Elämäntehtäväni täyttäminen

Kertonut A. E. Tharp

SUORITETTUANI neljännesvuosisadan Jehovan ja hänen Kuninkaansa kokoajanpalvelusta ajattelen, miten mieluinen aherruksen aika se on ollut.

Isäni oli vuonna 1929 Kultaisen Ajan tilaaja. Hänellä oli myöskin joitakin senaikaisia Vartiotornin kirjoja. Daniel Morganin Kultaisessa Ajassa ollut kirjoitussarja ”Kun maailma tuli hulluksi” osui silmääni, ja minä pidin siitä. Näin seuraavana kesänä naapurissamme isäni kirjan Luominen. Olin silloin kuudentoista vanha, ja koska olin juuri lopettanut kurssin geologiassa oppikoulussa, niin toin kirjan kotiin ja luin sen lisääntyvästi kiinnostuneena. Kun tulin ”vihkiytymistä” käsittelevään osaan, niin antauduin ehdoitta Jehovalle. Minut kastettiin oppikoulusta päästyäni kesällä eräässä majavalammessa, ja minä aloin mennä palvelukseen harvojen paikkakunnan veljien kanssa täyttäen elämäntehtävääni.

Vartiotorni osoitti sinä syksynä, että kaksi Seuran matkustavaa edustajaa, A. H. Macmillan seurassaan G. Y. McCormick, vierailisivat luonamme. Veli Macmillan kysyi tuon vierailun aikana minulta: ”Miksi et ole tienraivaaja?” Hän vakuutti minulle, että Seura antaisi minun olla tienraivaaja, vaikka olinkin vielä alaikäinen, joten kirje lähetettiin kiireimmiten Brooklyniin. Pidetty määräys tulikin pian. Tammikuussa 1932 olin kulkemassa ”yli kukkulan” alueelleni, mikä oli noin viiden kilometrin päässä. Käytin seuraavana kesänä veljeni polkupyörää; sitten minulle annettiin vanha tamma, ja minä käytin rattaita syksyyn asti, jolloin veljeni liittyi mukaani tienraivaukseen kuolemaansa asti, mikä tapahtui kaksi vuotta myöhemmin.

Odotin erään toisen kanssa Miles Cityssä, Montanassa, määräystämme erikoistienraivaajaksi. Meidät määrättiin Milwaukeehen, Wisconsiniin. Me käytimme siellä sinä vuonna (1938) gramofonia ovilla ja levitimme kirjaa Viholliset. Saimme monenlaisia kokemuksia. Huomattava oli se, kun sain kuulijakseni Allis Chalmers Corporationin pääjohtajan ja esitin levytetyn ”Päätöksen” hänelle ja hänen toimistohenkilökunnalleen. Me näimme sitten myöskin sen roskajoukkojen väkivaltaisuuksien alun, mikä oli leimahtava koko kansaa koskevaksi kaksi vuotta myöhemmin. Saimme myös arvokasta valmennusta työskennellessämme suuren seurakunnan yhteydessä. Sain silloin myöskin ensi valmennusta yleisten esitelmien pidossa, mikä vaati huomattavaa kohennusta vuosia myöhemmin Gileadissa.

Aarne ja minä jouduimme myöhemmin pysyvästi eroon, ja minut määrättiin suorittamaan aluetyötä, sitten jälleen erikoistienraivaukseen, mitä seurasi veljienpalvelijan työ. Tänä aikana olivat roskaväen mellakat ja kiinniotot usein toistuvia Kansasissa ja Oklahomassa. Nämä kokemukset liittivät meidät lujemmin yhteen ja opettivat meitä tottelemaan järjestön ohjeita perusteellisemmin.

Saimme tietää veli Rutherfordin kuoleman jälkeen, että Seuran hänen elinaikanaan New Yorkin valtion pohjoisosaan valmistamasta rakennuksesta oli tullut Gilead-koulu, missä piti valmennettaman veljiä lähetyspalvelukseen. Menisinkö, jos minut kutsuttaisiin? Olisinko halukas jättämään siteet ja ystävyydet jossakin muussa maassa suoritettavan evankeliuminpalveluksen vuoksi?

Gileadin valmennuksen mittaamattoman suuri arvo selvisi minulle syksyllä 1943, kun tapasin Danvillessä, Kentuckyssä, erään ensimmäisellä kurssilla olleen. Hän suoritti veljienpalvelijan tehtävää. Olimme tunteneet toisemme vuosia aikaisemmin Texasissa. Miten huomattava ero hänessä olikaan, mistä ainakin osan luin Gileadin valmennuksen ansioksi! Keskustelumme sai minut vakuuttuneeksi siitä, että Gilead on vakava askel, mikä kannattaa ottaa.

Minut kutsuttiin sinne, ja kolmas kurssi näki minut Gileadissa toisten sille kurssille valittujen joukossa. Miten ankarasti teimmekään työtä! Jäin alussa jälkeen Vartiotornin ja Lohdutuksen lukemisessa. Työ oli miellyttävää, vaikka melkein jokainen tekikin äärimmäisensä täyttääkseen vaatimukset. Opettajien osoittama ystävällisyys ja kärsivällisyys vaikutti meihin. Oli niin paljon tutkittavaa, että me toivoimme, että meillä olisi ollut vuosi viiden kuukauden sijasta. Mutta sitten tuli heinäkuu, kurssin lopettajaiset, työmääräys ja hajaantuminen. Minut määrättiin veljienpalvelijan tehtävään, mikä oli Gileadin jälkeen mieluisempaa kuin aikaisemmin.

Veli Knorrin helmikuun vaiheilla 1946 lähettämä kirje tapasi minut McMinnvillessä, Oregonissa. Minut oli määrätty vihdoinkin Trinidadiin, Brittiläiseen Länsi-Intiaan. Etsin sen kohta kartalta, tuon pienen saaren Venezuelan rannikon ulkopuolelta, noin kymmenen astetta pohjoiseen päiväntasaajalta. Sitten käytin muutamia päiviä sanoakseni hyvästi ihmisille, viikon Beetelissä Brooklynissä oppiakseni hiukan toimiston menetelmätapoja ja sen jälkeen Miamiin ja Trinidadiin!

Maihinlasku aamunsarastaessa Trinidadissa näytti minulle kauniin vihreän alueen viehättävien vuorten ja sokeriruokokenttien ympäröimänä – uusi kotini! Minun Gileadinkurssiltani oleva veli, joka oli määrätty naapurisaareen, kävi Trinidadissa. Hän oli tullut kahden muun kanssa sitä konventtia varten, missä veljien Knorrin ja Franzin piti palvella. Haaratoimistonpalvelija oli myös lentokentällä, ja me tutustuimme kohta ja olimme pian matkalla kaupunkiin. Kuinka erilaista! Härkävaljakoita, palmupuita, pieniä majoja ja tummaihoisia ihmisiä – nämä muistuttivat suuresti mieleeni Laredoa, Texasia. Veli Knorr osti rakennuksen, mistä piti tulla lähetyskoti ja haaratoimisto. Olin siellä yksin toukokuusta lokakuuhun, jolloin muut lähetystyöntekijät saapuivat. Paikalliset veljet ja minä kokoonnuimme melkein joka sunnuntai todistamaan johonkin pitäen monesti yleisen esitelmän, mikä oli helposti järjestettävissä ulkoilmaan. Niissä oli silloin ja on ollut tähän saakka aina hyvin kuulijoita. Kun toiset saapuivat, niin meitä oli yhdeksän tuossa kodissa. Työtä oli paljon, ja tulokset alkoivat näkyä kohta. Port of Spainin alueella oli yksi seurakunta (60 julistajaa), kun koti avattiin. Nyt siellä on noin 400 julistajaa ja seitsemän seurakuntaa. Sama havainto tehtiin pian kaikkialla koko haaratoimiston alueella, kun 3 500 kävi täällä ja muualla pidetyissä säännöllisissä konventeissa.

Haaratoimisto on hyvin järjestetty ja todistaa Jehovan siunauksesta. Yhdeksästä alkuperäisestä työntekijästä on täällä vielä eräitä, joista eräästä tuli vaimoni.

Sallikaa minun sanoa jokaiselle teistä nuoremmista veljistäni, jotka ajattelette nyt miellyttää Jehovaa, että on hyvä muistaa Luojaa nuoruudessanne. Ryhtykää tienraivaajiksi; pysykää tienraivaajina; ette kadu sitä koskaan. Jos teidät kutsutaan Gileadiin, niin menkää, mutta älkää kääntyäksenne takaisin. Pysykää työssänne. Vaino ei heikennä, se vahvistaa niitä puhdassydämisiä, jotka pelkäävät Jehovaa. Muistakaa, että uuden maailman yhteiskunta on Jehovan, ja hän täyttää hyvän mielisuosionsa sen avulla ja oikaisee siinä kaiken, mistä hän ei pidä. Meidän ei tarvitse harmitella, meidän tulee kasvaa uskossa ja kärsivällisessä kestävyydessä ja täyttää yksinomaan Jehovalle antautuneina palvelijoina elämäntehtäväämme. Kun suoritamme oman osamme, niin voimme olla vakuuttuneita siitä, että Jehova suorittaa aina omansa. Työskennelkäämme nyt kaikki menestyäksemme hänen ansaitsemattoman hyvyytensä avulla, jatkaen hänen hyväksyminään hänen nimensä kunniaansaattamiseksi ja omien loputtomien etujemme hyväksi hänen uudessa maailmassaan.