Hengellisen avun antaminen papeille

KÄYNTIEN TARKOITUS YMMÄRRETÄÄN

Eräs Yhdysvaltain Pohjois-Carolinassa oleva Jehovan todistaja kertoo tämän kokemuksen: ’Postitettuamme Espanjaa koskevan Herätkää!-lehden erikoisnumeron useimmille alueellamme oleville papeille päätimme viedä yhden henkilökohtaisesti eräälle metodistipapille, koska meillä oli ollut useita raamatullisia keskusteluja hänen kanssaan. Me pääsimme suoraa päätä raamatulliseen keskusteluun, ja hän kysyi, mitä me uskomme pyhää henkeä vastaan tehdyn synnin olevan. Mainitsin hänelle Heprealaiskirjeen 6:4–6, ja hän otti oman Raamattunsa. Luettuaan tuon raamatunkohdan hän lausui, että sanoakseen totuuden hän ei ollut koskaan aikaisemmin lukenut sitä raamatunpaikkaa. Sitten hän kysyi, mitä uskomme helvetistä. Kun sanoimme sen olevan ihmiskunnan yhteinen hauta, niin hän sanoi uskovansa samoin kuin todistajatkin. Hän sanoi, ettei kirkossa voi alkaa opettaa, että palavaa helvettiä ei ole olemassakaan, koska se saattaisi loukata joitakuita, mutta hän halusi esittää tämän totuuden vähitellen seurakunnalleen. Sitten hän sanoi: ’Luulen teidän käyvän jatkuvasti katsomassa minua siitä syystä – opettaaksenne minulle totuutta.’”

AVUN RUKOILEMINEN

Toinen Pohjois-Carolinassa oleva todistaja kertoo seuraavan kokemuksen Jumalan Kirkon papin kotona käynnistä: ”Hän sanoi minulle ottaneensa lehdet eräältä naiselta kadulla ensimmäisen kerran elämässään, vaikka hänen esimiehensä olivat aina sanoneet, ettei hänen pidä koskaan lukea niitä. Mutta asiat olivat vaivanneet häntä viime aikoina siinä määrin, että hän ei ollut käynyt kirkossa eikä saarnannut yli kuukauden aikana. Kun hän saapui kotiin, hän ryhtyi heti lukemaan lehtiä. Häntä kiinnosti asia siinä määrin, että hän kirjoitti Vartiotorni-seuralle pyytäen lisätietoja. Hän sanoi, että hän oli rukoillut Herraa auttamaan häntä, koska hän oli täysin hämmennyksissä.”

MONEN VUODEN JÄLKEEN

Eräs todistaja, joka oli lehtityössä Virginiassa, tuli vanhahkon miehen kotiin ja jätti sekä Vartiotorni- että Herätkää!-lehden. Käydessään uudelleen todistaja tarjosi kirjaa ”Pyhitetty olkoon sinun nimesi” ja aloitti tutkistelun. Kun tutkistelu oli päättynyt eräänä päivänä, niin mies sanoi, kuinka paljon iloa hän sai raamatuntutkistelustaan. Hän lausui lisäksi, että hän oli ollut pappina yli kuusikymmentä vuotta ja luullut suorittavansa palvelusta tosi Jumalalle. Nyt hän vasta alkoi oppia tietämään, kuinka Jehovaa on palveltava ja kuinka voi olla hänen pappinsa. Hän alkoi käydä säännöllisesti Valtakunnansalin kokouksissa ja osallistui kenttäpalvelukseen. Tutkittuaan vähän kauemmin kuin viisi kuukautta hän vertauskuvasi antautumisensa Jehovalle, ja hänet kastettiin Greensborossa, Pohjois-Carolinassa, Rohkeitten evankeliuminpalvelijoitten konventissa 1962 – kun hän oli 92 vuoden vanha.