloitsevat huomatessaan olevansa arvollisia todistamaan uskonsa Jumalan nimeen. Nyt on sinun uskosi koetukselle panemisen päivä. Uskon oikea yhdistyminen töihin saa hyväksymyksen. Tämä on usko, mitä ilmaistaan suotuiseen aikaan ja ahdistavana aikana, vainossa niinkuin rauhassakin – usko suuressa niinkuin pienessäkin. Se on usko Jehovaan, hänen Sanaansa ja järjestöönsä.

10. Miksi uskollisuutemme koetuksellepaneminen on toivottava?

¹⁰ Kaikkialla maailmassa olevat kristityt voivat iloita nyt lukiessaan Pietarin sanoja, kun he panevat uskonsa koetukselle. Hän kirjoitti: ”[Te], jotka Jumalan voimasta uskon kautta varjellutte pelastukseen, joka on valmis ilmoitettavaksi viimeisenä aikana. Sentähden te riemuitsette, vaikka te nyt, jos se on tarpeellista, vähän aikaa kärsittekin murhetta moninaisissa kiusauksissa, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa havaittaisiin paljoa kallisarvoisemmaksi kuin katoava kulta, joka kuitenkin tulessa koetellaan, ja koituisi kiitokseksi, ylistykseksi ja kunniaksi Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä. Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette nyt häntä näe, ja riemuitsette sanomattomalla ja kirkastuneella ilolla, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen.” – 1. Piet. 1:4–9.

[Kuva s. 238]

USKO