Jumalan vapauttavan sanan vaikutus uskovien keskuudessa
TOISIN kuin monet materialistisemmassa yhteiskunnassa asuvat ihmiset, jotka hylkäävät kaikki hengelliset asiat, useat nöyrät latinalaisen Amerikan asukkaat kunnioittavat Jumalan sanaa, Pyhää Raamattua. Heidän uskomuksensa mukaan pelkästään sillä, että tämä kirjojen Kirja on talossa, on tietty arvo tai siunaus. Monet eivät kuitenkaan ymmärrä, ettei Raamatun omistamisesta ole mitään hyötyä, jos he eivät tutustu sen sisällykseen ja jollei tästä Sanasta tule hyvään johtavaa voimaa heidän elämässään. Kuka ostaa sanomalehden pannakseen sen vain hyllylle lukematta sitä? Miksi sitten menetellä siten Raamatun suhteen, joka on suunnattoman paljon arvokkaampi sisältämänsä vapauden antavan totuuden takia?
Ei riitä, että pitää Raamattua vain pyhänä kirjana. Sen täytyy vaikuttaa uskovassa eli sitä täytyy soveltaa, jotta se vapauttaisi hänet. Jumalan sanan hyväksyminen merkitsi sitä niille, jotka uskoivat ensimmäisellä vuosisadalla ja joista apostoli Paavali kirjoitti: ”Te, kun saitte meiltä kuulemanne Jumalan sanan, otitte sen vastaan, ette ihmisten sanana, vaan, niinkuin se totisesti on, Jumalan sanana, joka myös vaikuttaa teissä, jotka uskotte.” – 1. Tess. 2:13.
Kun he ottivat vastaan Jumalan sanan, niin se merkitsi enemmän kuin sen ottamista kotiinsa ja sen pitämistä pyhänä kirjoituksena. Se merkitsi myös sitä, että he ottivat sen totuuden sanoman mieleensä ja sydämeensä alttiina omaksumaan sen, mitä se opetti. Siitä syystä sillä oli vapauttava vaikutus heihin, vaikutus, joka aikaansai muuttuneita ajatuksia ja tekoja, siis muuttuneita persoonallisuuksia.
Voidaanko sanoa, että monet latinalaisamerikkalaiset ottavat vastaan Jumalan sanan samalla tavalla kuin nuo varhaiskristityt, joista apostoli Paavali kirjoitti kiittävästi? Todistukset vastaavat raikuen: kyllä! Katsokaamme miten he ja muut antavat Jumalan vapauttavan sanan vaikuttaa elämässään.
Sukupuolisesta moraalittomuudesta eroon pääseminen
Vaikka sukupuolinen moraalittomuus annetaan anteeksi eräissä uskonnollisissa piireissä, niin Jeesus puhui haureudesta ja aviorikoksesta sellaisina, jotka ”ihmisen saastuttavat”. (Matt. 15:19, 20) Ja apostoli Pietari sanoi, että kristityt ’ovat Herramme tuntemisen kautta päässeet maailman saastutuksia pakoon’. – 2. Piet. 2:20.
Vaikka Jumala tuomitsee suoraan kaiken sukupuolisen moraalittomuuden, niin roomalaiskatolisessa latinalaisessa Amerikassa on hyvin yleistä, että mies ja nainen asuvat yhdessä keskinäisestä sopimuksesta haureudessa tai aviorikoksessa. Ja prostituutio on niin yleistä, että 8–15-vuotiaat tytöt toimivat prostituoituina Kolumbiassa Calin kaupungissa siellä ilmestyvän Occidente-nimisen päivälehden mukaan.
Tällainen moraaliton elämä johtaa ei-toivottujen lasten syntymiseen koteihin, jotka ovat jo täpötäynnä ja puutteenalaisia, ja lukemattomien tuhansien joutumiseen herkässä iässä kaduille, missä he viettävät irtolaisen ja rikollisen elämää. Monet turvautuvat lapsenmurhaan abortin kautta yhtenä syntyvyyden säännöstelykeinona.
Mutta mitä tapahtuu, kun Jumalan sana alkaa vaikuttaa tällaisten ihmisten elämässä? Panamasta tulee uutinen miehestä, joka alkoi tutkia Raamattua ja sen jälkeen lopetti juopottelunsa, uhkapelin pelaamisen, tupakointinsa ja naistoverinsa, neljän tyttärensä äidin, lyömisen. Koska mies halusi mukautua Jumalan vanhurskaisiin mittapuihin, hän tahtoi solmia avioliiton tämän naisen kanssa. Nainen suostui, he menivät naimisiin, ja samalla viikolla mies asetettiin virkaan kristilliseksi evankeliuminpalvelijaksi.
Tai katsokaamme, mikä vaikutus totuudella oli siihen hurskaaseen katoliseen naiseen, jonka matkustajakodissa harjoitettiin prostituutiota Hondurasissa. Saatuaan raamatullisia ohjeita hän puhdisti heti talonsa ja kieltäytyi majoittamasta ketään, joka halusi käyttää hänen huonettaan moraalittomiin tarkoituksiin. Nyt käyvät kunnioitettavat perheet usein hänen matkustajakodissaan, ja hän voi palvella Jehovaa otollisesti yhtenä hänen todistajanaan.
Uhkapelihalun voittaminen
”Lotería para hoy!” (”Arpajaiset täksi päiväksi!”) Miten yleinen onkaan tämä huuto latinalaisen Amerikan kaupunkien kaduilla! Tietenkään ei henkilön, joka haluaa harrastaa uhkapeliä, tarvitse rajoittua arpajaisiin. Lisäksi on korttipelit, jalkapallo-ottelut, hevos- ja koirakilpailut ja kukkotappelut, joissa hän myös voi lyödä vetoa. Vaikka hänellä ei ehkä ole kylliksi rahaa maksaa perheensä vuokraa eikä ostaa sille ruokaa, vaatetta tai lääkkeitä, niin hän sittenkin antaa myöten kiusaukselle pelata uhkapeliä.
Koska on sanottu, että ’uhkapeli menee veriin’, niin mikä voisi mahdollisesti olla kyllin voimakas voittamaan tällaisen väkevän himon? Ilmeisestikään vastaus ei ole ’enemmän kirkon vaikutusta’, koska kirkko itsekin suosii uhkapeliä.
Jälleen vapauttava voima on yksilössä vaikuttava Jumalan sana. Totuus on, että uhkapeli on kiristystä, sen juuret ovat ahneudessa ja laiskuudessa, ja se on turmelevaa ja johtaa usein muihin väärintekoihin. Kun joku tietää näiden kaikkien olevan Jumalan tuomitsemia, niin Hänen hyväksymystään haluavan ei ole vaikea päättää vapautua tuollaisesta epämieluisesta tavasta. – 1. Kor. 6:9, 10; Sananl. 21:25.
Yksi esimerkki on muuan spitaalinen, joka asuu Palo Secon spitaalisten siirtokunnassa Panamassa. Hän oli ylen mieltynyt arpojen ostoon, mutta tutkittuaan jonkin aikaa Raamattua hän voitti tuon paheen ja päätti tehdä Jumalan tahdon.
Toinen esimerkki on mies, joka asuu Brittiläisessä Hondurasissa ja jolla oli tapana harrastaa uhkapeliä ja arpalippujen myyntiä. Hän lopetti molemmat harrastuksensa samalla kun hän teki muutoksia sanavarastossaan ja suoritti muitakin korjauksia käytöksessään ryhdyttyään tutkimaan Raamattua ja alettuaan soveltaa sen opetuksia.
Rehelliseksi tuleminen kaikessa
Valehteleminen on niin tavallista ja hyväksyttyä nykyään, että monet valehtelevat ikään kuin se olisi täysin oikein. Avioliittoneuvojatkin suosittelevat sitä. Niinpä kolumbialaisessa aikakauslehdessä Cromos ilmestyneen artikkelin ”Valhe avioliitossa” laatija kirjoitti: ”Valhe . . . on välttämättömän tarpeellinen avioliiton luonnistumiselle hyvin.” Vakaumuksensa tueksi hän lainasi jotakuta, joka oli sanonut: ”Ihmissuhteissa ovat hyvyys ja valheet arvokkaampia kuin tuhat totuutta.”
Sukua valehtelemiselle on varastaminen, sillä molemmat ovat epärehellisyyden muotoja. Monissa osissa maailmaa kunnioitetaan hyvin vähän toisten omistusoikeuksia. Ihmiset pelkäävät jättää kotejaan vartioimattomiksi päiväsaikanakin, koska joku voi murtautua sisään, viedä kaiken irtaimen ja sitten ehkä väärinteon lisäksi ilkeyksissään jättää ”Vuokrattavana”-kilven ikkunaan.
Vaikka ulkokultaisten uskontojärjestöjen opetus ja esimerkki ovat vaikuttaneet näin rappeuttavasti suureen yleisöön, niin Jumalan voimallisella sanalla on nyt vastakkainen vaikutus niihin, jotka antavat sen vaikuttaa elämässään. He tietävät, ettei seuraavan kaltaisten selvien Raamatun käskyjen suhteen voida sovitella: ”Älkää valehdelko toisillenne”, ja: ”Älä varasta.” – Kol. 3:9, Um; 2. Moos. 20:15; Ef. 4:28.
Erään kalifornialaisen Jehovan todistajan rehellisyys pantiin koetukselle oppikoulussa. Kun tämä tyttö käveli käytävää pitkin luokkahuoneeseensa, hän näki tytön juoksevan ja huomaamattaan pudottavan lompakkonsa. Todistajatyttö otti sen lattialta ja yritti tavoittaa hänet mutta onnistumatta. Hän vei lompakon koulun kansliaan, vaikka jotkut oppilaista sanoivat hänelle, että hän on houkka, kun ei pidä rahaa. Hänen vanhempansa saivat pian sen jälkeen koulun rehtorilta kirjeen, jossa sanottiin:
”Minulla on hyvin harvoin tilaisuus kirjoittaa tällaista kirjettä. Teidän tyttärenne Debra löysi lompakon Vanguardin koulun alueelta ja palautti sen ja sen sisältämät viisi dollaria koulun kansliaan. Tällainen rehellisyys on hyvä esimerkki hänen kotona saamastaan opetuksesta. . . . Minun täytyy onnitella teitä siitä, että teillä on näin erinomainen, rehellinen tytär . . . ja sitten kiittää teitä, että te vanhempina opetatte häntä olemaan niin hyvä ihminen.” Tuo nuori tyttö myönsikin: ”Perheemme raamatuntutkistelu on pääasiassa syynä siihen, että olen oikeudenmukainen ja rehellinen kaikessa.”
Jumalan sanan vapauttavilla totuuksilla oli suuri vaikutus erääseen Sambiassa asuvaan mieheen, joka käytti taikaloitsuja varastamisensa apuna. Tutkittuaan Raamattua Jehovan todistajan kanssa tämä mies sanoi kerran tutkistelun päättyessä: ”Haluaisin ilmaista teille, koska olette Jehovan edustaja, mitä minulla on talossani.” Hän toi sitten esiin käsivarsivanteen ja kaulanauhan, jotka olivat Englannista, sanoen: ”Käytän tätä kaulanauhaa liikkeessä, missä työskentelen kanssanne, varastaakseni tavaroita niin, että te ette näkisi minua. Nyt kadun ja annan teille nämä tavarat voidaksenne hävittää ne puolestani.” Tämä tapahtui, kun hänen ja hänen vaimonsa kanssa oli tutkittu ainoastaan neljä kuukautta.
Vapaus synnistä ja kuolemasta
Mutta nyt palaamme aikaisemmin esitettyyn kysymykseen: Miten pitkälle ulottuva se vapaus oikein on, johon Jeesus viittasi sanoessaan: ”Totuus on tekevä teidät vapaiksi”? Hänen sitä seuraavat sanansa (Joh. 8:33–36) antavat meille vastauksen. Jotkut niistä, joille Jeesus puhui tuossa tilaisuudessa, eivät voineet ymmärtää miksi hän puhui heille vapaana olemisesta. Närkästyneinä he vastasivat: ”Emme . . . ole koskaan olleet kenenkään orjia.” Mutta Jeesus vastasi heille: ”Jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja.”
Näin ollen käy ilmeiseksi, että siihen vapauteen, josta Jeesus puhui, sisältyi vapaus synnistä. Se merkitsee myös vapautta kuolemasta, ”sillä synnin palkka on kuolema”. – Room. 6:23.
Se, että me olemme kuolevaisia, todistaa kiistämättä meidän olevan synnin orjia. Se tosiasia, että niin sanotut Etelä-Amerikan ”vapauttajat”, Bolívar ja San Martín, ovat kuolleet, on todistus siitä, että hekin olivat synnin orjia ja tarvitsevat niin ollen sitä vapautusta, joka tulee ainoastaan Kristuksen uhrin kautta ja hänen puhumansa totuuden avulla.
”Totuuden pylväs ja tuki”
Jehova Jumala on rakkaudellisesti sanansa, Raamatun, välityksellä varannut totuuden. Mutta hän on sen lisäksi varannut ”elävän Jumalan seurakunnan, totuuden pylvään ja tuen”, jonka kautta voit saada apua antaessasi Raamatun totuuden vaikuttaa elämässäsi. – 1. Tim. 3:15; Um.
Kaikista kristikunnan uskontojen väitteistä huolimatta tosiasiat todistavat, ettei mikään niistä muodosta ”elävän Jumalan seurakuntaa”, koska ne poikkeuksetta tukahduttavat totuutta sen sijaan että tukisivat sitä. Siitä syystä Jumala on päättänyt saattaa ne tuhoon ja sanoo sinulle: ”Lähtekää pois heidän keskeltänsä.” – 2. Kor. 6:17; Room. 1:18, 25; 2. Tess. 2:9–12.
Toisaalta tosiasiat todistavat, että ”elävän Jumalan seurakunta”, ”totuuden pylväs ja tuki”, on se kristillinen järjestö, joka tunnetaan nimellä ”Jehovan todistajat”. Jehovan todistajat auttavat kautta maailman satojatuhansia ihmisiä saamaan vapauden, jonka vain totuus voi tuoda. He tekevät tämän ilmaisten Raamatun kotitutkistelujen ja opettavien kokousten välityksellä, joissa Jumalan sanaa opetetaan maksutta. Kehotamme sinua sydämellisesti käyttämään hyväksesi heidän palveluksiaan. Saadaksesi kotiasi lähinnä olevan seurakunnan osoitteen pyydämme sinua kirjoittamaan lähimpään Vartiotorni-seuran toimistoon. Löydät osoitteet tämän numeron kansilehden sisäpuolelta. Otat siten hyvin tärkeän askeleen kohti ”Jumalan lasten kirkkauden vapauden” kokemista. – Room. 8:21.