Julkisen raamatullisen puhumisen taito
”KAIKKI lausuivat hänestä hyvän todistuksen ja ihmettelivät niitä armon sanoja, jotka hänen suustansa lähtivät.” ”[Kansanjoukot] olivat hämmästyksissään hänen opetuksestansa, sillä hän opetti heitä niinkuin se, jolla valta on, eikä niinkuin heidän kirjanoppineensa.” Ja ”ei ole koskaan ihminen puhunut niin, kuin se mies puhuu”, sanoivat ne palvelijat, jotka juutalaiset papit olivat lähettäneet häntä pidättämään. Näin kolme evankeliuminkirjoittajaa, joista kaksi oli silminnäkijöinä, kertoi suurimmasta julkisesta raamatullisesta puhujasta, mitä maan päällä on milloinkaan nähty ja kuultu, Jeesus Nasaretilaisesta, Jumalan Pojasta. – Luuk. 4:22; Matt. 7:28, 29; Joh. 7:46.
Ei ole ihme, että Jeesuksen julkinen raamatullinen puhujatoiminta herätti niin paljon kiinnostusta! Vaikkei hän olisi suorittanut ihmetöitäkään, niin ”kaikki kansa tuli varhain aamuisin hänen tykönsä pyhäkköön kuulemaan häntä” ja ”kaikki kansa riippui hänessä ja kuunteli häntä”. – Luuk. 21:37, 38; 19:48.
Epäilemättä kansaa virtasi Jeesuksen luo sekä siksi, mitä hän sanoi, että siksi, miten hän sen sanoi. Hän otti viisaasti huomioon kuulijakuntansa ja sävytti huomautuksensa ja äänensä sen mukaan, koskivatko ne hengellisesti sairaita, uskonnollisia ulkokultailijoita vai hänen omia apostoleitaan. Hänen antamansa tieto oli sataprosenttisen tarkkaa, ei vain siksi että hän oli täydellinen, vaan siksi että hän oli täydellisen huolellinen siinä, että kaikki mitä hän sanoi, oli totuutta. Hän säilytti sanomaansa esittäessään oikean näkökulman ja hyvän tasapainon, selvitti raamatunkohdat ja korosti puheensa myönteistä aineistoa. Hän osoittautui armoitetuksi taiteilijaksi mielikuvituksekkaassa ja myötätuntoisessa vertausten käytössään. Ja lopuksi hän puki kaikki ajatuksensa kaunopuheisen vilpittömyyden, lämmön ja tunteen hivelevään musiikkiin. Minkä esimerkin hän antoikaan nykyisille julkisille raamatullisille puhujille tavoiteltavaksi!
OTA KUULIJAKUNTA HUOMIOON
Nykyisen julkisen raamatullisen puhujan täytyy aina ottaa Jeesuksen tavoin kuulijat huomioon. Tämä on erityisesti tärkeätä siksi, että julkisella raamatullisella puhujalla on miltei aina sekalainen kuulijakunta. Toisin sanoen se varsin todennäköisesti käsittää sekä hänen palvelijatovereitaan että vieraita; se saattaa jopa käsittää 95 prosenttia hänen palvelijatovereitaan ja 5 prosenttia vieraita. Mitä on silloin tehtävä? Puhuako noille 95 prosentille ja jättää huomioon ottamatta 5 prosenttia, vai jättää huomioon ottamatta 95 prosenttia ja puhua noille 5 prosentille?
Ei kumpaakaan. Nykyajan julkisen raamatullisen puhujan on pidettävä molemmat ryhmät mielessään. Koska hänen puheensa toisaalta on kuitenkin julkinen, niin kaikkien hänen huomautustensa täytyy olla täysin vieraankin henkilön ymmärrettävissä. Hän välttää siitä syystä huolellisesti sellaista, mikä ärsyttäisi vierasta, ja myös kaikkia sellaisia sanontoja, jotka panisivat vieraan tuntemaan itsensä ulkopuoliseksi, samoin kuin kaikkea, millä olisi merkitystä vain Jehovan todistajille. Se merkitsee sitä, että hän todistaa kaiken sen, mikä ei ole yleisesti hyväksyttyä eikä tunnettua; hän ei yleisessä esitelmässä puhu ”palvelusvuodesta” tai ”palveluskokouksistamme” eikä viittaa raamatunkohtaan, ”jonka te kaikki tunnette, koska te olette käyttäneet sitä saarnatessanne talosta taloon”. Hän ei liioin käytä sellaisia sanontoja kuin ”lampaat ja vuohet”, ”Jumalan järjestö” tai ”teokraattinen” lisäämättä jotakin määrittelevää tai selventävää ilmausta, niin että vieraskin voi sen ymmärtää. Muussa tapauksessa vieras menettää mielenkiintonsa, koska hän ihmettelee: ”Mikä on tuollaisen sanan merkitys? Mikä on jäänyt minulta huomaamatta?” Toisin sanoen puhujan täytyy pitää yleinen esitelmänsä hyvässä uskossa, vilpittömästi.
Toisaalta hän ei voi kuitenkaan jättää huomioon ottamatta sitä, että 95 prosenttia hänen kuulijoistaan voi olla hänen palvelijatovereitaan, sillä muussa tapauksessa he hermostuvat tai vaipuvat uneen, koska he ovat saattaneet kuulla tämän aiheen monta kertaa. Hänen on sen vuoksi tehtävä paljon työtä saadakseen aineistonsa kiintoisammaksi ja tuoreemmaksi. Hän voi päästä tähän käyttämällä muita kuin kaikkein tavallisimpia raamatunkohtia todisteeksi, etsimällä uusia lainauksia sanomalehdistä ja muista maallisista tietolähteistä samoin kuin parantamalla puheensa johdonmukaisuutta ja yhtenäisyyttä ja pannen esimerkkinsä yhä selvemmin tukemaan aihetta. Hän voi lisätä puheensa tuoreutta ja mielenkiintoa myös puhumalla vilpittömästi, vakaumuksesta ja innostuneesti, sanalla sanoen, puhumalla koko sydämestään.
Kun hän tällä tavoin tekee esityksensä voimakkaaksi joka tavalla, niin hänen kuulijakunnassa olevat palvelijatoverinsa ahmivat hänen joka sanansa, sillä hän saa heidät ymmärtämään paremmin kuin milloinkaan aikaisemmin, miten lujalla perustalla Jehovan asia, hänen Sanansa ja todistajansa todella ovat tässä erityisessä aiheessa. Seurauksena on, että heidän uskonsa vahvistuu ja he saavat tehokkaita kohtia käytettäväksi omassa kenttäpalveluksessaan.
OLE SATAPROSENTTISEN TARKKA!
Toiseksi, Jeesus oli sataprosenttisen tarkka ja niin tulisi kaikkien hänen jäljittelijöittensäkin olla. Tarkkuus on tekijä, joka on helppo lyödä laimin. Jos sinun yleinen raamatullinen esitelmäsi otettaisiin nauhalle ja saisit sen kuulla tai otettaisiin pikakirjoituksella muistiin ja julkaistaisiin, niin olisiko sinulla aihetta punastua väärien tietojesi vuoksi? Kun esitetään aikamääriä, raamatullisia tai maallisia, niin niiden tulee olla ehdottoman tarkkoja; jos esitetään nimiä, niin niiden tulee olla oikeat. Lisäksi julkisen puhujan tulee aina pystyä esittämään tietolähteensä, jos sitä häneltä kysytään.
Varsinkin tulee Raamatusta otettujen tietojen olla tarkkoja; ne tulee tarkistaa etukäteen – kuinka monta henkeä oli kyseessä, kun Abram anoi Jehovalta Sodoman ja Gomorran kaupunkien säästämistä? – ja niin edelleen. Sama soveltuu raamatunpaikkoihin; pidä huoli siitä, ettet sekoita numeroita. Asetu palvelijatoverisi sijaan, joka on tuonut vieraan kuulemaan puhettasi. Kuvittele hänen järkytystään, kun hän ei löydäkään jotain raamatunkohtaa 1. Pietarin kirjeestä, koska sinun olisi pitänyt sanoa 2. Pietarin kirje! Pidä siis huoli tarkkuudesta!
SÄILYTÄ OIKEA NÄKÖKULMA JA TÄRKEYSJÄRJESTYS
Kolmas tekijä, missä Jeesus antoi oikean esimerkin, on oikean näkökulman ja tärkeysjärjestyksen säilyttäminen. Vaikka Jeesus toisinaan tuomitsikin ulkokultaisuuden ja paljasti väärät opetukset, niin paino hänen evankeliuminpalveluksessaan oli rakentavilla asioilla. Nykyisen julkisen raamatullisen puhujan täytyy Jeremian tavoin sekä repiä maahan että rakentaa, mutta jälkimmäinen on verrattomasti tärkeämpää. – Jer. 1:10.
Me emme siis puhu pitkään aiheemme kielteisistä kohdista, niin että laiminlöisimme tai väheksyisimme sen myönteisiä kohtia. Tavallisesti yksi neljännes tai yksi kolmannes puheesta riittää osoittamaan, mikä on väärää ja miksi; sen jälkeen on hyvä rakentaa osoittaen, mikä on oikein ja miksi. Muussa tapauksessa vieras voi saada väärän käsityksen raamatullisen puhumisemme tarkoituksesta. Hän voi jopa lähteä pois henkisesti köyhempänä, koska hänen väärät uskomuksensa ovat romahtaneet, eikä niitä ole riittävästi korvattu oikealla opetuksella.
Oikea näkökulma ja tärkeysjärjestys vaativat myös, että me annamme Jumalan sanalle sille kuuluvan aseman. Jeesus varmasti antoi sen. Hän vetosi tämän tästä Isänsä sanan auktoriteettiin. Vaikka pohdinnalla, johdonmukaisuudella, maallisilla tosiseikoilla ja muulla senkaltaisella on oma paikkansa yleisessä raamatullisessa esitelmässä, niin niille ei tule antaa tärkeintä osaa kaikessa todistelussamme. Parhaimmillaankin ne ovat vain toisarvoisia. Sama pitää paikkansa myös Raamatun oikeaperäisyyden vahvistamisessa; totisesti Raamatun ennustusten täyttyminen on paljon voimakkaampi todistus sen henkeytyksestä kuin arkeologian antama todistus, mikä voi osoittaa korkeintaan Raamatun historiallisen tarkkuuden. Anna Raamatulle ensi sija, niin huomautuksesi eivät ole vain tehokkaampia ja vakuuttavampia, vaan myös valistavampia ja rakentavampia.
Pelkästään raamatunpaikkojen mainitseminen ei tietysti itsessään ole todisteena minkään arvoista. Niiden sisällykseen on ainakin viitattava. Samoin Raamatusta otetulla lainauksella ei ole paljonkaan painoa, ellei sen tarkkaa paikkaa mainita. Mutta jotta raamatunkohdat saisivat todellista voimaa, niin ne täytyy lukea Raamatusta – ”siinä se on!” – ja joko raamatunkohdan lukemista ennen tai sen jälkeen tai aikana puhujan on selitettävä sen merkitys; osoita, miksi se luetaan ja mitä se todistaa. Muussa tapauksessa kuulijakunta saattaa uskoa, mutta ei kuitenkaan ymmärrä. Ovelta-ovelle-saarnoissa käytettyä tehokasta opetusmenetelmää on sovellettava myös puhujalavalla. Jos pelkkä raamatunkohdan lainaaminen riittäisi, niin ei olisi tarvis selittää, mitä ihmiset oikeastaan rukoilevat, kun he toistavat: ”Pyhitetty olkoon sinun nimesi; tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa.” Niin, kaunopuheisen Apolloksen tavoin meidän täytyy kyetä ’julkisesti näyttämään kirjoituksista toteen’ sen totuus, mitä me sanomme. – Matt. 6:9, 10; Apt. 18:28.
KÄYTÄ VERTAUKSIA TEHOKKAASTI
Yksikään julkinen puhuja ei ole koskaan käyttänyt vertauksia tehokkaammin kuin Jeesus. Miten hyvin me muistammekaan hänen opetuksensa hänen sopivien, mielikuvitusta osoittavien ja voimakkaiden vertaustensa ansiosta. Lampaat ja vuohet, rikas mies ja Lasarus, viinipuu ja oksat, rikka lähimmäisen silmässä ja malka omassamme, tuhlaajapoika, kadonnut lammas, laupias samarialainen, fariseus ja publikaani, mainitaksemme vain muutamia. Jeesuksen apostolit ja varhaiset opetuslapset jäljittelevät häntä tässä, kuten heidän kirjoituksensa osoittavat.
Jaakobin kirje on erityisen huomionarvoinen tässä suhteessa. Vaikka se on lyhyt, se sisältää monia vertauksia: meren aallot, kasvillisuuden kukoistus, peili, hevosen suitset, laivan peräsin, viikunapuu, öljymarjat, viinipuu, suolainen ja makea vesi, peltomies – ja kaikki ne on otettu jokapäiväisestä elämästä. Samoin julkisen raamatullisen puhujan on nykyään esitettävä vertauksia, jotka ovat kaikille tuttuja, yksinkertaisia ja sopivia, muistaen että vertaus, mikä auttaa maalaisväestöä ymmärtämään asian, voi jäädä kaupunkilaisilta käsittämättä ja päinvastoin.
Vertaukset auttavat kiinnostuksen säilyttämisessä ja eri kohtien valaisemisessa, yksinkertaistamisessa ja selvittämisessä. Totisesti Jeesuksen vertaus hiekalle rakennetusta talosta selvitti kuulijoille, että heidän piti nyt toimia niin kuin hän oli sanonut. Erityisen tehokas on osuvan vertauksen käyttö johdannossa ja sitten tuon vertauksen valottaminen pitkin puhetta, mikä ei tee julkista raamatullista puhetta vain kiinnostavammaksi ja helpommaksi seurata, vaan auttaa myös yhtenäisyyden säilyttämisessä – edellyttäen että vertaus on hyvin valittu.
Älä sivuuta sitä tosiseikkaa, että mitkään vertaukset eivät ole niin sopivia ja voimakkaita kuin ne, jotka tavataan Raamatussa. Jeesus käytti niitä tämän tästä. Samoin tulisi hänen nykyisten seuraajiensakin tehdä. Opetuslapsi Jaakobkin kuvaili kirjeessään esittämiään kohtia viittaamalla Aabrahamiin, Raahabiin, Jobiin ja Eliaan. Niin, kaikki ”tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista ja on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut”. – 1. Kor. 10:11.
PUHU MUKAANSATEMPAAVASTI – SYDÄMESTÄ!
Jeesus oli epäilemättä mukaansatempaavin puhuja, mitä ihmiset ovat milloinkaan kuulleet maan päällä. Ei ole ihme, että ne palvelijat, jotka lähetettiin vangitsemaan Jeesusta, tulivat takaisin tyhjin toimin. Tämä viimeinen kohtamme julkisessa raamatullisessa puhumisessa edellyttää mitä totisinta vilpittömyyttä. Siinä ei ole sijaa millekään vitsien tai typerien juttujen kertomiselle tai millekään muulle leikinlaskulle, jonka tarkoituksena on vain saada yleisö nauramaan. Julkisen raamatullisen puhumisen tarkoituksena on opettaa ja rakentaa. On hyvin sanottu, että Paavali ’ei erehtynyt leikinlaskulla yrittämään voittaa puolelleen niitä, joihin totuus ja raittius eivät pystyneet’, eikä siksi niidenkään pidä erehtyä siihen, jotka haluavat olla hänen seuraajiaan, niin kuin hän oli Kristuksen seuraaja. – 1. Kor. 11:1.
Vilpittömyys, vakaumus, varmuus, lämpö, tunne ja into ovat kaiken hyvän raamatullisen puhumisen ydin. Innokas Apollos ”puhui palavana hengessä”. Hän puhui ”suurella voimalla” ja siksi häntä kuvattiin sopivasti ”puhetaitoiseksi mieheksi”. Itse asiassa kaikkien kristittyjen pitäisi olla ”hengessä palavia”, mutta erityisesti julkisen raamatullisen puhujan. – Apt. 18:24, 25, 28; Room. 12:11.
Palautahan mieleesi, miten innostunut olit äskeisessä piirikonventissa tai jossakin suurista kansainvälisistä konventeista. Miksi me haluamme saada nauhoituksia noiden konventtien puheista ja kuunnella niitä yhä uudelleen ja uudelleen? Ei vain siksi, mitä sanottiin ja kuka sen sanoi, vaan sen innon ja kaunopuheisuuden vuoksi, mikä niissä ilmeni. Sen, minkä puhujat olivat selvästi painaneet mieleensä, he antoivat täydestä sydämestään, joka oli täynnä rakkautta ja arvostusta. He tunsivat – niin kuin meidänkin pitäisi tuntea – Elihun tavalla: ”Minäkin ilmoitan, mitä tiedän. Sillä minä olen sanoja täynnä, . . . Tahdon puhua saadakseni helpotusta, avata huuleni ja vastata.” – Job 32:17–20.
Jos yleensä kenelläkään on syytä puhua täydestä sydämestään, puhua vilpittömästi, vakaumuksesta, varmasti, lämpimästi, tunteikkaasti ja innostuneesti, niin totisesti kristityllä julkisella raamatullisella puhujalla, joka puhuu rakkaudesta Jumalaan ja lähimmäiseensä ja jolla on niin tärkeä ja kiireellinen sanoma esitettävänä tänä pahana päivänä. Julkinen raamatullinen puhuminen jos mikään on tehtävä ”sydämestä, niinkuin Herralle”. – Kol. 3:22, 23.
Ei ole epäilystäkään siitä, että julkinen raamatullinen puhuminen on vaativa tehtävä, ja sen kaikissa piirteissä Jeesus Kristus antoi täydellisen esimerkin. Puhujan on säilytettävä niin vieraan kuin kristityn toverinsakin kiinnostus; hänen on oltava tarkka ja annettava Raamatulle etusija; hänen on pidettävä kielteiset näkökohdat toisarvoisessa asemassa myönteisiin katsoen ja pidettävä huoli siitä, ettei kerää puheeseensa liikaa aineistoa. Hänen on käytettävä runsaasti, mutta kuitenkin arvostelukykyisesti vertauksia ja ennen kaikkea puhuttava sydämestään täynnä rakkautta Jehovaa, kuulijoitansa ja aihettansa kohtaan. Näin tehden hän tuottaa varmasti kunniaa Jehovan nimelle ja rakentaa kuulijoitaan niin kuin itseäänkin. Ymmärtäessään sen suuren esimerkin, jonka Jeesus hänelle asetti, hän kaiken lisäksi pysyy aina nöyränä ja vaatimattomana.