Voitko tehdä vapaa-ajasta antoisan?
VAPAA-AIKA! Kun kuulet tämän sanan, niin saatat ajatella lepoa tai jonkin sellaisen saamista tehdyksi, jota olet lykännyt tuonnemmaksi. Tai sinulla voi olla ajatuksia siitä, miten voi viettää sellaisen ajan tavalla, joka on sinusta huvittava ja hauska. Mutta vaikka ajatus saattaa luoda eteesi melko loistavan odotteen, niin vapaa-ajasta voi muodostua haitallinen.
Miksi niin? Koska, kuten Raamattu sanoo, ”ihmisen sydämen aivoitukset ovat pahat nuoruudesta saakka”. (1. Moos. 8:21) Jollei ihminen ohjaa itseään hyvien periaatteiden rajoissa, niin hän voi aiheuttaa rappeutumisensa vapaa-aikanaan. Tämä ei merkitse sitä, ettei hänen pitäisi täysin määrin nauttia vapaa-ajastaan. Hänen pitäisi, mutta hänellä ei pitäisi jälkeenpäin olla inhon tai katumuksen tunnetta siksi, että on tuhlannut ajan tai käyttänyt sen väärin.
Ihmiset, jotka etsivät Raamatusta neuvoa elämän asioissa, varjeltuvat pitäessään mielessään apostoli Paavalin sanat: ”Söittepä siis tai joitte tai teittepä mitä hyvänsä, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi.” (1. Kor. 10:31) Hän kirjoitti myös: ”Tavoitelkaamme . . . sitä, mikä edistää rauhaa ja keskinäistä rakentumistamme.” (Room. 14:19) Nämä raamatunpaikat varaavat oivalliset mittapuut, joiden avulla voidaan ratkaista sen tavan arvo, jolla joku viettää aikansa. Se ei vaadi häntä olemaan ahdasmielinen tai kiihkoileva, kykenemätön käyttämään aikaa mistään muusta aiheesta kuin Raamatusta puhumiseen. Eikä se estä nauttimasta siitä, mitä Jumala on varannut, hänen asettamissaan rajoissa. (1. Tim. 4:4) Jumala loi ihmisen kykeneväksi nauttimaan hyvän seuran iloista. Ihmisellä on myös kyky nauttia kauneudesta ja taiteista sekä tämän hämmästyttävän maan monilukuisista piirteistä, maan, jonka Jumala antoi ihmiselle hänen kodikseen. Jumalan oma Poika ei tuominnut sellaisesta nauttimista, mikä antaa mielihyvää. Muistanet, että hän eräissä häissä Galileassa varasi ihmeen avulla tuoreen annoksen parasta viiniä, joka, Raamattu sanoo, ”ilahuttaa ihmisen sydämen”. – Ps. 104:15; Joh. 2:3–11.
VAIHTELUN TARVE
Useimmilla ihmisillä on nykyään päivä tai pari viikossa vapaata maallisesta työstä. Samoin illat. Ne, joiden kaikki illat on varattu, koska he työskentelevät toisessa työpaikassa, menettävät tärkeän osan elämästään. Ja jos heillä on perhe, he riistävät siltä hyvin tarpeellisen perhe-elämän piirteen. Mikäli olosuhteet sallivat, on paljon parempi, että on vapaa-aikaa sellaiseen, mikä rakentaa, kuin omistaa paljon aineellista.
Hyödyllisin rentoutuminen ei ole niinkään toimettomuutta tai pelkkää ”hauskanpitoa”. Se on tahdin tai työn vaihtelemista, erityisesti vaihtamista sellaiseen toimintaan, mikä rakentaa ihmisen elämässä sitä puolta, joka tavallisesti saa osakseen vähemmän aikaa ja huomiota. Jokainen tarvitsee tasapainoa, ja vapaa-aika tulisi käyttää tasapainoisen elämän ja persoonallisuuden saavuttamiseksi.
SANANLASKUN SOVELTAMINEN
Ihmiset olivat muinaisessa Israelissa enimmäkseen maanviljelijöitä; joillakuilla oli liike- tai käsityöammatti. Kuningas Salomon sananlaskut olivat neuvoja Israelille kaikilla elämän aloilla. Ne olivat todellisuudessa Jumalan henkeyttämiä ohjeita kansalle. Eräs näistä sananlaskuista sanoo: ”Valmista työsi ulkosalla ja tee se valmiiksi itsellesi pellolla. Sen jälkeen sinun täytyy myös rakentaa huonekuntaasi.” (Sananl. 24:27, Um) Tämä sananlasku osoittaa, että miehen velvollisuus on ensin suorittaa työnsä, joka varaa välttämättömyydet ja turvallisuuden perheelle, ja sitten kiinnittää huomio itse huonekuntaan.
Israelissa vietettiin siis paljon aikaa joka päivä pelloilla paitsi sapattipäivänä. Lepopäivä käytettiin yleensä Jumalan laista keskustelemiseen ja sen opettamiseen. Isä käytti aikaa myös muihin tarkoituksiin. Niihin sisältyivät matkat Jerusalemiin juhlille, aika, joka kului viinikorjuu- ja elonkorjuujuhliin, häihin ja muihin toimintoihin, jotka kaikki olivat valistavia sekä virkistäviä.
Henkeytettyjä sananlaskuja voidaan soveltaa periaatteessa nyky-yhteiskuntaankin, koska ne koskevat ihmisluontoa, joka ei muutu. Tosin nyt on jokaisella enemmän painetta ja jännitystä, mutta ihmisillä on yleensä enemmän vapaa-aikaa. Aikamme tahti ja kireys on paljon vähemmän painostavaa ja elämä paljon virkistävämpää ja nautittavampaa, jos muu aika kuin ”pellolla” – joko maatilalla tai tehtaassa tai liikemaailmassa – vietetty käytetään ’huonekunnan rakentamiseen’.
Yksi päävaatimus on aito kiinnostus lasten hyvinvointiin ja heidän kasvatukseensa, niin että lapset voivat kohdata ja hoitaa elämän pulmat. Aika, joka on työstä vapaa, voidaan näin ollen käyttää ensiksikin perhekeskusteluun, jossa voidaan käsitellä kaikenlaisia asioita. Kun pulmia syntyy, ne voidaan silloin vapaammin esittää julki, jolloin niistä voidaan esittää mielipiteitä ja ne voidaan ratkaista tai oikaista.
Isä voi luoda oikean suhteen poikaansa ottamalla hänet mukaansa, kun hän käyttää aikaa maallisen työn ulkopuolella korjausten suorittamiseen talossa tai työskentelyyn perheen auton tai ruohonleikkuukoneen parissa. Anna pojan todella osallistua työhön; tällä tavalla hän oppii olemaan todellinen mies. Äiti voi samoin järjestää siten, että hänen tyttärensä osallistuu hänen kanssaan kotiaskareisiin. Tällaisen valmennuksen avulla tytär kasvaa tosi naiseksi.
NYKYINEN ESIMERKKI
Niillä, jotka hyväksyvät Raamatun Jumalan sanaksi ja yrittävät noudattaa sen ohjausta, on selvin, suoranaisin keino auttaa lapsiaan täysin vakuuttuneina siitä, että he tekevät oikein. Samalla he käyttävät vapaa-aikansa nautittavimmalla ja tyydyttävimmällä tavalla. Miten niin? Katsokaamme hyödyllisenä asian valaisuna lyhyesti Jehovan todistajien keskuudesta löydettävää esimerkkiä. He ovat ihmisiä, jotka ovat havainneet kohtaavansa samat pulmat, jotka jokaisen eteen tulevat tänä nopeasti kiitävänä aikana. Mutta kun heitä tarkkailee, niin havaitsee, etteivät he tunne näitä asioita ylenpalttisen raskaina. Useimmat heistä kieltäytyvät olemasta niin kiinnostuneita rahan hankkimisesta, että uhraisivat siihen kaiken vapaa-aikansa. He huolehtivat siitä, että tällainen aika varataan.
Syy on se, että nämä ihmiset ovat kääntyneet Raamatun puoleen tutkimaan sen tarjoamaa toivoa. Sen tutkimisesta he ovat tulleet vakuuttuneiksi, että Luojalla, joka todellisuudessa omistaa koko ihmiskunnan, on suurenmoinen tarkoitus tuoda vapautus ja elämä messiaanisen valtakuntansa välityksellä. He tuntevat sen tähden olevansa hänelle velkaa täydellisen antautumisensa – että todellisuudessa koko heidän aikansa tulisi käyttää jollain hyödyllisellä tavalla hänen järjestelyjensä rajoissa.
Nämä kristityt saavat Raamatusta sellaisen näkemyksen, että Jumalan palveleminen sisältää suuressa määrin kanssakäymisen toisten kanssa. Tämä on todella miellyttävin toimi, jonka Jumala on varannut ihmiskunnalle. Hyvien asioiden välittäminen on ainoalaatuinen ilo, ja sen nautinto kestää keskustelun päätyttyäkin, koska se on rakentavaa.
Jehovan todistajat järjestävät tavallisesti vapaa-aikansa niin, että Sanan julistaminen vie siitä melkoisen ajan. Tämä merkitsee sitä, että he käyttävät vapaa-aikaansa työstä, usein lauantai-iltapäiviä ja sunnuntaipäiviä, ryhtyäkseen puhumaan muille Raamatusta, sen periaatteista ja Jumalan valtakunnan ihmiskunnalle esittämästä toivosta. He eivät rajoita tätä ystäviinsä ja perheeseensä, vaan puhuvat naapuristossaan oleville ihmisille käyden heidän kodeissaan. He vievät lapsensa mukanaan. Raamatuntutkisteluja johdetaan kiinnostuneitten kodeissa usein muina vapaa-aikoina, kuten iltaisin.
On kiinnostava ja silmiinpistävä seikka, että kun useita näistä henkilöistä on haastateltu, niin yhdenkään heistä ei ole koskaan kuultu sanovan, kun hän on käyttänyt joitakin tunteja tässä toiminnassa, että hän olisi tuntenut tuhlanneensa aikaansa, vaikka se on saattanut viedä kaiken hänen vapaa-aikansa sinä päivänä. Ja tuhannet ihmiset, joiden kanssa Jehovan todistajat ovat käyttäneet aikaa keskustellen Raamatusta tai tutkien sitä tällä tavalla, tuntevat samalla lailla, vaikka se on maksanut heille tunnin heidän vapaa-ajastaan joka viikko. – Matt. 11:29, 30.
Mutta Raamatun tutkiminen, siitä keskusteleminen ja seurakunnan kokouksissa käyminen ei vie Jehovan todistajien kaikkea vapaa-aikaa. On sellaisia vapaa-aikoja, jotka käytetään täydelliseen rentoutumiseen, ja suuri osa tästä saadaan perheen ja ystävien seurassa. He tekevät näin moninaisin tavoin. He saattavat nauttia aterian yhdessä. He saattavat tehdä retken tai matkustaa johonkin lähellä olevaan kiinnostavaan tai virkistävään paikkaan. Ajatusten, tunteitten ja kokemusten keskinäinen vaihtaminen huojentaa jokapäiväisen elämän painetta ja rohkaisee ja rakentaa. – Room. 1:11, 12.
MITÄ VOIDAAN TEHDÄ?
Kaikki ihmiset tarvitsevat jonkin verran aikaa rentoutumiseen sellaisessa muodossa, josta he todella nauttivat, eikä toinen voi tuomita toista siitä, millaisen rentoutumistavan hän valitsee, mikäli se ei loukkaa oikeita periaatteita. Joku voi harrastaa jotain, kuten puutyötä, radion rakentamista, maalaamista, kukkien kasvattamista, valokuvausta, ompelemista, neulomista, jonkin kielen opiskelemista jne. Toinen saattaa käyttää aikaa hyvän musiikin kuuntelemiseen, lukemiseen, television katselemiseen, metsissä kävelemiseen, näyteikkunoitten katselemiseen tai monenlaisiin muihin asioihin. Pelkkä lepo tai uni voi toisinaan olla paras.
Se, mistä toinen nauttii, voi toisesta näyttää ajan tuhlaukselta. Mutta jos hän huomaa sen rentouttavan ja auttavan häntä ja jollei hän tee sitä liikaa, vaan ottaa huomioon kohtuullisuuden ja säilyttää tasapainon, niin häntä ei pidä tuomita.
Apostoli Paavali käsittelee eräitä asioita, kuten joittenkin ruokien syömistä tai syömättä jättämistä tai jonkin määräpäivän viettämistä lepopäivänä tai tavallisena päivänä. Sitten hän sanoo niille, jotka tuomitsivat henkilökohtaisten mielipiteittensä mukaan: ”Minkätähden sinä tuomitset veljeäsi? Taikka sinä toinen, minkätähden sinä halveksit veljeäsi? . . . meidän jokaisen [on] tehtävä Jumalalle tili itsestämme. Älkäämme siis enää toisiamme tuomitko, vaan päättäkää pikemmin olla panematta veljenne eteen loukkauskiveä tai langetusta.” Jos joku ajattelee jonkin asian olevan väärin itselleen, niin se on väärin hänelle, kuten Paavali edelleen osoittaa: ”Ainoastaan sille, joka pitää jotakin epäpyhänä, sille se on epäpyhää.” – Room. 14:10–14.
Toisaalta, kuten apostoli jatkaa ja sanoo, meidän ei tule pitää kiinni itsepäisesti ”oikeudestamme” tehdä jotakin, mistä henkilökohtaisesti nautimme, jos se aiheuttaa hämminkiä tai kompastusta muille. Me emme voi oikein käyttää puolustuksena sitä, että se on ”meidän oma asiamme”, jos se on jotakin, mikä ei ole todella välttämätöntä. Paavali neuvoo: ”Hyvä on olla lihaa syömättä ja viiniä juomatta ja karttaa [kaikkea, Um] sitä, mistä veljesi loukkaantuu.” – Room. 14:21.
Jokainen tekisi hyvin, jos kysyisi itseltään: Ajattelenko minä kylliksi sitä, millä tavalla minä käytän vapaa-aikani? Meneekö se hukkaan, vai edistääkö se jotain hyödyllistä tarkoitusta? Jos käytän jonkin illan jonkinlaiseen virkistäytymiseen tai huviin, niin noudatanko kohtuullisuutta, vai olenko minä valveilla niin myöhään, että olen unelias ja tehoton seuraavana päivänä? Tai jos ilta sattuu olemaan lauantai tai jokin ilta, joka edeltää työstä vapaata päivää, niin istunko katselemassa myöhäiselokuvaa tai myöhäistä televisionäytöstä tai teenkö jotain muuta, niin että minun on nukuttava pitkään seuraavana aamuna, jolloin menetän jonkin verran päivän parhaasta osasta? Jos vastaus on myönteinen ja varsinkin jos näin tapahtuu usein, niin se on ajan tasapainotonta käyttöä, ja silloin pitäisi tehdä muutos. Jos toiminta, johon joku on osallistunut, jätti hänet tuntemaan itsensä tyhjäksi, palkitsemattomaksi ja jonkin verran syylliseksi ajan tuhlauksen tähden, niin se ilmaisisi, että olisi paikallaan korjata jollain lailla virkistystoimintojaan.
KUN RYHMÄ KOKOONTUU
Kun perhe tai kaksi tai kolme perhettä kokoontuu yhteen, niin voidaan tehdä hyvin monenlaista. On hyvä, jos lapset ja iäkkäämmät voidaan ottaa mukaan keskusteluun tai toimintaan. Niille, jotka rakastavat Raamattua, on todennäköisesti rakentavinta ja nautittavinta lukea Raamattua, jolloin kukin vuorollaan lukee muutamia jakeita, sitten tehdään kysymyksiä ja selitetään aineistoa. Tämän lehden tai Herätkää!-lehden tai muiden Vartiotornin julkaisujen lukijat voivat nauttia siitä, että samalla tavalla lukevat näistä saatua aineistoa ja keskustelevat siitä.
Jotkut haluavat leikkiä. Jos leikitään mitä tahansa Raamattuun perustuvaa tai muuta leikkiä, on parasta saada kilpailuhenki mahdollisimman vähäiseksi. Siten vältytään tekemästä yhtä tai kahta joukosta huomattavaksi toisten tuntiessa olevansa hämillään tai huonompia. Tämän tähden voidaan valita leikkejä, jotka eivät saata ketään yksilöä ”kärkisijalle”. Olkoon henkilöillä vapaus lausua ajatuksensa tai olla ääneti. Tehdyt kysymykset voidaan osoittaa koko joukolle pikemminkin kuin jollekin yksilölle. Ken haluaa puhua, tehköön niin; kaikki voivat kuitenkin kuunnella ja oppia.
Joka tapauksessa on tärkeätä muistaa, ettei sen, mistä me nautimme, pidä anastaa toisten aikaa, jonka he haluaisivat käyttää johonkin muuhun. Kaikkien tulee käyttää hyvää arvostelukykyä vierailujen pituuden ja tiheyden suhteen. Sananlaskujen kirja neuvoo jälleen viisaasti: ”Astu jalallasi harvoin lähimmäisesi kotiin, ettei hän sinuun kyllästyisi ja alkaisi sinua vihata.” – Sananl. 25:17.
KRIITTISET AJAT VAATIVAT VAROVAISUUTTA
Raamattu ennusti ”vaikeat ajat” tämän nopeasti huononevan asiainjärjestelmän ”viimeisten päivien” yhdeksi merkiksi. (2. Tim. 3:1) Me näemme rikollisuuden ja moraalittomuuden nopean lisääntymisen elokuvissa ja painetussa sanassa esiintyvän pornografian ohella. Käy yhä vaarallisemmaksi olla siellä, missä joukkoja kokoontuu elokuviin, urheilutilaisuuksiin ja muihin maailmallisiin huvittelumuotoihin. Aivan äskettäin löydettiin pommi eräästä New Yorkin kaupungin suurimmista teattereista. Ryöstöt, pahoinpitelyt ja mellakatkin ovat niiden uhkana, jotka käyvät sellaisissa kokoontumispaikoissa.
Vaikka tällaiset olosuhteet ovat vallalla, niin nuori henkilö, joka on kokenut ainoastaan sellaisen elintavan, jota noudatetaan näinä kriittisinä aikoina, voi havaita jotkin sen äärimmäiset huvitukset houkutteleviksi. Hän saattaa haluta nauttia ”vapaudestaan” ajatellen viettävänsä vakavampaa, vakiintuneempaa elämää myöhemmin. Jokaisen näin ajattelevan tulisi raittiisti punnita asennettaan Saarnaajan henkeytetyn kirjoittajan sanojen valossa, kun hän neuvoi: ”Iloitse, nuorukainen, nuoruudessasi, ja sydämesi ilahuttakoon sinua nuoruusikäsi päivinä. Vaella sydämesi teitä ja silmiesi halun mukaan; mutta tiedä: Jumala tuo sinut tuomiolle kaikesta tästä.” – Saarn. 11:9.
Nuorilla on luonnostaan voimakas halu saada nautintoa. Sydän kallistuu siihen suuntaan. Jumala ei halua luonnollisestikaan ainoastaan nuorten vaan kaikkien nauttivan elämästä. Mutta Jumala varoittaa erityisesti nuoria, että täytyy noudattaa maltillisuutta. (2. Tim. 2:22) Jos nautinto on hillitöntä eivätkä teot ole hyviä, niin henkilön täytyy tehdä tili teoistaan Jumalalle. Ottaen tämän huomioon Saarnaajan kirjan kirjoittaja jatkaa:
”Karkoita suru sydämestäsi ja torju kärsimys ruumiistasi, sillä nuoruus ja aamurusko ovat turhuutta.” Nuoruus on ohimenevä; se ei kestä kauan. Vältä sen tähden tänä aikana väärinkäytöksiä, jotka tuovat irstailua, onnettomuutta ja Jumalan epäsuosion. Valitse sopivaa rentoutumista ja nautintoa nyt. – Saarn. 11:10.
Kun hyvien elokuvien, televisio-ohjelmien ja muiden huvittelumuotojen valikoima käy yhä niukemmaksi, niin sekä vanhojen että nuorten tulee olla lisääntyvässä määrin varovaisia. On paradoksaalista, että tämä tilanne vaikuttaa kristityn hyväksi. Se on omiaan kääntämään hänen mielensä yksinomaisemmin kohti niitä perusasioita, jotka tuovat tyydytystä ja palkan. Niin, se pakottaa hänet tekemään ”kaikki Jumalan kunniaksi” ja samalla rakentamaan ja edistämään rauhaa.