”Totuus on tekevä teidät vapaiksi”
VAPAUDEN mainitseminen tuo monen latinalaisessa Amerikassa asuvan mieleen poikkeuksetta ”vapauttajien”, Simón Bolívarin ja José de San Martínin, nimet. Heidät muistetaan suuressa osassa latinalaista Amerikkaa heidän toiminnastaan sotapäällikköinä, kun he vapauttivat Etelä-Amerikan Espanjan hallinnosta 19. vuosisadan alkupuolella.
Mutta se, joka ansaitsee paremmin arvonimen ”Vapauttaja”, on syrjäyttänyt monien mielessä Bolívarin ja San Martínin. Hän on itse Jumalan Poika Kristus Jeesus, joka aikaansai ja aikaansaa todellisen vapauttamisen, ei asevoimin vaan puhumansa totuuden avulla. Hän sanoi: ”Jos te pysytte minun sanassani, . . . te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi.” – Joh. 8:31, 32.
Vaikka latinalaisamerikkalaiset ovat kaikkialla maailmassa tunnettuja iloisuudestaan, niin tosiasiana pysyy, että monet heistä ovat sellaisen elämäntavan orjia, mikä johtaa suureen onnettomuuteen. He tarvitsevat vapautta uskomuksista ja tavoista, jotka ovat kauan pitäneet heitä vankinaan. Tarkastelkaamme eräitä tällaisia uskomuksia ja tapoja ja katsokaamme samalla, miten Jumalan sanan totuus suorittaa vapautustyötään latinalaisessa Amerikassa ja muualla.
Totuus kuolleista vapauttaa
Monet uskomukset ja tavat, jotka orjuuttavat kannattajansa, liittyvät kuolemaan. Monet pelkäävät esimerkiksi kiirastulta, missä virallisen roomalaiskatolisen opin mukaan ”rangaistus tulella on ankarampi kuin mikään rangaistus, joka tulee ihmisille tässä elämässä”.
Tämä oppi perustuu tietysti siihen otaksumaan, että ihmissielu ei kuole. Jotta joku voisi kärsiä kuoleman jälkeen, niin on selvää, että tietoisen osan hänestä ja hermojärjestelmän, joka siirtää kivun tunteen aivoihin, olisi oltava jatkuvasti elossa.
Mutta tukeeko Pyhä Raamattu opetusta kuolemattomasta sielusta ja siis kiirastuliajatusta? Päinvastoin se opettaa, että ”kuolleet eivät tiedä mitään” ja että he ovat sen tähden kyvyttömiä kärsimään; se opettaa myös, että ”se sielu, joka syntiä tekee – sen on kuoltava”. – Saarn. 9:5; Hes. 18:4.
Katolinen kirkko väittää kiirastulen yhteydessä, ”että sinne pidätettyjä sieluja auttavat uskollisten esirukoukset”. Mutta koska kuolleet eivät tiedottomuutensa vuoksi kykene kärsimään, niin mitä arvoa on heidän puolestaan esitetyillä kalliilla rukouksilla? Sen sijaan että tulevan elämän toivo olisi riippuvainen rahalahjoituksista, Raamattu osoittaa, että se perustuu Jumalan voimaan antaa elämä ylösnousemuksen kautta. – Joh. 5:28, 29.
Voit ensiksi yllättyä havaitessasi, mitä Raamattu oikein opettaa kuolleitten tilasta. Niin kävi eräälle hondurasilaiselle miehelle, kun hän alkoi tutkia katolista Raamattuaan. Mutta sitten hän tunsi närkästystä katolista kirkkoa kohtaan sen tähden, että se oli kätkenyt Jumalan sanan totuuden. Hän lakkasi heti käymästä messussa, vaikka hän aikaisemmin oli ollut läsnä joka aamu kello kuusi. Hän alkoi sen sijaan viedä perheensä Jehovan todistajien kokouksiin, missä hän tiesi opetettavan vapauden antavaa totuutta.
Vapaus kuvainpalvonnasta
Uskonnolliset kuvat ja veistokset ovat yleinen näky latinalaisen Amerikan kodeissa, liikkeissä ja ajoneuvoissa. Niiden aiheuttamaa orjuutta valaisee seuraava kirjassa Fiesta Time in Latin America (Fiestan aika latinalaisessa Amerikassa) oleva selostus: ”Intiaanit rakastavat pyhäinkuvia, rukoilevat niitä, uskovat niiden ihmetöihin ja antavat niille lahjoja . . . Andien maissa ovat kristilliset pyhimykset ja pakanajumalat erottamattomasti kietoutuneet toisiinsa.”
Vaikka katolinen kirkko vaalii tällaista kuvainpalvontaa, niin Raamattu tuomitsee sen jyrkästi. Se merkitsee kymmenestä käskystä toisen käskyn suoranaista rikkomista: ”Älä tee itsellesi jumalankuvaa . . . Älä kumarra niitä.” (2. Moos. 20:4, 5) Kristitty apostoli Paavali kehottaa yhtä selvin sanoin: ”Paetkaa epäjumalanpalvelusta.” – 1. Kor. 10:14.
Pannen nuo sanat sydämelleen monet latinalaisamerikkalaiset tekevät juuri niin. Esimerkiksi Maracayssa Venezuelassa oli mies, joka oli opiskellut neljä vuotta tullakseen papiksi, mutta joka tutkittuaan ainoastaan muutaman kerran Raamattua Jehovan todistajien kanssa teki nuotion ja poltti joka ainoan omistamansa veistoksen ja ’pyhäinkuvan’. Hänestä voitiin sen jälkeen sanoa niin kuin ensimmäisen vuosisadan kristityistä käännynnäisistä: ”Te epäjumalista käännytte Jumalan tykö, palvelemaan elävää ja totista Jumalaa.” – 1. Tess. 1:9.
Vapaus demonien vaikutuksesta
Raamattu on ainoa kirja, joka selittää Saatanan ja hänen demoniensa alkuperän ja paljastaa niiden petolliset hankkeet. Se osoittaa, miten niitä voi vastustaa ’pukemalla ylleen Jumalan koko sota-asun’, johon kuuluu ”Hengen miekka, joka on Jumalan sana”. – Ef. 6:11, 17.
On siis odotettavissa, että siellä, mistä puuttuu Raamatun ymmärtämystä, on runsaasti demonismia. Uskonnollinen tilanne latinalaisessa Amerikassa vahvistaa tämän. Selostaessaan spiritismin kansansuosiota esimerkiksi Haitissa kirja Fiesta Time in Latin America sanoo: ”Useimmat väestöstä tunnustautuvat katolilaisiksi, ja kuitenkin monet, jotka käyvät aamumessussa kirkoissa, ovat tulleet sinne suoraan koko yön kestäneistä voodoo-uskonnonmenoista. Voodoo-palvontatoimitukset itsessään ilmaisevat katolilaisuuden vaikutuksen.”
Brasiliasta kerrotaan, että ”yli 67 prosenttia Brasilian katolilaisista käy macumba- tai voodoo-istunnoissa”. Rio de Janeiron apulaispiispa syytti tällaisesta tilanteesta ”katolisen opetuksen pinnallisuutta Brasiliassa”. Vaikka katolinen opetus on liian pintapuolista, jotta se voisi estää tällaisen tilanteen kehittymisen, niin Raamatun totuus, joka on voimallinen ”Jumalan edessä hajottamaan maahan linnoituksia”, voi tehdä ja tekee sen. – 2. Kor. 10:4.
Tämän tosiasian todistaa seuraava kokemus Venezuelasta. Eräs nainen väitti siellä, että hänellä oli valta olla kanssakäymisessä kuolleitten kanssa ja ennustaa monia asioita ystäviensä elämästä, jopa saada kuolleitten sukulaistensa ’äänet’ puhumaan kauttaan. Mutta kun ’äänet’ käskivät häntä eroamaan miehestään, niin hän tuli uteliaaksi ja halusi tietää valtansa lähteen. Kun Jehovan todistajat kävivät hänen luonaan, niin hänelle sanottiin suoraan ja selvästi hänen valtansa alkuperä ja että se on tuomittu Raamatussa. (Apt. 16:16; 3. Moos. 19:31) Kun hän oli tutkinut Raamattua vasta muutamia viikkoja, hän oli jo saanut vapauden demonien vaikutuksesta, vapauden, joka toi siunauksia koko hänen perheelleen.
Montanassa Yhdysvalloissa on Jumalan sana vapauttanut erään intiaanisyntyperää olevan naisen demonismista. Tämän naisen perhe perehtyi demonismiin, ja hän kärsi monista oudoista terveydellisistä ongelmista. ’Äänet’ käskivät myös häntä tappamaan itsensä. Kun hän tutki Raamattua todistajien kanssa, niin häntä autettiin vapautumaan väärään palvontaan liittyvistä esineistä. Hän hylkäsi ”ukkosjumalan” kuvan, jota hän kantoi kaulassaan, ja muut esineet. Sen jälkeen hänen terveytensä parani heti. Vapautuneena demonismista hän nyt sanoo, että Jehova on voimakkaampi kuin hänen aikaisemmat jumalansa.
Edellä kerrotut kokemukset osoittavat selvästi, että Raamatun totuus voi vapauttaa mielen erheellisistä uskonnollisista käsityksistä ja tavoista. Mutta mitä voidaan sanoa sen vaikutuksesta ihmisten käyttäytymiseen? Miten se voi vaikuttaa persoonallisuuteen? Miten pitkälle ulottuva on se vapaus, jonka Jeesus ilmaisi totuuden tuovan? Kehotamme sinua harkitsemaan näihin kysymyksiin seuraavassa kirjoituksessa annettavia vastauksia.