Uskoa ja päättäväisyyttä tarvitaan Jehovan miellyttämiseksi
”Ilman uskoa on mahdotonta miellyttää . . . Jumalaa.” – Hepr. 11:6, Um.
1. Missä suhteessa kaikki normaalit lapset syntyvät samanlaisina?
USKOON nähden kaikki lapset syntyvät samanlaisina. Ne kaikki ovat vailla uskoa. Kaikki vastasyntyneet lapsukaiset ovat samanlaisia myös täydellisessä uskottomuuden tilassaan, sillä kaikilla on sama kyky, jos ne ovat normaaleja, kehittää uskoa myöhemmin elämässään. Uskon siemen täytyy ensin kylvää, sitten sitä on kasteltava, ravittava ja viljeltävä, jotta se kasvaisi ja kukoistaisi. Tämä selittää, miksi jotkut saavat uskoa varhaisessa iässä, toiset myöhemmin elämässä, kun taas toiset kuolevat iäkkäinä yhtä uskottomina kuin sinä päivänä, jona syntyivät.
2. Miten usko on muiden aarteiden kaltainen?
2 Eräissä suhteissa uskoa voitaisiin verrata aarteeseen, sillä se on todella kallisarvoinen. Se ei ole kuitenkaan halpa-arvoinen perintö vanhemmilta vaan aarre, jota ihminen kokoaa henkilökohtaisesti koko elämänsä ajan, ja se on suhteessa siihen ponnisteluun, mihin ihminen ryhtyy sen lisäämiseksi. Ja niin kuin toisetkin aarteet, se voidaan helposti menettää tai tuhota, jollei sitä huolellisesti varjella ja suojella.
3, 4. a) Miten sanakirjat määrittelevät uskon? b) Mihin auktoriteettiin uskosi tulee perustua?
3 Miten sinä sitten määrittelisit tai kuvailisit uskon? Millainen tämä hengen ominaisuus on, jonka hankkimiseen kaikilla normaaleilla ihmisillä on samanlainen kyky ja jota täytyy kehittää, tämä aarre, joka on niin kallisarvoinen, ettei sitä voida rahaan verrata, tämä pyhä omaisuus, joka voidaan menettää tai tuhota, tämä hengellinen sydämentila, jota vaaditaan kaikilta, jotka saavat iankaikkisen elämän?
4 Sanakirjat määrittelevät uskon jonkin väitteen hyväksymiseksi todeksi, kun se perustuu jonkun toisen auktoriteettiin eikä omaan tietoon, ajatteluun tai kokemukseen. Näin ollen voidaan sanoa, että jollakulla on usko Jehova Jumalaan, usko hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen ja usko Jumalan pyhään sanaan, Raamattuun. Lapsi, jolla on uskoa, perustaa sen ensin siihen, mitä hänen vanhempansa ja muut hänelle opettavat. Myöhemmin lapsi oppii tietämään, että hänen vanhempansa ja opettajansa eivät ole aina oikeassa, ja niin hän etsii korkeampaa auktoriteettia, johon perustaisi uskonsa. Todellakin, jos joku aikoo saada vahvan ja järkkymättömän uskon, niin se täytyy perustaa sille, mikä on ihmisauktoriteettia korkeampi.
5. a) Mikä on apostoli Paavalin määritelmä uskosta? b) Selitä miten kreikkalainen sana hypóstasis kuvaa osuvasti uskoa.
5 Apostoli Paavali määrittelee uskon olevan ”toivottujen asioitten vakuuttunutta odottamista [kreik. hypóstasis], ilmeinen todistus [kreik. elegkhos] todellisuuksista, vaikka niitä ei nähdäkään”. (Hepr. 11:1, Um) Jehova on antanut lupaukset monista asioista, joiden on vielä toteuduttava. Joku saattaa toivoa, että sellaista tapahtuisi, mutta moinen ilmaisu voi olla pelkkä oikullinen toive eikä tosi uskoa. Usko on enemmän kuin pelkästään odotusta. Se on odotusta, joka on vakuuttunutta siinä määrin, että se kykenee tukemaan, ylläpitämään ja takaamaan, että se, mitä toivotaan, käy toteen. Tätä merkitsee hypóstasis, sana, jota käytettiin yleisesti muinaisissa papyrusasiakirjoissa viitattaessa liiketoimille asetettuihin takuisiin.
6. Osoita miten usko voidaan määritellä myös kreikkalaisella sanalla elegkhos.
6 Tai toisin sanoen usko on ”ilmeinen todistus todellisuuksista, vaikka niitä ei nähdäkään”. Ihmissilmä ei nykyään näe mitään todistusta maailmanlaajuisista paratiisillisista olosuhteista täällä maan päällä. Kuitenkin niillä, joilla on se usko, että se on kohta oleva todellisuus, on todiste eli todistus, joka voidaan näyttää toteen (elegkhos) tukemaan heidän vakaumustaan tällaiseen luvattuun maailmanlaajuiseen pian tulevaan paratiisiin. Se ei ole siis heille pelkkä lapsellinen toive, oletettu tai filosofinen unelma. Todistus, joka näillä uskon omaavilla on, on niin voimakas, että se pystyy kumoamaan sen, mikä näyttää päinvastaiselta. Se tuo valoon ja tekee ilmeiseksi sen, mitä ei julkisesti havaita. Se kykenee kestämään vastustajien painostuksen ja epäilevän ristikuulustelun kokeen, sillä sitä ei voida menestyksellisesti kumota eikä todistaa vääräksi.
7. Miten muuan selittäjä suhtautuu apostolin uskosta antamaan määritelmään?
7 Selittäen tätä Heprealaiskirjeen 11. luvun ensimmäistä jaetta Marcus Dods sanoo: ”Sanat [hypóstasis ja elegkhos] merkitsevät pääasiallisesti sitä, että usko antaa niille tuleville asioille, joita vasta toivotaan, kaiken tämänhetkisen olemassaolon todellisuuden ja vastaansanomattomasti saa meidät vakuuttuneiksi näkymättömien asioitten todellisuudesta sekä siirtää meidät niiden olemassaoloaikaan.” – The Expositor’s Greek Testament, IV osa, s. 352.
8, 9. a) Mistä erityisestä syystä monilta puuttuu usko nykyään? b) Mikä jumalallinen ohje on siitä huolimatta annettu ihmiskunnalle?
8 Mutta ”usko ei ole joka miehen”, kuten edellisessä kirjoituksessa esitetyt todistukset riittävästi osoittavat. (2. Tess. 3:2) Tämä pitää erityisesti paikkansa historiallisesta vuodesta 1914 lähtien. Pääsyy on, niin kuin Raamatun viimeinen kirja sanoo, se, että Saatana ja hänen demoninsa on heitetty taivaasta maan seutuville. (Ilm. 12:10–12) Jehova ei kuitenkaan hylkää ihmiskuntaa tänä ”lopun aikana” näille saatanallisille voimille varaamatta jumalallista ohjausta oikealle kuljettavalle tielle. Kaksi lukua etempänä tässä Ilmestyskirjan näkyjen sarjassa Johannes sanoo:
9 ”Ja minä näin lentävän keskitaivaalla erään toisen enkelin, jolla oli iankaikkinen evankeliumi julistettavana maan päällä asuvaisille, kaikille kansanheimoille ja sukukunnille ja kielille ja kansoille. Ja hän sanoi suurella äänellä: ’Peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut, ja kumartakaa häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vetten lähteet’.” – Ilm. 14:6, 7.
10. Miten suuri joukko ilmaisee uskonsa vastauksena tähän enkelin julistukseen?
10 Ilmestyskirja vakuuttaa meille myös, että kaikista näistä kansallisuusryhmistä on oleva ”suuri joukko”, joka on altis tälle hyvän uutisen julistukselle. Siihen kuuluvat osoittavat uskoneensa Jumalaan peläten ja palvoen häntä keskellä uskoa vailla olevaa maailmaakin. Me luemme: ”Ja katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä . . . ja he huusivat suurella äänellä sanoen: ’Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta’.” – Ilm. 7:9, 10.
11, 12. Mitä niiden lisääntyminen, jotka ovat ilmaisseet uskoa 50:nä viime vuotena, osoittaa pikemmin kuin kylmää tilastoa?
11 Tämän 20. vuosisadan historialliset tosiasiat osoittavat, että erityisesti sen jälkeen, kun Jumalan valtakunnan hyvää uutista alettiin julistaa vuodesta 1919 lähtien, Jehovan uskollisten ylistäjien lukumäärä on lisääntynyt moninkertaisesti. Tämä ilmiömäinen kasvu näkyy havainnollisesti seuraavasta taulukosta.
1918 3 868
1928 23 988
1938 47 143
1948 230 532
1958 717 088
1968 1 155 826
12 Nämä eivät ole elottoman laskukoneen kylmiä tilastonumeroita. Päinvastoin, tämä kasvu vuoden 1918 muutamista tuhansista Valtakunnan julistajista keskimäärin hyvän joukon yli miljoonaan vuonna 1968 on historiallinen näytelmä, joka sykkii suurenmoista tunnetta ja toimintaa. Ajattelehan vain millaista uskoa ja päättäväisyyttä jokainen tästä suuresta joukosta on osoittanut erottautuessaan tästä vanhasta maailmasta, omistaessaan elämänsä Jehovalle ja sitten liittyessään julistamaan Valtakunnan sanomaa siitä väkivallasta ja vainosta huolimatta, mikä heitä on kohdannut sen johdosta!
MISSÄ NE 200 000 OVAT?
13. Mitkä muut numerot huolestuttavat kuitenkin erityisesti meitä?
13 Vaikka nämä numerot ovatkin näin vaikuttavia, niin on toisia vakavia tosiasioita, joita ei saa jättää huomioon ottamatta. Valtakunnan julistajien lisäys oli 20 viimeisenä palvelusvuonna (1949–1968) yli 925 000, 230 532:sta 1 155 826:een. Mutta samanaikaisesti kastettiin 1 262 187 uutta kuvauksena heidän antaumuksestaan Jehovalle. Tämä ero näiden kastettujen ja niiden koko lukumäärän välillä, jotka säännöllisesti raportoivat julistajina, on 336 893. Jos me varaamme pyöreästi 1 prosentin niitä varten, jotka ovat tulleet jonkun sijalle joka vuosi, raportoivien vuosittaiseen määrään perustuen, niin noina 20 vuonna olisi ollut yhteensä yli 137 000, jotka päättivät uskollisina juoksunsa kuolemassa. (Ilm. 2:10) Näin ollen jää siis tavaton määrä, yli 199 000 laskematonta, lähes 200 000, jotka ovat tunnustaneet omanneensa riittävästi uskoa Jumalaan, niin että ovat pyhittäneet elämänsä hänen palvelukseensa, mutta jotka jossain kohdassa matkan varrella ovat menettäneet uskonsa ja lakanneet saarnaamasta.
14, 15. a) Vaikka olemme huolestuneita, niin miksei meitä hämmästytä, että monet luopuvat uskosta? b) Miksi he luopuvat?
14 Meitä ei pitäisi kuitenkaan ihmetyttää, jos huomaamme joidenkuiden uskon tuhoutuvan, koska olemme paholaisten henkeyttämän propagandan maailmanlaajuisen sulkutulen alaisia. Raamattu varoittaa, että sellaisia onnettomuuksia tapahtuisi: ”Henkeytetty lausunto sanoo nimenomaan, että myöhempinä aikakausina jotkut lankeavat pois uskosta kiinnittäen huomion eksyttäviin henkeytettyihin lausuntoihin ja demonien opetuksiin.” – 1. Tim. 4:1, Um.
15 ’Uskosta luopuminen’ merkitsee, että sellaisilla oli usko. Mistä syystä he sitten luopuivat siitä? Koska he kuuntelivat ja tarkkailivat demonien eksyttäviä henkeytettyjä lausuntoja ja opetuksia eli ’kiinnittivät huomion’ niihin. Nämä onnettomuudet voidaan jakaa kahteen yleiseen luokkaan.
16. Mainitse joitakin syitä, joiden tähden jotkut ovat menettäneet uskonsa, niin kuin on valaistu Jeesuksen vertauksessa.
16 Ensiksi ovat ne, jotka olivat verraten uusia totuudessa. He ovat saattaneet toteuttaa antautumisensa pikaisesti, melko vähäiseen tietoon perustuen ja ovat sitten jostain tai useammastakin syystä nopeasti jääneet pois. Kuten Jeesuksen vertaus osoittaa, linnut nielaisivat uskon siemenet, koska sydän oli liian kova niiden juurtua. Tai joidenkuiden usko on saattanut kuihtua, kun vastustuksen ensimmäinen kuuma henkäys osui heihin. Tai ehkä huolten okaat ja pettävä materialismi orasti heidän elämässään ja tukahdutti sen vähän uskon, mikä heillä olikaan. – Matt. 13:3–9, 18–23.
17. Mistä syistä eräs toinen luokka hylkäsi uskonsa?
17 Toisen onnettomuusluokan yksilöt eivät muistiinmerkintöjen mukaan olleet ikään kuin vastasyntyneitä lapsukaisia vaan täysin kypsiä totuudessa ja viiden, kymmenen tai kahdenkymmenen ja useammankin vuoden toimelias palvelus takanaan. Nämäkin jäivät pois useista syistä. Jotkut erotettiin moraalisen väärinteon takia, kun taas toiset tulivat pöyhkeiksi ja omapäisiksi ja liittyen ”pahan palvelijan” luokkaan tai ”laittomuuden ihmisen” muodostamaan luokkaan kapinoivat Herraa ja hänen järjestöään vastaan sekä alkoivat lyödä veljiään. – 1. Kor. 5:1, 11–13; Matt. 24:45–51; 2. Tess. 2:3, 4.
18. Miten Jehova suhtautuu niihin, jotka ovat uskottomia lupauksilleen?
18 Olkootpa poisjäämisen syyt mitkä hyvänsä, niin Jehova ei ole mielistynyt niihin, jotka tekevät lupauksia ja sitten rikkovat ne. Se ei merkitse mitään, rikkovatko he lupauksensa ensimmäisenä tai kahdentenakymmenentenä vuonna. Jehova sanoo, että on parempi olla tekemättä antautumislupausta kuin tehdä sellaisia juhlallisia sopimuksia ja sitten osoittautua uskottomaksi. ”Näin on Herra käskenyt: Jos joku tekee lupauksen Herralle . . . älköön hän rikkoko sanaansa, vaan tehköön kaiken, mitä hänen suunsa on sanonut.” ”Kun teet lupauksen Jumalalle, niin täytä se viivyttelemättä; sillä ei ole hänellä mielisuosiota tyhmiin: täytä, mitä lupaat. . . . Älä anna suusi saattaa ruumistasi syynalaiseksi, äläkä sano Jumalan sanansaattajan edessä: ’Se oli erehdys’; . . . pelkää sinä Jumalaa.” (4. Moos. 30:2, 3; Saarn. 5:3–6) Apostoli Paavali menee Room. 1:31, 32:ssa niin pitkälle, että sanoo niiden, jotka tahallisesti, harkiten pettävät Jehovan kanssa tekemänsä sitoumukset, ansaitsevan kuoleman. Tosiaan eivät kesken jättäneet miellytä Jehovaa vaan ne, joilla on usko ja päättäväisyys pysyä antautumislupauksessaan!
MITEN USKOA JA PÄÄTTÄVÄISYYTTÄ RAKENNETAAN
19. Mille usko täytyy rakentaa?
19 Sinä tarvitset kaikkein ensiksi tietoa. Pelastusopin tuntemuksen lisäksi, joka on luonnollisesti erittäin tärkeä, sinä tarvitset tietoa niistä ansoista ja salakuopista, jotka saavat menettämään uskon Jehovaan ja kääntymään pois totuudesta.
20. Kuka on suurin vastustajamme, mutta miten me kuitenkin voimme suojautua häntä vastaan?
20 Ole selvillä siitä, että sinun vastustajasi on Saatana ja että hänellä on mahtava järjestö, joka on päättänyt hävittää kaiken uskon Jumalaan. Koko maailma on Saatanan vallassa. Hän on tämän asiainjärjestelmän jumala. (1. Joh. 5:19, Um; 2. Kor. 4:4; Joh. 14:30; Ef. 2:2) ”Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä”, Pietari sanoo. Tämä ’ken’ on joku sinun kaltaisesi, joku Jehovalle antautunut, jolla on suhde Jehovaan. Kuuntele siis tarkoin, mitä Pietari sanoo seuraavassa jakeessa: ”Vastustakaa häntä [Saatanaa] lujina uskossa, tietäen, että samat kärsimykset täytyy teidän veljiennekin maailmassa kestää.” (1. Piet. 5:8, 9) Sinä et ole sen tähden yksin asenteessasi Saatanaa ja hänen demoneitaan vastaan. Muista, että jokaista 200 000:ta kohti, jotka saattavat luopua, on miljoona uskollista veljeäsi, jotka seisovat lujina uskossa, päättäneinä, ettei mikään, mitä Saatana ja hänen maailmanjärjestönsä saattanevat tehdä, saa heitä kääntämään selkäänsä ja juoksemaan pakoon! ”Tämä on se voitto, joka on maailman voittanut, meidän uskomme.” – 1. Joh. 5:4.
21. Mikä on vietellyt monet niin kuin muinoinkin menettämään uskonsa Jehovaan?
21 Tunne myös vastustajasi menettelytavat. Yksi houkuttelevimmista keinoista, joita Saatana ja hänen demoninsa ovat käyttäneet Herran antautuneitten vetämiseksi pois uskosta, on ollut ja on vaikuttaminen heidän sukupuolihaluihinsa kiusaamalla heitä luvattomiin suhteisiin. Palauta mieleesi, miten kerran 24 000 israelilaista lankesi yhtenä päivänä väärän sukupuolisen käytöksen takia. (4. Moos. 25:9) Samoin ovat näinä aikoina irstas käytös, haureus ja aviorikos saaneet monet tuhannet lankeamaan pois uskosta. Kuinka tosi onkaan Pietarin eloisa kuvaus näistä henkilöistä: ”Heille on tapahtunut, mitä tosi sananlasku [26:11] sanoo: ’Koira palaa oksennukselleen’, ja: ’Pesty sika rypee rapakossa’.” – 2. Piet. 2:22.
22. Mitä Raamatun neuvoa noudattamalla monet muut voisivat välttää uskosta luopumisen?
22 Toinen demonien henkeyttämä keino on materialismi. Se on johtanut monet noista 200 000:sta luopumaan uskosta. Olisivatpa he noudattaneet Raamatussa olevaa Jumalan varoitusta: ”Kun meillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykäämme niihin. Mutta ne, jotka rikastua tahtovat, lankeavat kiusaukseen ja paulaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin himoihin, jotka upottavat ihmiset turmioon ja kadotukseen. Sillä rahan himo on kaiken pahan juuri; sitä haluten monet ovat eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla.” – 1. Tim. 6:8–10.
23. Miten voimme suojella itseämme tässä uskon taistelussa?
23 Sinä olet tosiaan todellisessa taistelussa, ja niin kuin Juudas sanoo, sinun täytyy ryhtyä ”ankaraan taisteluun . . . uskon puolesta”. (Juud. 3, Um) Älä ajattele voivasi voittaa omalla voimallasi, sillä sinun vastustajasi ovat pääasiassa yli-inhimillisiä voimia. Siis: ”Vahvistukaa Herransa ja hänen väkevyytensä voimassa. Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne kestää perkeleen kavalat juonet. . . . Kaikessa ottakaa uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet.” – Ef. 6:10–16.
24. Millaista seuraa tulee karttaa ja miksi?
24 Muista tämäkin: Huono seura hävittää uskosi. Ensi sijassa huono seura sai ne 24 000 israelilaista lähtemään moraalittomuuden ja kuoleman tielle. Samanlainen seura voi merkitä sinunkin kuolemaasi. Ja jos sinä seurustelet ”Jumala on kuollut” -joukon kanssa, niin ei ainoastaan sinun uskosi ole pian yhtä kuollut kuin heidänkin, vaan sinä voit ennen pitkää tulla heidän kanssaan osalliseksi iankaikkisesta kirjaimellisesta poiseristyksestä.
25. Miksi Jehovan todistajien seurassa oleminen on hyvä?
25 Toisaalta taas hyvä seura rakentaa uskoasi. Raamatun tutkiminen kotonasi Jehovan uskollisten todistajien kanssa on uskoa vahvistavaa. On uskoa vahvistavaa mennä säännöllisesti heidän valtakunnansaleihinsa, sillä näissä kokouspaikoissa sinä kuulet uskoa vahvistavia puheita, jotka perustuvat Raamatun luotettavaan totuuteen. Tämä on hyvää seuraa. Niin tekeminen on myös Raamatun mukaista varsinkin tänä ”lopun aikana”, kuten Paavali neuvoi: ’Älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme sitä suuremmalla syyllä, kun näette tuon päivän lähestyvän.’ (Hepr. 10:25) Se on mitä oivallisin tapa rakentaa itseänne ”pyhimmän uskonne perustukselle”, niin kuin Juudas kehottaa. – Juud. 20.
26, 27. a) Onko usko enemmän kuin uskomus? b) Miten osoitetaan uskoa Jumalaan ja Hänen lupaamaansa valtakuntaan?
26 Usko on enemmän kuin pelkkä uskomus. ”Riivaajat . . . uskovat ja vapisevat”, mutta niillä ei suinkaan ole uskoa. (Jaak. 2:19) Uskon osoittamiseen tarvitaan välttämättä uskon kanssa sopusoinnussa olevaa toimintaa. Vaeltaminen on eräänlaista toimintaa, mutta täytyy ’vaeltaa uskossa eikä näkemisessä’. (2. Kor. 5:7) Pelkästään näkemisessä vaeltaminen merkitsisi eteenpäin kompastelemista synkässä pimeydessä muiden tähän maailmaan kuuluvien kanssa.
27 Raamatunkirjoittaja Jaakob korosti sitä, että me todistamme uskomme toiminnallamme, ’teoillamme’, hän sanoo, sillä ilman tekoja usko on arvoton, koska se on eloton. (Jaak. 2:18–26) Jos meillä on usko Jehovan lupaamaan valtakuntaan, niin meidän täytyy todistaa se antamalla perusteellista todistusta siitä, saarnaamalla ja opettamalla toisille tämän valtakunnan hyvää uutista. Jos me olemme ääneti, niin Jehova panee kivetkin huutamaan. (Luuk. 19:40) Paikkojen vaihtaminen kivien kanssa merkitsee sitä, että ne rikkovat äänettömyytensä tullakseen ylistäviksi, saarnaavaksi evankeliuminpalvelijoiksi, kun taas meistä tulee lopulta kuolleita kuin kivi, jos olemme kivisydämisiä ja -päisiä!
OLE USKON OHELLA PÄÄTTÄVÄINEN!
28. Selitä, mitä päättäväisyys on ja miksi se on välttämätön ominaisuus.
28 Varma ratkaisu tietyn menettelytavan valinnassa – tämä on yksi päättäväisyyden määritelmä. Se merkitsee myös luja-aikeisuutta, hellittämättömyyttä vastustettaessa tai yritettäessä saada luopumaan tai lannistumaan yrittämästä. (Webster’s Third International Dictionary) Tämä on varmasti välttämätön ominaisuus, joka niillä täytyy olla, jotka miellyttävät Jehovaa. Ne, joilta puuttuu päättäväisyyttä, jotka ovat epäröiviä, laimeita ja joita jokainen heidän tiellään puhaltava joutava aate tempoilee kuin harhailevia pilviä, tuomitaan kerran toisensa jälkeen kelvottomina Raamatussa. (Ef. 4:14; Jaak. 1:8; 4:8) Vakaumuksen ja päättäväisyyden puute saa pidättymään sen sijaan että menisi eteenpäin vastustuksesta huolimatta. ”Mutta me emme ole niitä, jotka vetäytyvät pois omaksi kadotuksekseen, vaan niitä, jotka uskovat sielunsa pelastukseksi.” – Hepr. 10:39.
29, 30. Miksi kaikilla Valtakunnasta kilpaa juoksevilla tarvitsee olla päättäväisyyttä?
29 Jos tahdot uskosi olevan jatkuvasti luja ja järkkymätön, niin sinun täytyy olla täysin vakuuttunut siitä, että sinulla on totuus, ja sinun on täytynyt täydellisesti tehdä ratkaisu ja päättää, että sinä palvelet uskollisesti Jehovaa tulkoon mitä hyvänsä. Ilman tällaista lujaa päättäväisyyttä sinä putoat varmasti pois kilpailusta ennemmin tai myöhemmin. ”Ettekö tiedä, että jotka kilparadalla juoksevat, ne tosin kaikki juoksevat, mutta yksi saa voittopalkinnon?” Koska vastaus on ilmeisesti myönteinen, niin apostolin johtopäätös on: ”Juoskaa niinkuin hän, että sen saavuttaisitte.” – 1. Kor. 9:24–26.
30 Jotta kilpajuoksussa voittaisi, tarvitaan päättäväisyyttä ja kestävyyttä. Voittaja ei ole se, joka aloittaa nopeasti pyrähtäen mutta jää syrjään ja lopettaa ennen maaliviivalle saapumistaan. Voittaja on sen sijaan se, jolla on päättäväisyyttä pysyä kilpajuoksussa loppuun asti. Nopeat eivät aina voita kilpajuoksua, sanoi kuningas Salomo. (Saarn. 9:11) Jeesuskin selitti: ”Joka vahvana pysyy loppuun asti [ei keskeyttäjä], se pelastuu.” – Matt. 24:13.
31. Miksi voimme varmasti odottaa, että uskomme koetellaan äärimmilleen?
31 Me emme voi jättää huomioon ottamatta nykyisiä olosuhteita maailmassa. Meidän täytyy olla todellisuudentajuisia ja kohdata ne rohkeasti. Niin suuret kuin nykyiset vaarat ja paineet ovatkin, me voimme odottaa niiden tulevan vielä suuremmiksi tulevaisuudessa. Uskomme koetellaan äärimmäisyyteen asti, ennen kuin tämä kuoleva pirullinen järjestelmä vetää lopulta viimeisen henkäyksensä. Ensimmäisen vuosisadan kristittyjen tavoin tekin voitte kärsiä paljon ja saada ”murhetta moninaisissa kiusauksissa, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa havaittaisiin paljon kallisarvoisemmaksi kuin katoava kulta, joka kuitenkin tulessa koetellaan, ja koituisi kiitokseksi, ylistykseksi ja kunniaksi Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä”. – 1. Piet. 1:6, 7.
32. Miksi meidän ei siitä huolimatta pidä koskaan hiljentää vauhtia eikä keskeyttää?
32 Saattavatpa Saatana ja hänen demoninsa tappaakin joitakuita. Mutta älä anna tämän pelästyttää itseäsi tai saada itseäsi heittämään kesken. Se olisi raukkamaista, jopa itsemurhan tekemistä, sillä pelkurit eivät tule koskaan elämään Jumalan valtakunnassa. (Ilm. 21:8) On viisasta ponnistella eteenpäin täydessä uskossa ja päättäväisyydessä ja säilyttäen täydellisen varmuuden ja luottamuksen Jehovaan, vaikka se merkitsisi väkivaltaista kuolemaakin. Rohkaisuksesi on kirjoitettu: ”Älä pelkää sitä, mitä tulet kärsimään. Katso, perkele on heittävä muutamia teistä vankeuteen, että teidät pantaisiin koetukselle, . . . Ole [sen tähden] uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän kruunun.” – Ilm. 2:10.
33. Minkä palkan nyt ja tulevaisuudessa saavat ne, jotka ovat uskollisia Jehovalle?
33 Usko, luja sovittelematon usko, joka todistetaan teoilla, ja siihen liittyvä järkähtämätön päätös totella Jehovan käskyjä saavat hänen sydämensä iloitsemaan. (Sananl. 27:11) Tämä Suuri Palkitsija siunaa vuorostaan runsaasti tällaiset uskolliset monilla suurenmoisilla eduilla tänä ”lopun aikana”. Heidän ilonmaljansa on ylitsevuotava. Ja mikä loistava palkinto odottaakaan vielä heitä, kun loputtoman elämän korkein, kruunaava palkinto tulee heidän ikuiseksi omaisuudekseen! Onhan kirjoitettu: ”Vanhurskas on elävä uskosta.” – Gal. 3:11; Room. 1:17.
[Kuva s. 520]
Samoin kuin juoksija tarvitsee päättäväisyyttä ja kestävyyttä voittaakseen, tarvitsee kristittykin. Muuten jää varmasti pois kilvasta ennemmin tai myöhemmin