Säilytä nuhteettomuutesi uskon koetuksissa

”Pitäkää pelkkänä ilona, . . . kun kohtaatte monenlaisia koetuksia, koska tiedätte, että tämä uskonne koeteltu laatu saa aikaan kestävyyttä.” – Jaak. 1:2, 3, Um.

1. Koska Saatana ei voi kukistaa Jumalan valtaa, niin mikä on hänen pääasiallisin yrityksensä?

SAATANAN tarkoitus on aina ollut voittaa ihmiset viekkaudella siinä määrin, että saa heidät kääntymään Jumalaa vastaan. Tämä oli hänen suunnitelmansa alussa, kun hän sai Kainin tappamaan veljensä, ensimmäisen uskollisen miehen. Hän on yrittänyt jatkaa tätä menettelyä meidän päiviimme asti. Jumalan suosima kansa Israel oli menneisyydessä hänen erityinen maalitaulunsa.

2. a) Minkä tehtävän Jehova antoi Jeremialle? Miten hänen sanomansa otettiin vastaan? b) Mitä Jeremialle tapahtui, ja kuka tuli hänen avukseen?

² Jeremian tehtävänä oli Kaikkivaltiaan Jumalan johdossa julistaa monien vuosien ajan Jerusalemin hävitystä kansan pahojen tekojen takia, kun se antoi myöten Saatanan yrityksille. Jeremian aikaiset Israelin papit ja kansa eivät ottaneet suosiollisesti vastaan tätä julistusta. Jeremiaa käskettiin lopettamaan saarnaamisensa. Mutta hän ei antanut perään tälle painostukselle. Häntä vastaan ryhdyttiin voimakkaampiin toimenpiteisiin. Pidätettynä ollessaankin hän kehotti kansaa antautumaan kaldealaisille, jotta se olisi pelastanut henkensä. Tällöin ja epäilemättä Saatanan neuvosta ”he ottivat Jeremian ja heittivät hänet Malkian, kuninkaan pojan, kaivoon, joka oli vankilan pihassa; he laskivat Jeremian köysillä alas. Mutta kaivossa ei ollut vettä, vaan liejua, ja Jeremia vajosi liejuun.” Tällöin Jeremian ahdinko näytti toivottomalta, mutta sittenkään hän ei hellittänyt uskostaan. Eräs etiopialainen eunukkipalvelija nimeltä Ebed-Melek kuninkaan huonekunnasta tuli hänen avukseen ja saapui kuningas Sidkian eteen puhumaan Jeremian puolesta sekä selitti, mitä oli tapahtunut. Kuninkaan suostumuksella Ebed-Melek pelasti Jeremian kaivosta erittäin varovaisesti, jottei olisi vahingoittanut häntä. (Jer. 38:6–16) Tämä voi osoittaa, miten Jehova varaa avun palvelijoilleen, jotka säilyttävät nuhteettomuutensa ankarassa koetuksessakin ja kuoleman uhatessa. Lopulta Jerusalem itse otettiin vangiksi ja hävitettiin aivan niin kuin Jeremia oli ennustanut. Uskollinen Jeremia ja hänen toverinsa ja ystävänsä säästyivät.

KANSALLISMIELISYYDEN KÄSI ESIKRISTILLISINÄ PÄIVINÄ

3. Mitä hallitukset usein vaativat kristityiltä, ja mikä on monesti seuraus?

³ Hallitukset, olkootpa ne autoritaarisia tai muunlaisia, tallaavat usein ihmisten yksilöllisiä oikeuksia palvoa vapaasti omantunnon mukaan ja vaativat mielivaltaisin säädöksin uskollisuutta kansaa kohtaan. Nämä vaatimukset ovat aiheuttaneet ankaraa vainoa, vangitsemisia ja kuolemaakin. Vaikka tällaisia menetelmätapoja on käytetty tällä vuosisadalla, niin niillä on ollut useita ennakkotapauksia.

4. a)  Minkä autoritaarisen säädöksen Nebukadnessar pani voimaan? b) Millaisen menettelytavan uskolliset heprealaiset omaksuivat? c) Kuka toimi niiden kolmen heprealaisen hyväksi ja millä tavalla?

⁴ Tällaiset olosuhteet merkittiin valaisevina muistiin kuningas Nebukadnessarin päiviltä. Mieleen palautuu se, miten hän pystytti lähes 30 metriä korkean kultaisen kuvapatsaan Duuran tasangolle. Sen piti olla antaumuksen ja palvonnan kohde, ja annettiin sellainen säädös, että soiton kaikuessa kaikkien piti langeta maahan ja palvoa kuvapatsasta. Se oli suoranaisesti vastoin Jumalan kieltoa, jonka mukaan heidän ei pitänyt ’kumartaa’ ’minkään taivaassa, maan päällä eikä vesissä maan alla’ olevan kuvaa tai mitään niiden kaltaiseksi tehtyä. Jos he kumartaisivat, he saisivat rangaistuksen Jehovalta itselleen ja jälkeläisilleen kolmanteen ja neljänteen polveen asti. (2. Moos. 20:4–6) Kun soitto kaikui, niin kaikki läsnäolijat heittäytyivät maahan paitsi kolme huomiota herättänyttä uskollista juutalaista, Sadrak, Meesak ja Abednego. Kun tämä saatettiin kuninkaan huomioon, niin hänen raivonsa heräsi, ja sitten heille annettiin toinen tilaisuus kumartua eli sovitella. Jälleen piti soiton kajahtaa ja kaikkia piti käskeä kumartumaan. Tämä yritys oli yhtä turha kuin ensimmäinenkin, koska nämä miehet eivät siitäkään huolimatta, että heidät uhattiin heittää tuliseen pätsiin, halunneet rikkoa nuhteettomuuttaan tosi palvonnan suorittamisessa Jehovalle ja yksin hänelle. (Dan. 3:1, 5, 6, 16–19) Ymmärtäen elämänsäkin olevan vaarassa, jos heidät heitettäisiin tuliseen pätsiin, he sanoivat pelottomasti Nebukadnessarille, etteivät he voisi kumartaa kultaista kuvapatsasta. He tekivät tiettäväksi, että heidän Jumalansa voisi vapauttaa heidät, mutta vaikka hän ei sitä tekisikään, niin he eivät kunnioittaen kumartaisi tätä kuvapatsasta. Kertomus osoittaa, että ne miehetkin, jotka heittivät nämä kolme tuliseen pätsiin, paloivat kuoliaiksi, kun taas nuhteettomuutensa säilyttäneissä heprealaisissa miehissä ei ollut tulen käryäkään. – Dan. 3:27.

5. Mikä uskollisuuden koetus asetettiin Danielille? Mikä oli lopputulos?

⁵ Profeetta Daniel pantiin samalla lailla koetukselle, koska hänellä oli tapana rukoilla ikkunassa Jerusalemia kohti kolmasti joka päivä. Eräät Dareioksen valtaherrat ja satraapit saivat pahansuovasti julistetuksi säädöksen, ettei kukaan saanut palvoa eikä rukoilla ketään muuta Jumalaa kuin kuningasta kolmenkymmenen päivän aikana. Tämä käskykirja sinetöitiin kuninkaan sormuksella. Tietysti syyttävä sormi kohdistettiin heti Danieliin, koska hän tapansa mukaan jatkuvasti rukoili tosi Jumalaa Jehovaa. Rangaistus tämän säädöksen rikkomisesta oli, että jokainen, jonka havaittiin siten rukoilevan, oli heitettävä leijonien luolaan. Daniel pysyi uskollisena, ja me näemme, miten uskollisesti Jehova tuli hänen avukseen sulkemalla leijonien kidat. Rangaistus tapahtui tietysti tässäkin tapauksessa siten, että miehet, jotka syyttivät Danielia ja jopa saivat aikaan hänen heittämisensä leijonien luolaan, joutuivat itse leijonien tappamiksi. – Dan. 6:4–11, 20–28.

6. Mitä muita tilaisuuksia sovitella asetettiin Danielin ja hänen kolmen toverinsa eteen, ja miten he suhtautuivat niihin?

⁶ Tämä ei ollut ollut näiden uskollisten palvelijain ensimmäinen koetus, koska heitä oli aikaisemmin houkuteltu elämään ylellisesti, juomaan viiniä ja syömään erikoisruokia, joita muut siinä palatsissa olevat nauttivat, mihin heidät oli sijoitettu. Heidän kantansa oli järkkymätön, kuten kerrotaan Dan. 1:8:ssa: ”Daniel päätti lujasti olla saastuttamatta itseään kuninkaan pöydän ruualla [jota Israelin laki ei sallinut] ja viinillä, jota tämä joi, ja anoi hoviherrain päälliköltä, ettei hänen tarvitsisi itseään saastuttaa.” Hän esitti pyynnön: ”Annettakoon meille vihannesruokaa syödäksemme ja vettä juodaksemme.” – Dan. 1:12.

7. Millaista kohtelua saivat monet esikristilliset uskolliset palvelijat osakseen nuhteettomuutensa säilyttämisen takia?

⁷ Monet muut Kaikkivaltiaan Jumalan esikristilliset palvelijat koeteltiin samalla tavalla, joitakuita tapettiin ja toisia kohdeltiin tuskallisen pahoin, ja monet muinaiset uskolliset miehet ”ovat antaneet kiduttaa itseään eivätkä ole ottaneet vastaan vapautusta, . . . toiset taas ovat saaneet kokea pilkkaa ja ruoskimista, vieläpä kahleita ja vankeutta; heitä on kivitetty, kiusattu, rikki sahattu, miekalla surmattu; he ovat [olleet] . . . ahdistettuina, pahoinpideltyinä – he, jotka olivat liian hyviä tälle maailmalle.” – Hepr. 11:35–38.

VARHAISKRISTITTYJEN USKO KOETELTIIN

8. Mikä oli Kristukselle Jeesukselle asetettu pääasiallinen koetus? Kuka tuli hänen avukseen?

⁸ Kuinka esimerkillinen nuhteettomuuden säilyttämisessä onkaan Jehovan Pojan Kristuksen Jeesuksen tapaus! Häntä syyttivät väärin hänen aikansa juutalaiset uskonnolliset johtohenkilöt, jotka näiden väärien syytösten perusteella tapattivat hänet syntien vuoksi, joihin hän ei ollut syypää. Kun jotakuta syytetään sellaisen tekemisestä, johon hän ei ole syyllinen, niin se voi aiheuttaa mitä ankarimman koetuksen, ja me näemme, että Jeesus alistettiin tähän, ja se johti hänen kuolemaansa paalussa. Jehova ei kuitenkaan hylännyt häntä, koska hänet herätettiin kolmantena päivänä korkeaan, kuninkaalliseen asemaan taivaissa. – Apt. 10:40; 1. Kor. 15:4.

9. Mitä Jeesus sanoi uskollisille seuraajilleen heille tulevan tapahtumaan, ja mitkä todisteet vahvistavat hänen ennustuksensa?

⁹ Meille sanotaan, että opetuslapsi ei ole opettajaansa parempi eikä palvelija parempi isäntäänsä. (Matt. 10:24) Jeesus sanoi myös opetuslapsilleen: ”Jos he ovat minua vainonneet, niin he teitäkin vainoavat; jos he ovat ottaneet vaarin minun sanastani, niin he ottavat vaarin teidänkin sanastanne. . . . ja tulee aika, jolloin jokainen, joka tappaa teitä, luulee tekevänsä uhripalveluksen Jumalalle.” (Joh. 15:20; 16:2) Tästä ja toisista Jeesuksen heille antamista viisaista neuvoista he tiesivät, että heidän uskonsa koeteltaisiin samalla tavalla, kun he jatkaisivat Jumalan valtakuntaa koskevan sanoman saarnaamista. Tällaista huonoa kohtelua he eivät saaneet ainoastaan omalta kansaltaan juutalaisilta vaan myös ei-juutalaisilta hallitsijoilta. Jaakob oli ensimmäinen apostoli, joka tapettiin, ja aiheuttajana oli ei-juutalainen kuningas Herodes. ”Hän [Herodes] mestautti miekalla Jaakobin, Johanneksen veljen.” Hän kohteli pahasti toisiakin. ”Kuningas Herodes otatti muutamia seurakunnan jäseniä kiinni kiduttaaksensa heitä.” Se oli kuitenkin juutalaisten mieleen, kuten kerrotaan: ”Kun hän näki sen olevan juutalaisille mieleen, niin hän sen lisäksi vangitutti Pietarinkin. . . . hän pani hänet vankeuteen.” – Apt. 12:1–4.

10. Keitä vainottiin apostolien lisäksi?

¹⁰ Ei ainoastaan apostoleita vainottu vaan useita opetuslapsiakin vainottiin. Stefanus oli yksi näistä. Hän oli hyvin suorasanainen kertoessaan totuudenmukaisesti tosiasioita väärästä palvonnasta, jota israelilaiset olivat harjoittaneet ja jota he harjoittivat siihen aikaankin. Hän sanoi läsnäolijoille: ”Teidän isänne . . . tappoivat ne, jotka ennustivat sen Vanhurskaan tulemista, jonka kavaltajiksi ja murhaajiksi te nyt olette tulleet, . . . kun he tämän kuulivat, viilsi se heidän sydäntänsä, ja he kiristelivät hänelle hampaitansa. Niin he huusivat suurella äänellä ja tukkivat korvansa ja karkasivat kaikki yhdessä hänen päällensä ja . . . kivittivät [häntä]. . . . Ja . . . hän nukkui pois.” – Apt. 7:52, 54, 57–60.

11. Lopettiko Paavalin vangitseminen hänen saarnaamisensa?

¹¹ Apostoli Paavali oli vankilassa siksi, että hän piti kiinni nuhteettomuudestaan Jumalaa kohtaan, mutta se ei saanut häntä lopettamaan saarnaamista. Ensimmäisen vankeutensa aikana Roomassa hän ”otti vastaan kaikki, jotka hänen tykönsä tulivat; ja hän julisti Jumalan valtakuntaa ja opetti Herran Jeesuksen Kristuksen tuntemista kaikella rohkeudella, kenenkään estämättä”. (Apt. 28:30, 31) Toisen vankeutensa aikana Roomassa kirjoittamassaan viimeisessä kirjeessä, kun hänet oli määrä teloittaa, hän kehotti olemaan uskollinen.

20. VUOSISADAN KRISTITYT

12, 13. a) Mitä Jeesus ennusti tulevan tapahtumaan 20. vuosisadalla? b) Mitä tapahtui nuhteettomuutensa säilyttäville kristityille?

¹² Jeesus ennusti asiainjärjestelmän päättymistä koskevan hyvän uutisen saarnaamisen 20. vuosisadalla. Hänen kehotuksensa seuraajilleen näinä ”viimeisinä päivinä” ilmoitti heille, mitä he voivat odottaa: ”Te joudutte kaikkien kansojen vihattaviksi minun nimeni tähden.” ”Mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu. Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.” – Matt. 24:9, 13, 14.

¹³ Samalla kun on niitä, jotka säilyttävät nuhteettomuutensa ja kieltäytyvät sovittelemasta uskollisuudessaan Jehovaa kohtaan, ne tähän asiainjärjestelmään kuuluvat, jotka alistuvat kansallismielisiin vaatimuksiin, tulevat raivoisiksi yrittäessään saada kristityt rikkomaan liittonsa Kaikkivaltiaan Jumalan kanssa. Kristikunta on liittynyt kansoihin näissä ponnisteluissa. Monet Jehovan todistajiin (Raamatuntutkijoihin) kuuluvat olivat ensimmäisen maailmansodan aikana vankilassa siksi, etteivät menneet kansojen sotavoimiin. Kuluneet 50 vuotta ja kauemminkin Jehovan todistajia on vainottu melkein jatkuvasti jossakin osassa maailmaa. Toisen maailmansodan aikana vaino oli erittäin ankaraa. Monet tuhannet nuoret miehet kieltäytyivät järkähtämättömästi tappamasta toisia, koska olivat evankeliuminpalvelijoita ja tottelivat Jumalan lakia, ja heidät vangittiin.

14. a) Minkä julistuksen Hitler antoi Jehovan todistajista? b) Kuvaile, mitä tapahtui eräälle kristitylle evankeliuminpalvelijalle, joka ei halunnut taipua natsien käsissä kärsimänsä julman kohtelun edessä.

¹⁴ Natsihallinnon aikana Hitler ja hänen iskujoukkonsa vainosivat Jehovan todistajia julmasti. Hitlerhän julisti, että Jehovan todistajat täytyy hävittää perin pohjin. Seurauksena oli, että vaino oli äärimmäisen julmaa ja vaati horjumatonta uskoa kristityiltä evankeliuminpalvelijoilta. Yksi heistä, nimittäin Robert A. Winkler, oli pidätetty ja viety keskitysleiriin. Hänet oli vapautettu lyhyeksi ajaksi merkittynä miehenä, koska koko Gestapolla oli hänen kuvansa. Hänet otettiin myöhemmin kiinni ja hänelle annettiin tilaisuus avustaa poliisia neuvomalla sille, missä hänen vaimonsa ja seurakunnan johtohenkilöt olivat. Hän KIELTÄYTYI. Silloin häntä lyötiin säälimättömästi, kunnes hän meni tiedottomaksi. Tämä toistettiin useita kertoja. Koska he eivät voineet murtaa hänen nuhteettomuuttaan, vaikka hänen hampaansa iskettiin pois ja hänet hakattiin niin, että häntä oli mahdoton tuntea, niin hänet pantiin pimeään selliin. Eräs siviilipukuinen poliisi, joka toi hänet Gestapoon, kulki hänen ohitseen ja kysyi: ”Oletteko Winkler?” Hän vastasi: ”Olen.” Tämä Gestapon asiamies oli järkyttynyt julman menettelyn johdosta. Tällöin muuan vartija, jolla oli hiukan hienotunteisuutta, kysyi, voisiko hän tehdä jotakin hänen hyväkseen. ”Voisitteko olla hyvä ja hankkia minulle Raamatun?” kuului pyyntö. Vähän myöhemmin heitettiin hänen selliinsä Raamattu ja ovi lukittiin jälleen heti. Hänellä oli mitä hän tarvitsi: Jumalan sana. Jehovan rukoileminen antoi hänelle voimaa, niin että hän saattoi pysyä lujana Jehovan puolella siitä huolimatta, mikä häntä kohtaisi. Tämä mies palvelee yhä Jehovaa uskollisesti ja on onnellinen siitä, että kykeni pysymään päättäväisenä uskonsa ankarimmassa koetuksessa.

15. Mitkä kannustavat sanat eräs kuolemaan tuomittu kristitty evankeliuminpalvelija esitti toisille lähtiessään oikeussalista?

¹⁵ Eräässä toisessa tapauksessa muuan Jehovan todistaja oli tuomittu kuolemaan uskollisuutensa takia Jumalaa kohtaan. Kun vartijat johtivat hänet ulos oikeussalista, niin hän käski toisia todistajia olemaan rohkeita. Mikä kannustin se olikaan toisille läsnä olleille!

16. Kuvaile, mitä tapahtui eräälle kristitylle evankeliuminpalvelijalle Quebecissä siksi, että hän jatkoi saarnaamistyötään?

¹⁶ Ankara vaino kohtasi todistajia Quebecissä Kanadassa. Eräs evankeliuminpalvelija pidätettiin 103 kertaa, ja hän kärsi useita vankeustuomioita pieksemisen lisäksi, ja tämä johtui vain siitä, että hän kieltäytyi lopettamasta evankeliuminpalvelustaan ovelta ovelle. Monet muut kärsivät samalla tavalla. Koska he kuitenkin säilyttivät jatkuvasti nuhteettomuutensa, saatiin aikanaan voitto Kanadan korkeimmassa oikeudessa. Nyt siellä, missä 25–30 vuotta sitten oli ainoastaan kourallinen todistajia, heitä on tuhansia.

17. Millaista julmuutta nuhteettomuutensa säilyttävät todistajat ovat kärsineet rautaesiripun takana?

¹⁷ Aivan niin kuin Jehovan todistajia aikaisemmin vainottiin natsihallinnon alaisuudessa, todistajat kärsivät myös rautaesiripun toisella puolella, missä kommunistit ovat käyttäneet ankaraa vainoa murtaakseen heidän nuhteettomuutensa. Useissa tapauksissa tuodaan ne, jotka yrittävät säilyttää uskollisuutensa, toverituomioistuimiin, ja heitä uhataan työpaikan, maapalstan, kodin, eläkkeen jne. menetyksellä, jos he eivät julkisesti luovu uskonnostaan. He ovat puolustaneet kantaansa, ja joitakuita on lähetetty pakkotyöleireihin. Todistajaryhmiä on useissa tällaisissa leireissä, joissa heitä kohdellaan raa’asti, jopa pahemmin kuin eläimiä. Jotkut näistä vangituista olivat jo palvelleet pitkän ajan Hitlerin keskitysleireissä, ja nyt he kärsivät vankeutta useita vuosia lisää kommunistien käsissä. Mutta heidän uskonsa on vahva, eivätkä he sovittele nuhteettomuudessaan Jumalaa kohtaan.

18. Mitä on tapahtunut kristityille evankeliuminpalvelijoille Afrikassa?

¹⁸ Kansallismielisyys aiheutti paljon vainoa Jehovan todistajille muutamia vuosia sitten Afrikassa, ja useita piestiin ankarasti. Melko hiljattain Jehovan todistajat joutuivat kiellon alaisiksi eräissä Afrikan maissa. He eivät ole joutuneet ainoastaan kiellon alaisiksi sen vuoksi, että he eivät ole halunneet liittyä poliittiseen puolueeseen eivätkä pitää puolueen jäsenkorttia, vaan roskaväki on piessyt heitä, raiskannut useita naisia ja alistanut heitä moraalittomaan luonnottomuuteen. Mutta nytkään eivät johtajat ole kyenneet murtamaan näiden tosi kristittyjen nuhteettomuutta.

MUITA YRITYKSIÄ NUHTEETTOMUUDEN MURTAMISEKSI

19. Miten uskon koetukset ovat kohdanneet toisia?

¹⁹ Monesti tulevat jotkut ankarimmista koetuksista omassa huonekunnassa, kun toiset perheenjäsenet solvaavat, pilkkaavat ja ilkkuvat saadakseen asianomaisen lakkaamaan olemasta Jehovan todistaja.

20. Mitä tapahtui Saksassa sen jälkeen, kun jotkut vainotuista kristityistä vapautuivat vankileireistä?

²⁰ On ollut tunnettua, että vaikka monet Jehovan todistajat läpäisivät mitä ankarimman vainon koetukset natsismin aikana keskitysleireissä, niin kun he vapautuivat palaamaan ehkä kotikaupunkiinsa tai muihin paikkoihin etsimään työtä, materialismin houkutukset ovat voittaneet ja kietoneet pauloihinsa heidät. Tästä voimme nähdä, että vaikkei Saatana kykene ehkä orjuuttamaan kristittyjä vainolla, niin hän saattaa onnistua murtamaan nuhteettomuuden ovelilla keinoilla. Jotkut ovat voineet kestää herjauksen koetukset ja kuitenkin langeta omien himojensa uhriksi ja tehdä huorin tai aviorikoksen, mikä on tehnyt välttämättömäksi heidän poistamisensa Jehovan järjestöstä.

21. Mitä tapahtui varhaiskirkossa? Miksi tämän ei pidä järkyttää uskoamme, kun samankaltaisia tilanteita syntyy nykyään?

²¹ Monet ovat todella langenneet tienviereen useista syistä, ja näin kävi myös varhaiskirkon päivinä. Paavali kiinnittää huomiomme tähän toisessa Timoteukselle kirjoittamassaan kirjeessä, kuten luemme: ”Sillä tähän nykyiseen maailmaan rakastuneena jätti minut Deemas.” Paavali varoitti eräästä toisesta vahinkoa aiheuttaneesta: ”Aleksander, vaskiseppä, on tehnyt minulle paljon pahaa, Herra on maksava hänelle hänen tekojensa mukaan. Kavahda sinäkin häntä, sillä hän on kovin vastustanut meidän sanojamme.” (2. Tim. 4:10, 14, 15) Jotkut kristityt lopettivat siis uskollisen vaelluksensa 1 900 vuotta sitten, ja me voimme odottaa joidenkuiden tekevän samalla tavalla nyt, koska niin on ennustettu. Olisiko meidän sitten sallittava uskomme järkkyä? Ei, koska me tiedämme, että Jehova poistaa ne, jotka tekevät syntiä.

22. a) Mitä sellaista olemme nähneet tapahtuvan äkisti, minkä pitäisi saada meidät valppaiksi sen suhteen, että me emme ehkä välty joiltakin ankarilta koetuksilta? b) Millä tavalla Paavali oli esimerkki, ja miten hänen vaelluksensa pitäisi auttaa meitä?

²² Lisäksi meidän ei pidä ajatella, että voimme läpäistä edessämme olevat koetukset vahingoittumatta. Monien täytyy ehkä kestää vääryyksiä ja vaikeuksia samoin kuin eräitten on täytynyt kestää menneisyydessä. Huomaamme kansallismielisyyden leimahtaneen useissa tapauksissa ja aiheuttaneen ankaraa vainoa miltei yhtäkkiä varoituksetta. Mutta pukemalla yllemme hengellisen sota-asun haarniskan me voimme torjua vastustajan nuolet. Me voimme odottaa kaikenlaisia herjauksia, kuten Kristus Jeesus sanoo meille: ”’Niiden herjaukset, jotka sinua herjaavat, ovat sattuneet minuun’. . . . että meillä kärsivällisyyden ja Raamatun lohdutuksen kautta olisi toivo. Mutta kärsivällisyyden ja lohdutuksen Jumala suokoon teille, että olisitte yksimieliset keskenänne, Kristuksen Jeesuksen mielen mukaan.” (Room. 15:3–5) Voidaan palauttaa myös mieleen, että Paavali antoi erikoisneuvoja kestävyydestä kirjoittaessaan toisen kirjeensä korinttolaisille: ”Kaikessa me osoittaudumme Jumalan palvelijoiksi: suuressa kärsivällisyydessä, vaivoissa, hädissä, ahdistuksissa, ruoskittaessa, vankeudessa, meteleissä, vaivannäöissä, valvomisissa, paastoissa.” (2. Kor. 6:4, 5) Me tarvitsemme paljon rohkaisua vahvistaaksemme mieltämme kestämään.

NUHTEETTOMUUDEN SÄILYTTÄMINEN

23. Mitä meidän tulee ajatella antautumislupauksestamme, jonka olemme tehneet Jehovalle?

²³ Jotkut eivät ole eläneet Jehovalle tekemänsä antautumislupauksen mukaisesti. Kun olemme päättäneet omistaa elämämme Jehovan tahdon tekemiseen, ei ole paluutietä. Jehova odottaa syystä meidän ’täyttävän lupauksemme’. (Saarn. 5:3–5) Ne, jotka tahallaan ja tarkoituksellisesti pettävät Jehovalle tekemänsä sitoumukset, ansaitsevat kuoleman.

24, 25. a) Mistä lähteestä voimme odottaa hyökkäyksiä? Miksi? b) Vaikka edessämme olisi mitä suurin koetus, joka koskisi henkeämme, niin miten meidän tulisi suhtautua siihen?

²⁴ Meidän täytyy muistaa, että Saatana on tosi kristittyjen suuri vihollinen, ja hänellä on mahtava järjestö, joka on vakavasti päättänyt hävittää kaiken uskon Jehovaan. Meidän tulee myös olla tietoisia siitä, että koko maailma on Saatanan vallassa ja että hän on tämän asiainjärjestelmän jumala ja on sokaissut uskottomien mielen. – 2. Kor. 4:4.

²⁵ Koska koko maailma on hänen vallassaan, niin hän kohdistaa koko ilkeytensä ja voimansa maallisten voimiensa käyttöön. Hän tekee sen kuin kiljuva jalopeura, joka väijyy saalistaan, niin kuin Pietari kirjoitti: ”Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä.” Tämä ”kenen” voisit olla sinä, Jehovalle antautunut vilpitön kristitty. Pietari varoittaa edelleen: ”Vastustakaa häntä lujina uskossa, tietäen, että samat kärsimykset täytyy teidän veljiennekin maailmassa kestää.” (1. Piet. 5:8, 9) Älä anna tämän pelottaa itseäsi tai saada sinua lopettamaan. Se olisi raukkamaista ja suorastaan itsemurha, eikä sellainen menettely tee päteväksi elämään Jumalan valtakunnassa. (Ilm. 21:8) Ole päinvastoin sellaisessa mielentilassa kuin Jeesus esitti Ilm. 2:10:ssä: ”Älä pelkää sitä, mitä tulet kärsimään. Katso, perkele on heittävä muutamia teistä vankeuteen, että teidät pantaisiin koetukselle . . . Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän kruunun.”