Ole onnellinen antaja
”ANNA, kunnes mieltä kirvelee!” Niin sanovat ne, jotka johtavat hyväntekeväisyysrynnistyksiä, mutta ei Jumala Sanassaan Raamatussa. Siitä luemme: ”Iloista antajaa Jumala rakastaa.” Hän panee painon siihen, mihin se kuuluu, vaikuttimeen, antamisen laatuun. Kun annetaan iloisesti, niin annin määrä ratkeaa itsestään. – 2. Kor. 9:7.
Miksi Jumala rakastaa iloista antajaa? Ei siksi, että hän tarvitsisi jotain, koska hän ei tarvitse mitään: ”tuhansien vuorten karjat” kuuluvat hänelle. Hän rakastaa iloista antajaa, koska iloinen antaminen sisältää rakkautta ja hän on niiden kaltainen, jotka ilmaisevat rakkautta. ”Jumala on rakkaus.” Iloinen antaja iloitsee siitä, että hän voi antaa, että hänellä on tilaisuus antaa eli auttaa toista. – Ps. 50:10; 1. Joh. 4:8.
Suuri osa antamisesta ei ole kuitenkaan nykyään tällaista iloista antamista. Esimerkiksi Yhdysvaltojen teollisuus antoi yli 177 miljoonaa markkaa tavaroina, palveluksina ja käteisrahana Kuuban ”vapaustaistelijoiden” lunastamiseksi. Näiden lahjoitusten saamiseksi käytettiin ovelaa poliittista painostusta sekä lupausta, että lahjoitukset saadaan vähentää veroilmoituksesta tukku- eikä tuotantohinnoilla. (Seuraus oli, että melko monet rohdosyhtiöt todellisuudessa hyötyivät lahjoituksistaan!) Toisille ei poliittinen painostus ollut kätkettyä. Niinpä eräällekin liikkeelle, jota odotti hallituksen oikeusjuttu, sanottiin suoraan, miten paljon sen piti antaa tavaroina ja käteisenä. Ilmeisestikään eivät ne kaikki olleet iloisia antajia!
Keille meidän tulee antaa? Kaikille pyytäjillekö? Kaikilleko, joita haluaisimme auttaa? Tarvittaisiin miestä, joka olisi rikas kuin Kroisos, jotta voisi tehdä näin. Ensiksikin meidän tulee varmistautua siitä, että ne, joille annamme, ovat joko sen ansaitsevia tai puutteessa tai molempia. Langenneeseen ihmisluontoon kuuluu taipumus antaa rikkaille, niille, jotka eivät ole tarpeessa, takaisinsaannin toivossa ja sivuuttaa köyhät. Siksi Jeesus neuvoi meitä kutsumaan köyhiä, kun haluamme valmistaa juhlat. – Luuk. 14:12–14.
Antamistilaisuuksia tarjoutuu jatkuvasti. Ole valpas käyttämään niitä hyväksesi ja anna sitten iloiten. On esim. perhepiiri. Ennen kuin miehestä ja naisesta tuli aviomies ja -vaimo, niin he kumpikin löysivät paljon tilaisuuksia antaa toisilleen tai tehdä toisilleen palveluksia, ja he tekivät niitä iloiten, siitä ei ole epäilystäkään. Miksi et pitäisi tätä rakkautta elossa avioitumisen jälkeen ylittämällä sen, mitä velvollisuus vaatii sinulta, ja antaisi jatkuvasti ”ylimääräisiä” toisen onnellistuttamiseksi, tehden sen ilolla? Sama koskee vanhempien ja lasten sekä sisarusten välisiä suhteita.
Tai onko sinulla tilaisuus ulottaa vieraanvaraisuuttasi sukulaisille, tuttavillesi tai kristityille tovereillesi? Miten sinä osoitat sitä? ”Olkaa vieraanvaraisia toinen toistanne kohtaan, nurkumatta.” Vieraanvaraisuutesi vastaanottajille merkitsee kovin paljon, kun osoitat sitä iloiten, niin kuin se olisi etu. Ja se onkin etu, sillä eikö ’ole autuaampaa antaa kuin ottaa’? – 1. Piet. 4:9; Apt. 20:35.
Tämä iloinen antaminen ei ole suinkaan rajoitettu aineellisiin asioihin. Kypsyydestäsi, ymmärryksestäsi, vaikutuksestasi ja Jumalan pyhän hengen kristillisestä hedelmästä elämässäsi riippuen sinulla on tilaisuuksia antaa aikaasi, tietoasi, kiinnostustasi, toveruuttasi, niin, itsesi toiselle, joka ansaitsee tai tarvitsee sitä. Tunne myötätuntoa sellaista kohtaan, asetu hänen asemaansa, osoita empatiaa ja anna näitä iloiten. Älä anna pakon, armottoman velvollisuuden, tunteesta, vaan, kuten kristittyjä paimenia kehotetaan, anna halusta, innokkaasti, niin, iloisesti! – 1. Piet. 5:2.
Ja koska ketkään eivät ole täydellisiä, niin me kaikki hairahdumme, me loukkaamme toisia, ja toiset loukkaavat meitä. Meidän saattaa pitää kutsua toinen tilille, tai toinen voi tulla luoksemme pyytämään anteeksi. Onko meidän oltava ankaria ja tiukkoja ja vaadittava viimeinenkin murunen lihaa Shylockin tapaan? Tai, jos me osoitamme armoa, teemmekö me sen haluttomasti, ikään kuin tekisimme hairahtuneelle suosionosoituksen? Ei, noudattakaamme päinvastoin neuvoa: ”Joka osoittaa armoa, tehköön sen iloiten.” Ole iloinen anteeksiantaja! – Room. 12:8, Um.
Mutta paras lahja, minkä voimme jollekulle antaa, on Jumalan sanan, Raamatun, tuntemus ja ymmärtäminen. Jeesus arvosti tätä totuutta. Hän suoritti parannustöitä ja ruokki kansanjoukkoja tilapäisesti sen ohella, että hän saarnasi hyvää uutista Jumalan valtakunnasta ja iankaikkisen elämän saamisesta. Hän todella nuhteli niitä, joita kiinnostivat ainoastaan hänen aineelliset lahjansa: ”Ette te minua sentähden etsi, että olette nähneet tunnustekoja, vaan sentähden, että saitte syödä niitä leipiä ja tulitte ravituiksi. Älkää hankkiko sitä ruokaa, joka katoaa, vaan sitä ruokaa, joka pysyy hamaan iankaikkiseen elämään ja jonka Ihmisen Poika on teille antava.” – Joh. 6:26, 27.
Tietenkin kysymyksen ollessa itsekkäistä ihmisistä, joilla ei ole arvostusta ja jotka käyttäisivät itsekkäästi hyväkseen iloista antamistamme, kuten hemmotellut puolisot tai lapset, voimme oikeutetusti antaa rajoitetusti tehdäksemme selväksi, että se on lahja eikä velanmaksu. Näin ollen se, joka väärinkäyttää toistamiseen armoa, ei ansaitse enää armoa. Siitä syystä Jeesus sanoi myös: ”Älkää . . . heittäkö helmiänne sikojen eteen.” – Matt. 7:6.
Mutta me emme halua sivuuttaa sitä tosiasiaa, että tällä ”rahalla”, iloisena antajana olemisella, on toinenkin puolensa, nimittäin saajan etu tehdä oma osansa antamisen muodostamisessa iloiseksi asiaksi. Älä pidä lahjoja, ystävällisyyden- tai suosionosoituksia selviöinä siitä huolimatta, kuinka usein oletkin niiden vastaanottaja. Älä odota aina tiettyä suosionosoitusta, vaan ilmaise vilpitöntä arvostusta joka kerta, jolloin sinulla on onni saada, äläkä rajoita aina tätä ilmausta vain sanoihin. Voisit esim. osoittaa arvonantoasi auttaen bensiinin maksamisessa, kun menet yhdessä automatkalle. Toisinaan voit antaa lahjaksi hiukan kukkia tai makeislaatikon. Silläkin tavalla voit osallistua antamisen onneen.
Jumala rakastaa totisesti iloista antajaa, ja niin tekee jokainen muukin. Ole itse yksi näistä ja tee helpoksi toisille, jotka antavat sinulle, iloisena antajana oleminen osoittamalla sopivaa arvonantoa!