Lujina uskossa vastustuksesta huolimatta

”Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne.” – 2. Kor. 13:5.

1. a) Mitä kysymyksiä voimme tehdä itsellemme? b) Miten Paavalin usko ilmeni?

ON TÄYSIN sopivaa kysyä itseltämme: onko uskomme verrattavissa nöyrän mutta rohkean Mooseksen uskoon tai kestävän Paavalin uskoon? Katselkaamme Paavalia, joka kesti monet vaarat evankeliuminpalveluksen vuoksi. Häntä ruoskittiin, kivitettiin, hän oli haaksirikossa, matkusti vaarallisissa olosuhteissa, oli vaarassa erämaassa, vaaroissa merellä, kärsi nälkää, janoa ja monta kertaa vilua. Vaikka kristityt olivat kehittäneet vahvan uskon, niin Paavali silti kehotti heitä: ”Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne.” Siten hän osoitti edelleen, että kristittyjen täytyy valppaasti tutkia itseään säilyttääkseen uskollisen aseman Jumalan edessä. – 2. Kor. 13:5; 11:25–27.

2. Mitä uskon koetuksia voimme odottaa, ja mitä esimerkkejä meillä on uskollisesta rohkeudesta?

² Kun läpikäymme Raamatun kertomukset, näemme helposti, että esikristillisen ajan uskolliset samoin kuin varhaiskristillisenkin seurakunnan uskolliset tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten saivat kokea vastustusta, laittomia pidätyksiä, kansallismielisyyttä ja monia muita samanlaisia epämiellyttäviä tilanteita. Kuitenkin he kestivät nämä koettelemukset pelottomasti sovittelematta vastustajan kanssa. Vääriä syytöksiä tehtiin usein yksityisiä henkilöitä vastaan. Toisia vangittiin. Ajattele, miten Joosef vietti Egyptin maassa kaksi vuotta vankilassa syytettynä rikoksesta, johon hän ei ollut syypää. (1. Moos. 39:7–20) Pietari ja Johannes sekä toiset apostolit vangittiin, koska he jatkoivat sanan saarnaamista keskeyttämättä. (Apt. 4, 5) Tällaiset olosuhteet eivät rajoittuneet varhaiskristillisen seurakunnan päiviin. Jehovan tosi kristittyjen todistajien uskoa on koeteltu samalla tavalla myös muutamana viime vuosikymmenenä monin tavoin.

ESPANJA

3. Mikä esimerkki meillä on uskosta Espanjassa, ja mikä oli seuraus saarnaamiseen nähden?

³ Jehovan todistajat olivat eräässä tapauksessa Espanjassa vuonna 1952 silmälläpidon alaisina. He pitivät raamatuntutkistelua talossa, missä he olivat käyneet monta kertaa. Kerran heitä odotti salainen poliisi. Heidät pidätettiin, heidän kotinsa tarkastettiin ja heidät pantiin vankilaan. Sen lisäksi, että heidät pidätettiin, heidän oli kestettävä herjausta ja uhkauksia, ja sitten heitä varoitettiin samanlaisella herjaavalla tavalla seurauksista, jos he jatkaisivat hyvän uutisen saarnaamista. Kuitenkin ilmeni järkkymätön usko, sillä siihen aikaan osallistui 121 Jehovan todistajaa evankeliuminpalvelukseen Espanjassa, ja he jatkoivat saarnaamista. Vuonna 1966 siellä oli 4 302 evankeliuminpalvelijaa. He tosiaan ’tottelivat Jumalaa enemmän kuin ihmisiä’. – Apt. 5:29.

SAKSA

4. a) Mikä vaino kohtasi Saksan evankeliuminpalvelijoita 1920-luvulla ja aivan 1930-luvun alussa, ja miten se voitettiin? b) Minkä määräyksen Hitler antoi Saksan Jehovan todistajia vastaan noustuaan valtaan?

⁴ Jehovan todistajain evankeliuminpalvelustyö kohtasi Saksassa 1920-luvulla ja aina vuoteen 1933 asti paljon vastustusta. Yksistään vuosina 1931 ja 1932 nostettiin 2 335 syytettä Jehovan todistajia vastaan. Vaino kestettiin sitkeydellä, niin kuin se seikka todistaa, että vuosina 1919–1933 levitettiin 48 miljoonaa raamatullista kirjasta ja 77 miljoonaa Kultaista Aikaa (nykyään Herätkää!). Mutta vaino saavutti huippunsa, kun Hitler nousi valtaan ja lausui: ”Nämä niin sanotut ’Vakavat Raamatun tutkijat’ ovat häiriönaiheuttajia . . . minä pidän heitä huijareina; minä en suvaitse Saksan katolilaisia mustattavan sillä tavalla; minä hajotan ’Vakavat Raamatun tutkijat’ Saksassa, heidän omaisuutensa minä vihin kansan hyvinvoinnille; minä annan takavarikoida kaiken heidän kirjallisuutensa.” Magdeburgissa oleva Seuran omaisuus anastettiin, ja hallitus anasti ja vei pois ja poltti yli 80 000 markan arvosta kirjallisuutta, kirjoja ja kirjasia. Mutta kaikesta tästä vastustuksesta huolimatta uskolliset kristityt jatkoivat saarnaamista maan alla.

5. Miten Saksan kristityille esitetty sovittelu oli verrattavissa Sadrakille, Meesakille ja Abednegolle asetettuun koetukseen?

⁵ Hitlerin hallituksen aikana sanottiin monille, että jos he vain kirjoittaisivat nimensä paperiin, missä he luopuisivat Jehovan todistajan asemastaan, he pääsisivät vapaiksi ja pelastaisivat henkensä. Jotkut murtuivat, mutta useimmat muistivat niiden kolmen heprealaisen tukalan tilan, jotka uhattiin heittää tuliseen pätsiin, jolleivät he kumartaisi Nebukadnessarin suunnattoman suurta obeliskia Duuran tasangolla musiikin kajahtaessa. Kun he kieltäytyivät osallistumasta kuvan palvontaan, kuninkaan viha kohdistui heihin. Heidän luja uskonsa ilmeni heidän kuninkaalle antamastaan vastauksesta: ”Nebukadnessar! Ei ole tarpeellista meidän vastata sinulle tähän sanaakaan. Jos niin käy, voi meidän Jumalamme kyllä pelastaa meidät tulisesta pätsistä, ja hän pelastaa myös sinun kädestäsi, kuningas. Ja vaikka ei pelastaisikaan, niin tiedä se, kuningas, että me emme palvele sinun jumaliasi emmekä kumartaen rukoile kultaista kuvapatsasta, jonka sinä olet pystyttänyt.” Jehova pelasti heidät, koska kerrotaan, että vaikka heidät heitettiin ylikuumennettuun tulipesään, niin ei ”tuli ollut voinut mitään näiden miesten ruumiille, [eivätkä] heidän päänsä hiukset olleet kärventyneet eivätkä heidän vaatteensa vioittuneet; eikä heissä tuntunut tulen käryä”. Saksan uskollisten kristittyjen samanlainen lannistumaton usko torjui samankaltaiset vihollisen yritykset heidän saamisekseen sovittelemaan. – Dan. 3:16–18, 27.

KANADA

6. Mitä tapahtui Kanadassa 1940-luvulla?

⁶ Eivät ainoastaan Saksan kristityt joutuneet kriitilliseen tilanteeseen. Lehti Vartiotorni kiellettiin 1940-luvun alkupuolella Kanadassa, missä myös saatiin kokea paljon vainoa ja vankeutta toisen maailmansodan aikana. Quebecin provinssissa kärsittiin tavattomasti herjausta ja ahdistusta, mutta se voitettiin pitkillä ankarilla otteluilla alemmissa oikeusistuimissa ja lopulta Kanadan korkeimmassa oikeudessa.

7. Mitä syytöksiä tehtiin todistajia vastaan Quebecissä vuonna 1949, ja millainen vaino oli seurauksena?

⁷ Todistajia syytettiin Quebecissä vuonna 1949 kapinan lietsomisesta. Väärinesitysten ja roskaväen pahoinpitelyjen lisäksi heitä ajettiin takaa läpi provinssin ja pidätettiin järjestelmällisesti, otettiin kiinni väärin perustein ja pidettiin syöpäläisten vaivaamissa ja sairauksien saastuttamissa vankiloissa kohtuuttomin takausvaatimuksin. Mutta tällaiset haasteet eivät ole uusia. Paavali haastettiin oikeuteen samalla lailla syytettynä, että ”me olemme havainneet, että tämä mies [Paavali] on ruttotauti ja metelinnostaja kaikkien . . . juutalaisten keskuudessa”, kun hän teki samoin kuin Kanadan evankeliuminpalvelijat: kertoi muille Jumalan valtakunnasta. – Apt. 24:5.

8. Mikä oli tuloksena Kanadassa, kun itsepintaisesti saarnattiin ja taisteltiin vapauden puolesta?

⁸ Oikeusjutut ja vainot jatkuivat Kanadassa useita vuosia, kunnes korkein oikeus teki 6.10.1953 suotuisan ratkaisun äänin 5–4. Tämän voiton mukaan hylättiin 800 juttua sen seurauksena, että todistajat kestivät ahdistusta ja huonoa kohtelua jatkaessaan saarnaamista ylläpitäen palvontavapautta. Niin kuin Paavali ei sovitellut eikä lopettanut evankeliuminpalvelustaan, Kanadan uskolliset todistajatkaan eivät tehneet sitä, vaan sen sijaan säilyttivät nuhteettomuutensa ja voittivat vainon uskon avulla.

AMERIKAN YHDYSVALLAT

9–11. a) Saatiinko Yhdysvalloissa kokea vainoa? b) Miten se vaikutti Jehovan todistajien lapsiin? c) Mikä oli lopputulos, kun ei soviteltu?

⁹ Yhdysvaltain monilla alueilla kohdistettiin Jehovan todistajiin paljon vastustusta ja aiheetonta vainoa. Texasissa ja Oklahomassa kiihotettiin roskaväkeä Jehovan todistajia vastaan. Plainfieldissä ja Jersey Cityssä, New Jerseyssä, Lounais-Pennsylvaniassa, Griffinissä ja Georgiassa, vain muutamia paikkoja mainitaksemme, todistajia vangittiin evankeliumin saarnaamisen tähden. Seurasi pitkiä oikeustaisteluja, ja vastustus voitettiin lopulta, kun muistettiin Jumalan sana ja säilytettiin vahva usko.

¹⁰ Ilmaantui lipuntervehtimiskysymyksiä, jotka aiheuttivat vainoa Jehovan todistajain lapsia kohtaan. Kun lapset säilyttivät nuhteettomuutensa Jehovan edessä eivätkä kumartaneet lippua, niin monet heistä jäivät vaille opetusta yleisissä kouluissa, sillä heidät erotettiin koulusta, koska he eivät tervehtineet lippua.

¹¹ Lukuisia oikeusjuttuja oli seurauksena kautta Yhdysvaltain, kun paikallishallitukset yrittivät soveltaa kulkukauppasäädöksiä Jehovan todistajain evankeliuminpalvelustyöhön. Kaikissa näissä tapauksissa lipuntervehtimisjuttujen ohella saatiin palvontavapaus vaatimalla itsepintaisesti oikeutta Yhdysvaltain tuomioistuimissa, ja seurauksena olikin suotuisa ratkaisu korkeimmassa oikeudessa.

12. Mikä vaino oli seurauksena kutsuntaiässä oleville nuorille evankeliuminpalvelijoille?

¹² Vuosina 1940–1946, toisen maailmansodan aikoina, pidätettiin ja vangittiin noin 4 300 nuorta amerikkalaista evankeliuminpalvelijaa, ja he saivat jopa viiden vuoden tuomioita yrittäessään säilyttää evankeliuminpalvelijan asemansa. Asevelvollisuuslaki vapauttaa evankeliuminpalvelijat (papit) sotapalveluksesta, mutta näiltä uskollisilta Jehovan todistajain evankeliuminpalvelijoilta kiellettiin tämä vapautus. Kärsittyään tuomionsa ja vapauduttuaan monet pidätettiin kohta uudelleen ja pantiin taas vankilaan. Nämä nuoret evankeliuminpalvelijat säilyttivät siitä huolimatta nuhteettomuutensa ja käyttivät edukseenkin vankilassaoloaikansa noudattamalla raamatuntutkisteluohjelmien aikatauluja vahvistaen jatkuvasti uskoaan evankeliuminpalvelijoina. He saarnasivatkin tilaisuuden tarjoutuessa vartijoille ja muille, joiden kanssa joutuivat kosketuksiin.

MUITA KOETTELEMUKSIA

13. a) Missä muualla esiintyi vainoa? b) Kuvaile erään sisaren uskollinen menettely rautaesiripun takana, ja mitä Raamatun esimerkkiä ja neuvoa hän noudatti?

¹³ Ankaria vainoja ja kieltoja saatiin kokea sellaisissa maissa kuin Italiassa, Kreikassa, Filippiinien saarilla ja monissa muissa maissa ympäri maailman. Kaikissa tapauksissa vastustajat yrittivät pelotella Jehovan todistajia, koettivat murtaa heidän kuuliaisuutensa ja uskollisuutensa Jehovaa kohtaan. Eräs sisar, joka tuotiin paikallistuomioistuimeen rautaesiripun toisella puolella, antoi loistavan esimerkin uskollisuudesta. Puhetta johtava virkailija lopetti uhkauksensa, ja läsnä olevat naiset huusivat: ”Nuo kansan viholliset pitäisi ajaa mereen.” Tämä tuomio ei pelottanut häntä hituistakaan, koska hän vastasi nopeasti: ”Olen antautunut palvelemaan Jumalaa, joka hallitsee kaikkeutta. En koskaan hylkää häntä missään olosuhteissa. Jos tahdotte, voitte nälkiinnyttää minut kuoliaaksi, mutta minä en luovu uskostani enkä sovittele lainkaan uskon asiassa.” Ehkä hän tunsi Paavalin sanat: ”Minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, . . . eikä henkivallat [hallitukset, Um] . . . voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta.” Millaista uskoa hän osoittikaan! Seuraus? Hänen annettiin mennä, eikä häntä vastaan ryhdytty enää mihinkään toimenpiteisiin. (Room. 8:38, 39) Me voimme nähdä, että ankarissakin olosuhteissa vaaditaan luotettavuutta, ja tuo sisar sai varmasti Jehovan siunauksen, kun hän ei pelännyt ”niitä, jotka tappavat ruumiin”. – Matt. 10:28.

14. Miten sovittelutilaisuuksia voi tarjoutua verensiirron ollessa kysymyksessä, ja mitä neuvoa noudatetaan?

¹⁴ Jehovan todistajain uskoa ja lujuutta koetellaan usein verensiirtojen oton yhteydessä. Monta kertaa sukulaiset ja ystävät, jotka eivät ymmärrä Jumalan käskyjä, painostavat ankarasti yrittäen saada sairastavat tai loukkaantuneet todistajat menettämään uskonsa Jumalan sanaan ja hänen käskyynsä, joka kieltää veren käytön. Mutta Jehovan todistaja pitää lujasti kiinni Apt. 15:29:ssä esitetystä ohjeesta: ”[Karttakaa] epäjumalille uhrattua ja verta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, ja haureutta. Jos te näitä vältätte, niin teidän käy hyvin. Jääkää hyvästi!” Tottelevaiset kristityt eivät voi sovitella tämänkaltaisessa kysymyksessä, vaikka sukulaiset tai toverit pilkkaisivat ja ivaisivat.

15. Miksei ole sopivaa olla toimessa, joka liittyy nykyisen Babylonin järjestöön?

¹⁵ Kristittyjä, jotka haluavat pysyä vapaina Suuresta Babylonista, väärän uskonnon maailmanmahdista, voi kohdata uskon koetukset. Maallinen toimi voi viedä hänet kristikunnan kirkkoihin, ehkä urakoitsijana tai sellaisen urakoitsijan palveluksessa olevana, jonka päätehtävänä on kirkkorakennusten rakentaminen, tai vaikkapa sellaisen rakennuksen talonmiehenä. Miten ironista olisikaan, jos kristitty, joka kehottaa toisia Ilm. 18:4:n sanojen mukaisesti: ”Lähtekää siitä [Babylonista] ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa”, samalla kuuluisi toimensa vuoksi siihen!

16. Mitä muita pulmia voi syntyä työpaikan takia, ja mitä kristityn tulee tehdä sen suhteen?

¹⁶ Jos joku valmistaisi sotavälineitä tai työskentelisi yhtiössä, jonka tuotteet kuuluisivat pääasiallisesti tähän luokkaan, niin hän asettaisi asemansa kristittynä vaaraan. Onhan tunnettua, ettei sellaisessa tilanteessa voisi muuta kuin menetellä vastoin Jumalan sanaa, joka kieltää kristittyjä ottamasta tai vuodattamasta verta millään tavalla. Tällaisen sovittelemattoman kannan omaksuminen voi saattaa työtovereitten tai työnantajien pilkattavaksi tai kokonaan menettämään toimen. Mutta kristitty muistaa siitä huolimatta, ettei hän halua mitenkään osallistua kansojen sotiin eikä sotaponnisteluihin. Jeesus sanoi: ”Älä tapa.” (Matt. 5:21) Paavali sanoo lisäksi 2. Kor. 6:14–17:ssä, että me emme voi olla epäsuhtaisesti iestäytyneitä sellaisiin tekoihin, jotka kuuluvat ehdottomasti tähän epäuskoiseen maailmaan. Jos kristitty on tällaisessa tilanteessa, niin hänen on viisasta etsiä jotain muuta työtä.

17. a) Millaiset olosuhteet kohtasivat Pietaria ja Johannesta, kun viranomaiset käskivät heitä olemaan saarnaamatta? b) Mitä 20. vuosisadan evankeliuminpalvelijain tulee tehdä?

¹⁷ Samanlaisia tilanteita saattaa syntyä kristityn palvelustyön suhteen. Jos esimerkiksi keisari kieltäisi saarnaamasta tätä Valtakunnan hyvää uutista, niin kristityt ovat yhtä päättäväisiä asiassa kuin apostolitkin olivat tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten, jolloin heidän edessään oli uskollisten johtajien yllytyksestä annettu hallitusviranomaisten määräys, että heidän oli lakattava puhumasta Jeesuksen nimeen. Ajattelehan! Tämä tapahtui lisäksi sen jälkeen, kun heitä oli ruoskittu ja sitten varoitettu saarnaamasta enää ja kun heidät sitten oli päästetty menemään. He säilyttivät nuhteettomuuden järkkymättömästi. Kun kaikki apostolit lähtivät sanhedrinin tuomioistuimesta, niin he olivat ”iloissaan siitä, että olivat katsotut arvollisiksi kärsimään häväistystä Jeesuksen nimen tähden. Eivätkä he lakanneet, vaan opettivat joka päivä pyhäkössä ja kodeissa ja julistivat evankeliumia Kristuksesta.” Tämä menettely ei ollut hallituspiirien uhmaamista, vaan järkkymätöntä kuuliaisuutta Kristuksen käskylle julistaa Valtakunnan hyvää uutista kautta koko maailman todistukseksi kaikille kansoille ymmärtäen, että sen jälkeen oli tuleva loppu. (Apt. 5:41, 42; Matt. 24:14) Monet kristityt ovat menettäneet paikkansa, koska ovat ottaneet jyrkän asenteen tämän hyvän uutisen saarnaamisessa, kun heidät on aiheettomasti pidätetty ja heitetty vankeuteen. Sen tähden täytyy 20. vuosisadan kristittyjen myös säilyttää lujasti nuhteeton asemansa kieltämättä keisarilta sitä, mikä hänelle kuuluu, mutta siitä huolimatta sovittelematta uskollisuudestaan Jumalaa kohtaan saarnatessaan jatkuvasti kautta maailman. He ovat todella yhtä päättäväisiä kuin kaikki apostolitkin olivat, asuvatpa he missä kansassa hyvänsä, ja he jatkavat saarnaamista, vaikka heidän työlleen pannaankin kieltoja ja vaikka se merkitsee vangitsemista ja julmaa kohteluakin.

PÄÄTÖKSIÄ USKOLLISEN EVANKELIUMINPALVELUKSEN HYVÄKSI

18. Kuinka monta päätöstä hyväksyttiin vuosina 1922–1928, keitä vastaan ne olivat kohdistettuja ja missä niitä levitettiin?

¹⁸ Vuosina 1922–1928 hyväksyttiin seitsemän rohkeaa päätöstä ja niitä levitettiin ympäri suurinta osaa maailmaa sen osoittamiseksi, että tuomiot, jotka julistettiin Ilmestyskirjan 16. luvussa kuvailluissa seitsemässä vitsauksessa, kohdistuivat nykyiseen Suureen Babyloniin sekä sen tukemiin poliittisiin aineksiin ja olivat niitä vastaan.

19. a) Mikä päätös hyväksyttiin vuonna 1963, kuinka monet hyväksyivät sen, ja mitkä julistukset liitettiin siihen? b) Miksi tämä vaatii rohkeutta?

¹⁹ Äskettäin vuonna 1963 hyväksyi yhteensä 454 977 Jehovan todistajien ”Iankaikkisen hyvän uutisen” maailmanympärikonventeissa ollutta henkilöä voimakassisältöisen päätöksen. Sen lisäksi, että konventtilaiset sisällyttivät yhteispäätökseensä edellä mainitut seitsemän vitsausta, he lujasti päättivät olla järkkymättöminä Jehova Jumalan messiaanisen valtakunnan puolella, kehittää hengen hedelmiä, jatkaa puhdasta ja saastuttamatonta palvontaa ja taistella ”pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa”, kunnes saatanallinen ”tämän maailman hallitsija” ja hänen demoninsa on syösty syvyyteen. Päätöksessä sanottiin edelleen: ”Me julistamme jatkuvasti kaikille kansoille erotuksetta ’iankaikkista hyvää uutista’, mikä koskee Jumalan messiaanista valtakuntaa ja hänen tuomioitaan, jotka ovat kuin vitsauksia hänen vihollisilleen, mutta jotka toimeenpannaan kaikkien niiden vapautukseksi, jotka haluavat palvoa Luojaa [Jumalaa] otollisesti.” Tällaisen lujan kannan omaksuminen poliittisen valtion kansallishenkistä ja sellaista palvontaa vastaan, mikä liittyy maailmanrauhan ja turvallisuuden hyväksi muodostettuihin kansainvälisiin järjestöihin, kuten Yhdistyneisiin Kansakuntiin, jossa on 119 jäsentä, vaatii rohkeutta. Tällainen urhoollinen asenne vaatii lannistumatonta uskoa, jollaista Pietari ja Johannes osoittivat samoin kuin niin monet muutkin varhaiskristityt. – Apt. 4:18–21.

20. a) Mitä kristityt voivat odottaa seurauksena uskollisesta menettelystään? b) Mitkä seikat mm. voivat vaarantaa järkkymättömän uskon?

²⁰ On helposti nähtävissä, että apostolien ja muiden usko koeteltiin ankarasti aina vankeuteen ja/tai kuolemaan asti. Tosi kristittyjen evankeliuminpalvelijoiden pitäisi nykyään olla yhtä luottavaisia, ja heillä pitäisi olla täydellinen varmuus Jehovan suojeluksesta. On totta, että jotkut eivät ole ryhtyneet ankaraan taisteluun uskon puolesta, ja he ovat joutuneet poliittisten järjestöjen, sukulaisten ja ystävien pelotuksen uhreiksi samoin kuin tulleet kykenemättömiksi voittamaan materialismin pauloihinsa kietovaa houkutusta.

USKON HEIKENTYMINEN

21. Mikä hitaasti kehittyvä tapahtumasarja voi heikentää uskoa?

²¹ Ensi askel kohti uskottomuutta on se, kun joku alkaa vetäytyä pois. Tämä taaksepäin meno voi alkaa hyvin vähin erin, mikä tekee sen erittäin vaaralliseksi. Se voisi olla hidastuva toiminta tai kieltäytyminen vastaamasta uusien totuuksien asettamaan haasteeseen. Se voisi johtua laiskuudesta, tai itsekieltäymys voi olla kysymyksessä. On annettu nimenomainen varoitus uskottomuudesta, joka johtuu niiden pettämäksi tulemisesta, jotka luottavat omaan arvostelukykyynsä ja menettävät sen näkemyksen, että turvaisivat kokonaan ja yksinomaan Jehovaan. Jeesuksen veli ja opetuslapsi Juudas viittaa erityisesti tällaisiin ihmisiin: ”Teidän keskuuteenne on pujahtanut eräitä ihmisiä, joiden jo aikoja sitten on kirjoitettu tulevan tähän tuomioon, jumalattomia, jotka kääntävät meidän Jumalamme armon irstaudeksi ja kieltävät meidän ainoan valtiaamme ja Herramme, Jeesuksen Kristuksen.” (Juud. 4) Meitä neuvotaan tällaisin sanoin sekä varoitetaan, että joukkoon hiipisi susia, jotka esiintyvät lammasten vaatteissa mutta ovatkin vääriä. (Matt. 7:15) Ottaen huomioon, että tällainen oli mahdollista tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten, tiedämme sen myös ennustaneen olosuhteet, jotka olivat odotettavissa näinä ”viimeisinä päivinä”.

22. Miten se, mitä luemme, voi heikentää uskoa?

²² Kaiken tämän lisäksi voi jonkun uskoa heikentää se, mitä hän lukee ja omii mieleensä mietiskellen raamatunkritiikkiä ja luottaen maailmallisiin filosofeihin. On muistettava, että kun me luemme jotain kirjaa, niin kirjan tekijästä tulee opettajamme, ja tästä syystä on lukeminen valittava hyvin huolellisesti. Kun tällainen tieto on lähtöisin Jehovan järjestön ulkopuolella olevilta henkilöiltä tai niiltä, jotka ovat saattaneet hiipiä järjestöön turmiollisissa tarkoituksissa, niin on aika ja tilaisuus noudattaa Paavalin nuorelle miehelle Timoteukselle antamaa neuvoa, kun hän sanoi: ”Pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut, ja koska jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.” (2. Tim. 3:14–16) Jos uskoosi on tullut pienikin särö tähän vanhaan asiainjärjestelmään kuuluvien vaikutuksesta tai mistä muusta lähteestä hyvänsä, niin vapauta mielesi sellaisista kahleista ja muista aina, että totinen Jumala Jehova ja hänen Poikansa Kristus Jeesus ovat meidän opettajamme.

USKOA VAADITAAN

23. Mitä Paavali neuvoi uskosta Tessalonikalaiskirjeessään?

²³ Lujuuden ja järkkymättömyyden noudattaminen tehdessämme Jehovan tahtoa pitää uskomme vahvana. Paavali neuvoo meitä: ”Niin seisokaa siis, veljet, lujina ja pitäkää kiinni niistä opetuksista, joita olette oppineet joko meidän puheestamme tai kirjeestämme. Ja meidän Herramme Jeesus Kristus itse ja Jumala, meidän Isämme, joka on rakastanut meitä ja armossa antanut meille iankaikkisen lohdutuksen ja hyvän toivon, lohduttakoon teidän sydämiänne ja vahvistakoon teitä kaikessa hyvässä työssä ja puheessa.” Nämä sanat ovat eläviä sanoja, jotka on annettu ohjeeksi seurakunnalle tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten ja jotka ovat yhtä arvokkaita ja sopivia nyt. ”Herra on uskollinen, ja hän on vahvistava teitä ja varjeleva teidät pahasta [paholaisesta, Um]. . . . Herra ohjatkoon teidän sydämenne Jumalan rakkauteen.” (2. Tess. 2:15–17; 3:3–5) Samoin kuin kristitylle oli tärkeätä tuhat yhdeksänsataa vuotta takaperin pysyä kiinteästi Jehovan järjestön yhteydessä, se on nytkin. Miten?

24. Mitä meidän tulee nyt ahkerasti tehdä, ja mikä on välttämätöntä Jumalan miellyttämiseksi?

²⁴ Hyvän uutisen julistamisessa ahkeroiminen antaa meille lujuutta ja rohkaisua. Me luemme 1. Kor. 15:58:sta: ”Rakkaat veljeni, olkaa lujat, järkähtämättömät, aina innokkaat Herran työssä, tietäen, että teidän vaivannäkönne ei ole turha Herrassa.” Evankeliuminpalvelustyö, rakkauden teot toisten kristittyjen keskuudessa lisäävät uskoa ja edistävät nuhteettomuutta. Me voimme helposti nähdä, että sellainen usko, ts. usko yksinomaan Jehovaan, antaa meille voimaa torjua vihollisvoimien hyökkäykset ja pelotukset. Muista aina, että ”ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät”. – Hepr. 11:6.