Papit – ylipäälliköitäkö vai suvaittuja pastoreita?
TERÄVÄ arviointi Amerikan nykyisestä elämästä esitettiin kirjoituksessa ”Huomaamattomia muutoksia Amerikassa”, minkä oli kirjoittanut D. W. Brogan Harper’s-lehden helmikuun numerossa. Brogan, joka on Cambridgen yliopiston poliittisen tieteen professori ja puolen tusinan Amerikkaa koskevan kirjan tekijä, sanoi nykyisestä uskonnollisesta suuntauksesta: ”Uskonnossa on tapahtunut elpymistä, mutta tuo epämääräinen sana ei ilmaise synnintunnon elpymistä.”
Hän selitti edelleen: ”Tavallinen ihminen on valmis kuuntelemaan ammattimaista uskonnon opettajaa. Ja tämä saattaa minut keskelle uskonnollista ongelmaa. Mitä nämä opettajat sanovat? Se on totisesti hämmästyttävää niinkin itsevarmassa maassa kuin Yhdysvallat, että harvoin herää kysymys: Onko se totta, mitä nämä opettajat sanovat? Jos sanotaan, että luonnollisesti se on totta, niin täytyy harkita sitä seikkaa, että uskontokunnat vakuuttavat usein ristiriitaisia asioita.”
Hän jatkaa: ”Suuri osa nykyisestä ’uskonnollisesta elpymisestä’ on, kuten minusta näyttää, poliittista hyvin laajassa merkityksessä, milloin se ei ole sen maailman kauhistunutta pelkoa, missä meidän kaikkien – niin agnostikkojen kuin ’uskovaistenkin’ – on elettävä. ’Uskonto’ ja ’amerikkalaisuus’ ovat huomattavasti samankaltaisia, jälkimmäisen taas vuorostaan näyttäessä usein merkitsevän ’vapaan yritteliäisyyden järjestelmää’.
”Mitkä ovat lipulle tehtävään uskollisuuslupaukseen äskettäin liitetyistä sanoista ’Jumalan kautta’ muodostettavat jumaluusopilliset johtopäätökset? Se on osaksi epäilemättä merkityksetön vetoava sanonta, mikä on lainattu Gettysburgin-puheesta. Osaksi se merkitsee tahallista Jumalan yhdistämistä ’Amerikan elintapaan’. Kuinka usein sillä on se merkitys, minkä Lincoln antoi sille: Amerikan elintavan alistaminen kaikkituomitsevan ja ankaran Jumalan tuomittavaksi – mahdollisesti tuhoon tuomittavaksi? Arvelen: hyvin harvoin.”
Johtopäätös: ”Yhdysvallat ei tarvitse juoksuhaudassa kasvavan pelon synnyttämää uskoa Jumalaan, vaan vaaditaan – ja suuressa määrässä – jotain lujempaa, sellaista, mikä perustuu varmemmin ihmiskunnan kohtaloa koskevaan Jumalan suunnitelmaan, jos kirkonmiehet tahtovat olla johtajia eikä avustajia, ylipäälliköitä eikä pelkästään suvaittuja pastoreita.”