Ateismi ja ihmisajatus

”On kaikenlaisia erilaisia syitä uskoa Jumalaan”, kirjoittaa C. S. Lewis julkaisussa ”The Case for Christianity” [Kristillisyyden peruste], ”ja minä mainitsen tässä yhden. Se on tämä. Otaksukaamme, ettei kaikkeuden takana ole älyä, luovaa mieltä. Siinä tapauksessa ei kukaan ole luonut minun aivojani ajattelua varten. Vain siksi, että kun atomit sattuivat kallossani fysikaalisista tai kemiallisista syistä järjestymään tietyllä tavalla, tämä antaa minulle sivutuotteena aistimuksen, mitä minä sanon ajatukseksi. Mutta jos näin on, niin kuinka minä voin luottaa oman ajatteluni olevan totta? Sehän on samaa kuin kaataisi maitokannun ja toivoisi, että roiskeet järjestyisivät niin, että niistä muodostuisi Lontoon kartta. Mutta jos minä en voi luottaa ateismiin johtaviin väitteisiin, niin [minulla] ei ole mitään syytä olla ateisti. . . . Jollen minä usko Jumalaan, minä en voi uskoa ajatukseenkaan, joten minä en voi koskaan käyttää ajatusta ollakseni uskomatta Jumalaan.”