Selvää puhetta Nikeasta ja kolminaisuudesta

TUNNETULLA kirjailijalla ja historioitsijalla H. G. Wellsillä oli erittäin täsmälliset ajatukset kolminaisuusopista. Kirjassaan God the Invisible King (Jumala, näkymätön Kuningas) hän esitti oman uskonnollisen vakaumuksensa pääpiirteet ja syyn, miksi hän hylkäsi kolminaisuusopin. Esipuheessa hän huomauttaa: ”Tekijä on sitä mieltä, että Nikean kirkolliskokous, joka pakolla kiteytti kahden vuosisadan kiistat ja muovasi sen uskontunnustuksen, mihin kaikki olemassa olevat kristilliset kirkot perustautuvat, oli tuhoisimpia ja kunniattomimpia kaikista uskonnollisista kokouksista.”

Siitä kaikki vaikeus alkoi, ajattelee H. G. Wells, eikä kenelläkään, joka nosti äänensä vastaan, ollut hyvä olla. Hän lisää: ”Oikeaoppisten toimeenpanemalla kaikkien kerettiläisten kirjoitusten järjestelmällisellä hävittämisellä ei ollut mitään siitä vilpittömän vakaumuksen ominaisuudesta, mikä tulee niille, joilla on todellinen Jumalan tuntemus; se oli niiden erimielisyyksien tukahduttamista, jotka olisivat pilanneet koko suunnitelman, jos ne olisi jätetty kypsymään.” Keisari Konstantinus otti johdon tässä, koska hän halusi yhtenäisen valtakunnan hinnalla millä hyvänsä.

Mutta jos se on totta, niin kuinka tällainen petos on saattanut menestyä satoja vuosia tähän asti? Wells sanoo: ”Niiden suuri enemmistö, joilla on ja jotka toistavat kristillisiä uskontunnustuksia, on omaksunut tämän tavan niin huomaamatta ajattelemattomasta lapsuudesta lähtien, että he käsittävät vain erittäin vaillinaisesti niiden lausuntojen luonteen, jotka he hyväksyvät. He ajattelevat ja puhuvat Kristuksesta ja Jumalasta tavoilla, jotka ovat jyrkässä ristiriidassa kolminaisuusopin kanssa, jolla teoreettisesti katsoen kaikkien kirkkojen koko rakennelma lepää.”

H. G. Wellsin luja usko oli, ettei Jumalan ymmärtämiselle ollut suurempaa kompastuskiveä kuin kolminaisuus. Hän kääntyi siitä pois selittäen: ”Uskossa sanoimme tuosta jumaluuden täytetystä variksenpelättimestä, tuosta vanhojen teologisten käsitysten sekavasta kasaumasta, Nikean jumalasta: ’Tämä ei totisesti ole Jumala.’”