Jumalan miellyttäminen vaatii uskoa

”Ilman uskoa on mahdotonta olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.” – Hepr. 11:6.

1. a) Minkä Jumalan sana Raamattu sanoo lisääntyvän aikanamme, ja mikä niin ollen on häviämässä? b) Mitkä äskeiset tapahtumat osoittavat tämän?

JUMALAN sana Raamattu sanoo niistä päivistä, joita elämme: ”Sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus.” (Matt. 24:12) Me huomaamme tämän lausunnon todenmukaisuuden ja uskon heikkenemisen kristikuntaan kuuluvien keskuudessa. Tämän vahvisti Yhdysvaltain rikosasiain virasto (FBI), kun se teki tunnetuksi julkaistessaan vuoden 1963 numerotiedot, että vakavien rikosten määrä Amerikassa oli lisääntynyt 40 prosenttia vuoden 1958 jälkeen. Se on viisi kertaa niin suuri kuin kahdeksan prosentin väestönkasvu. Kahdeksantoista vuotta nuorempia oli 50,4 prosenttia vakavista rikoksista esikaupunkialueilla pidätetyistä. FBI:n johtaja J. Edgar Hoover sanoi rikosten maksavan vuosittain Yhdysvalloissa varovaisesti arvioiden 27 miljardia dollaria (87 mrd. mk).a Sen lisäksi on nuorisorikollisuus lisääntynyt. Moraalittomuus ja avioerot muista kuin Raamatun hyväksymistä syistä ovat kohonneet huimaavasti Yhdysvalloissa mutta myös muissa maissa. Aikakauslehti American Weekly ilmoitti, että Ruotsissa, missä on valtiokirkko, ”jokaisesta kymmenestä ruotsalaisesta avioituneesta naisesta seitsemän on ollut ainakin kerran raskaana ennen alttarille menoa”.

2. Mitä varoituksia on annettu uskon suojelemiseksi?

² Ehkä huomattavimpia syitä on se tapa, millä ihmisten mieliä huiputetaan epätieteellisillä lausunnoilla vain siksi, että huomattavat henkilöt ovat esittäneet ne. Viitaten juuri tällaiseen tilanteeseen kristitty apostoli Paavali varoitti Kolossan seurakunnalle lähettämässään kirjeessä: ”Katsokaa, ettei kukaan saa teitä saaliikseen järkeisopilla ja tyhjällä petoksella, pitäytyen ihmisten perinnäissääntöihin ja maailman alkeisvoimiin eikä Kristukseen.” Ja sama kirjoittaja varoitti toisessa tilaisuudessa erästä nuorta miestä: ”Talleta se, mikä sinulle on uskottu, ja vältä tiedon nimellä kulkevan valhetiedon epäpyhiä ja tyhjiä puheita ja vastaväitteitä, johon tunnustautuen muutamat ovat uskosta hairahtuneet.” – Kol. 2:8; 1. Tim. 6:20, 21.

3. Mitä opimme 2. Tim. 3. luvusta sen suhteen, mitä voidaan odottaa aikanamme?

³ On kiinnostavaa tutkia tämän 20. vuosisadan tapahtumia ja olosuhteita ottaen huomioon 1 900 vuotta sitten kirjoitetut profeetalliset paljastukset. Raamattu ennusti tulevan vaikeat ajat, jolloin moraali rappeutuisi ja luhistuisi, jolloin ihmiset rakastaisivat nautintoja enemmän kuin kaikkivaltiasta Jumalaa ja olisivat liitonrikkojia monien muiden rikollisten toimiensa lisäksi. Paavali kirjoitti nuorelle miehelle Timoteukselle seuraavaa olosuhteista, joiden piti tulla ”viimeisinä päivinä”: ”Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita, rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä, pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia; heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta.” Kertomus paljastaa sitten, että niitä, joilla on uskoa ja jotka elävät pyhitettyä elämää, vainottaisiin; ja jumalattomuuden lisääntymisen vahvistamiseksi se jälleen sanoo, että toisia harhaannutetaan: ”Kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi. Mutta pahat ihmiset ja petturit menevät yhä pitemmälle pahuudessa, eksyttäen ja eksyen.” – 2. Tim. 3:1–5, 12, 13.

4. Mitkä syyt muun muassa saavat monet hylkäämään uskon Jumalaan ja hänen Sanaansa?

⁴ Jotkut ovat hylänneet Raamatun ja uskon siihen, koska kristikunta on selittänyt sen sisältävän sellaisia naurettavia asioita kuin esimerkiksi helvetintulioppi ja syyttänyt Jumalaa pahuudesta, sodista ja inkvisitiosta. Toisaalta taas jotkut paheksuvat lain puhtautta ja sitä tapaa, millä Raamattu pitää voimassa vanhurskaita periaatteita, he kun haluavat tyydyttää lihansa himoja ja rahan, vallan, huvitusten ja moraalittomuuden haluaan. Sen sijaan että he tekisivät sitä, mikä on oikein, he panevat Raamatun syrjään ja noudattavat omia ajatuksiaan ja omaa elämänfilosofiaansa. Toiset huomaavat Raamatun osoittavan liian voimakkaasti, että Jumalan tahdon tekemiseen sisältyy niiden evankeliuminpalvelijoiden yhteydessä oleminen, jotka tarmokkaasti toimivat evankeliumin saarnaamisessa. Se vaatii liiaksi heidän aikaansa, ja niin he mieluummin omaksuvat vähimmän vastuksen tien, joka mukautuu ”tämän maailman” yhteiskunnallisiin tapoihin. Usko ei ole kaikilla, eivätkä monet sitä halua. – 2. Tess. 3:2.

5. Miksi emme odota enemmistöllä olevan uskoa?

⁵ Tulisi ymmärtää, ettei enemmistö hyväksy Raamattua ja kulje Jumalan Pojan Kristuksen Jeesuksen askeleissa uskollisesti ja sydämessään olevasta rakkaudesta eikä suorita pyhää palvelusta kaikkivaltiaalle Jumalalle osoittaen rakkautta lähimmäiseensä. On totta, että ainoastaan vähemmistö hyväksyy Jumalan sanassa Raamatussa esitetyt vanhurskaat säädökset ja noudattaa niitä. Tämä ilmenee Jeesuksen omista sanoista hänen lausuessaan: ”Se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.” Tämä ei merkitse sitä, että tie olisi saavuttamattomissa, vaan sitä, etteivät useimmat ihmiset etsi sitä. Sen vastakohdaksi Jeesus sanoi myös: ”Se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät.” Tämä merkitsee vähimmän vastuksen tien kulkemista, mukautumista kansallismielisyyteen ja aikansa ja elämänsä täyttämistä muilla asioilla tuhlaten aikaansa ja tarmoaan. – Matt. 7:14, 13.

6. Ketkä ilmaisevat uskoa? Mitä he tekevät?

⁶ Maan päällä on olemassa pieni vähemmistö uskon säilyttäviä, jotka tunnetaan Jehovan todistajina ja jotka luottavat ehdottomasti Jumalan sanaan ja ovat omistaneet elämänsä Jumalan tahdon tekemiseen, ja Jumala on puhdistanut ”heidän sydämensä uskolla”. Tämä on Jeesuksen sanojen ja lausuntojen mukaista. Hän kehotti: ”Kilvoitelkaa päästäksenne sisälle ahtaasta ovesta, sillä monet, sanon minä teille, koettavat päästä sisälle, mutta eivät voi.” Mikseivät? Koska he eivät ole asettaneet kaikkivaltiasta Jumalaa ja rakkauttaan häneen ensi sijalle sydämessään. – Apt. 15:9; Luuk. 13:24.

USKO

7. Mitä usko on?

⁷ Usko merkitsee Jumalan lupauksista johtuvaa uskollisuutta eli kuuliaisuutta. Se on määritelty parhaiten apostoli Paavalin Heprealaiskirjeessään esittämin sanoin: ”Usko on toivottujen asioitten vakuuttunutta odottamista, ilmeinen todistus todellisuuksista, vaikka niitä ei nähdäkään.” Uskon täytyy olla todellinen, elävä, ja perustua lujasti siihen vakaumukseen, että tosi Jumala on Jehova. Se synnyttää ehdottoman luottamuksen hänen niille lupaamaan palkkaan, jotka etsivät häntä. – Hepr. 11:1, Um.

8, 9. a) Onko usko synnynnäinen ominaisuus? b) Mikä on uskon ja herkkäuskoisuuden ero? c) Mistä uskon täytyy olla vapaa?

⁸ Usko ei ole synnynnäinen ominaisuus, vaan se on hankittava, ja se voidaan saada menestyksellisesti tutkimalla ahkerasti Jumalan sanaa Raamattua. Tutkittaessa edistyvästi kehittyy syvä rakkaus Raamattua ja sen Tekijää sekä hänen Poikaansa Jeesusta Kristusta kohtaan. On ”yksi henki, . . . yksi Herra, yksi usko, . . . yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa”. – Ef. 4:4–6.

⁹ Uskoa ei saa sekoittaa herkkäuskoisuuteen, jota on niin paljon nykyään. Kristityn uskollisuutta ei voida miedontaa herkkäuskoisuudella vähimmässäkään määrässä, niin kuin näemme niiden ihmisten nykyään tehneen, jotka ilmaisevat uskoa ja kuuliaisuutta eri uskontojärjestöjä kohtaan, olkootpa ne sitten pakanamaailmassa tai kristikunnassa. Huomiostamme voimme päätellä, että on erilaisia ”uskoa”, jotka ovat ristiriidassa keskenään eivätkä sitä paitsi ole sopusoinnussa Jumalan sanan kanssa. Tämä jo osoittaa, miten tärkeätä on etsiä aitoa kristillistä uskoa, jolla on kaikkeuden Luojaan Jehova Jumalaan ja hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen pohjautuva luja perustus. Samaa ajatusta tähdentää apostoli Paavali kirjoittaessaan Tessalonikan seurakunnalle ja osoittaessaan tarvittavan vapautta herkkäuskoisuudesta, koska hän pyytää veljiä rukoilemaan jatkuvasti, ”että me pelastuisimme nurjista ja häijyistä ihmisistä; sillä usko ei ole joka miehen”. Miten tärkeätä näin ollen onkaan hankkia ja vahvistaa uskoa omaksumatta ihmisten teorioita ja mielipiteitä ja yhteiskuntajärjestelmiä, jotka hävittäisivät sen! (2. Tess. 3:2) Uskoa ei voida miedontaa kristittyjen joukossa omaksumalla erilaisia uskomuksia. Voi olla olemassa ainoastaan yksi usko, joka perustuu tosi Jumalan ja hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen opetuksiin. Tällainen saastuttamaton uskollisuus on järjestöllä, jota johtaa Jehova Jumala, nimittäin Jehovan todistajain uuden maailman yhteiskunnalla.

10. Miten yhtenäisiä Jehovan todistajat ovat esityksessään, ja miksi on tärkeätä, etteivät he ole erimielisiä?

¹⁰ Jehovan todistajain evankeliuminpalvelija, joka osallistuu kenttäpalvelukseen ja käy ihmisten ovilla, tapaa usein oven avaajan, joka huomauttaa: ”Te puhutte aivan kuin viimeksi täällä ollut Jehovan todistaja.” Ehkä hän myöhemmin kuulee samanlaisen huomautuksen: ”Te Jehovan todistajat puhutte kaikki samalla tavalla.” Olemme onnellisia siitä, että on näin, sillä se on hyvä merkki. Muuten emme olisikaan järjestö, jolla on Jehovan henki, mikä johtaa ajatuksen, tarkoituksen ja toiminnan ykseyteen, niin kuin on syystä suositeltukin 1. Kor. 1:10:ssä: ”Mutta minä kehoitan teitä, veljet, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeen, että kaikki olisitte puheessa yksimieliset ettekä suvaitsisi riitaisuuksia keskuudessanne, vaan pysyisitte sovinnossa ja teillä olisi sama mieli ja sama ajatus.” On ilmeistä, että kun ajatus ja sen ilmaiseminen ovat sopusointuiset, niin on myös vallalla yksi usko.

11. Miksei kristikunnan menettely voi miellyttää Jumalaa? Missä määrin vaaditaan uskollisuutta?

¹¹ Kristikunnassa on usko laimennettu ja siitä on tingitty, eikä sen jäseniltä vaadita uskollisuutta. On tosiaan niin, että jos ihmiseltä puuttuu uskoa vaikkapa vähänkin, hänen on mahdotonta saada Jumalan suosiota. Tämä voidaan nähdä apostoli Paavalin heprealaisille esittämistä sanoista: ”Ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.” (Hepr. 11:6) Todellisuudessa ei Jumalan hyväksymyksen saamisessa ole lainkaan sellaisia uskon asteita kuin 50 prosenttia, 60 prosenttia tai 95 prosenttiakaan, koska siinä ei suvaita mitään muuta kuin 100-prosenttinen uskollisuus. On kiinnostavaa panna merkille, että Heprealaiskirjeen 11. luvussa mainitaan useita muinaisia miehiä siksi, että he ilmaisivat tällaista sataprosenttista luottamusta.

12. a) Mihin usko pohjautuu, ja miten sitä voidaan vahvistaa? b) Miten usko voidaan saavuttaa ja sitten osoittaa?

¹² Arvioidessamme uskoamme nähdäksemme, onko se heikko vai vahva, todelliselle ja lujalle perustuksella pohjautuva, meidän täytyy käyttää uskon mittapuuta, Jumalan sanaa Raamattua. Mukautuminen Jumalan vaatimuksiin ja niiden totteleminen on välttämätöntä. Paavali mainitsi, miten apostolius perustui tottelevaisuuteen Jumalan sanaa kohtaan ja Hänen nimeensä uskomisen osoittamiseen. Roomalaisille hän mainitsi, miten tärkeätä on, ”että me yhdessä ollessamme virkistyisimme yhteisestä uskostamme, teidän ja minun”, jotta hänen ja heidän uskonsa vahvistuisi lujemmaksi. Me voimme osoittaa omaamaamme uskoa puhumillamme sanoilla, saarnaamallamme uskon sanalla: ”Sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.” Hyvin vahvistavat ovat Paavalin tätä koskevat sanat, kun hän edelleen lausui: ”Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään.” Herää kysymys, miten usko voidaan alun perin varmistaa eli pohjimmaltaan ja perustuksiltaan lujittaa. ”Kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa?” Tämä kiinnittää huomiomme siihen, että usko voidaan alun perin lujittaa kuuntelemalla Jumalan evankeliuminpalvelijaa. Jumala lähettää näin ollen siis evankeliuminpalvelijansa saarnaamaan, jotta ihmisjoukot voisivat vahvistaa uskoaan, kun kuulevat Jumalan sanaa, joka on uskon perusta. Eräs tapa uskomme mittaamiseksi on se, millä lailla me olemme halukkaita kuluttamaan itsemme kristillisessä evankeliuminpalveluksessa, koska me ilmaisemme uskomme töillämme. – Room. 1:12; 10:10, 11, 14; Jaak. 2:18.

13. Miten vasta Raamattuun kiinnostuneet voivat vahvistaa uskoaan?

¹³ Vastakiinnostuneet tai ne, jotka alkavat osallistua evankeliuminpalvelukseen, voivat olla riippuvaisia niistä, jotka ovat ’vahvoja uskossa’. Ne, jotka ovat vahvoja, kykenevät kantamaan ”heikkojen vajavaisuuksia”. Siis: ”Olkoon kukin meistä lähimmäiselleen mieliksi hänen parhaaksensa, että hän rakentuisi”, tässä tapauksessa uskossa. Samalla tämä lausunto tekee selväksi, että niidenkin, jotka ovat vahvoja, tulee olla jatkuvasti toimeliaita ja osallistua evankeliuminpalvelustyöhön säilyttääkseen järkkymättömän uskon. Mihin he voivat luottaa säilyttääkseen uskonsa ja kypsyytensä? Seuraavat sanat ilmaisevat mihin: ”Sillä kaikki, mikä ennen on kirjoitettu, on kirjoitettu meille opiksi, että meillä kärsivällisyyden ja Raamatun lohdutuksen kautta olisi toivo.” Jumala varaa siis totisesti perustan toivollemme ja uskollemme. Ne, joilla on usko, voivat pitää sen elossa niin kuin Paavali valaisi asiaa: ”Veljeni, minä kyllä olen varma teistä, että te jo ilmankin olette täynnä hyvyyttä ja kaikkinaista tietoa, niin että myös kykenette neuvomaan toinen toistanne. Kuitenkin olen paikka paikoin jotenkin rohkeasti teille kirjoittanut, uudestaan muistuttaakseni teille näitä asioita, sen armon kautta, jonka Jumala on minulle antanut.” Jumalan sanaan perustuvan keskinäisesti ilmaistun uskon vuorovaikutus on rakentava ja vahvistaa torjumaan vastustajien yritykset, kun he esittävät päinvastaisia ajatuksia ja harjoittavat painostusta kiihkeästi murtaakseen uskon moraalisen voiman. – Room. 15:1, 2, 4, 14, 15.

14. Miksi meidän tulee antaa Jumalan puhua itsellemme, ja minkä varoituksen hän antaa toisista tietolähteistä?

¹⁴ Huomaamme siis helposti, että meidän täytyy tuntea Jehova Jumala ja hänen Sanansa ollaksemme todella vakuuttuneita. Tullaksemme tuntemaan hänet meidän täytyy antaa hänen puhua itsellemme, ei luonnollisestikaan suullisesti vaan Raamatun kirjoitettujen sivujen välityksellä. Tämä on ainoa perustiedon lähde, jonka avulla voimme tuntea Jehovan. Psalminkirjoittaja varoittaa meitä tässä suhteessa muista lähteistä seuraavin sanoin: ”Älkää luottako ruhtinaihin älkääkä ihmislapseen, sillä ei hän voi auttaa [pelastaa, Um].” Ymmärrämme, miten terve tämä neuvo on, kun luemme ihmisestä: ”Kun hänen henkensä lähtee hänestä, niin hän tulee maaksi jälleen; sinä päivänä hänen hankkeensa raukeavat tyhjiin.” Ihmisiin luottaminen merkitsisi näin ollen lopullista tuhoa heidän kanssaan heidän hyödyttömien opetustensa mukaan. – Ps. 146:3, 4.

ESIMERKKEJÄ USKOSTA

15, 16. a) Millaista uskoa Mooses osoitti? b) Ketkä muut mm. ilmaisivat vahvaa uskoa Raamatun kertomuksen mukaan?

¹⁵ On muistettava, ettei usko ole lahja vaan päinvastoin ominaisuus, jota täytyy kehittää. Monet muinaiset henkilöt osoittivat esimerkillistä uskoa. He olivat tavallisia ihmisiä niin kuin mekin, joten heidän piti välttämättä kehittää ja vahvistaa sitä. Eikö Moosekselta vaadittu suurta uskoa, jotta hän voi puhua seuraavat rohkeat sanat pakeneville israelilaisille: ”Älkää peljätkö; pysykää paikoillanne, niin te näette, minkä pelastuksen Herra tänä päivänä antaa teille; sillä sellaista, minkä näette egyptiläisille tapahtuvan tänä päivänä, ette koskaan enää tule näkemään. Herra sotii teidän puolestanne, ja te olkaa hiljaa.” (2. Moos. 14:13, 14) Ja vielä enemmän, millaista uskoa Moosekselta vaadittiinkaan, kun hän johdatti kolmatta miljoonaa ihmistä yli suunnattoman erämaan ja ruokaa oli vähän ja vettä niukasti niin suurelle kansanpaljoudelle! Mutta hän luotti Jehovaan ja teki niin kuin käskettiin.

¹⁶ Voitaisiin luetella useita Raamatun kertomuksia niistä, joilla oli uskoa, kuten Nooasta, Aabrahamista, Mooseksesta, Daavidista ja muista. Heillä oli todella aito usko. He olivat suuria uskon miehiä. – 2. Piet. 2:5; Hepr. 11:7, 8, 17, 24–27, 32.

17, 18. a) Miksei Jeesus löydä uskoa kristikunnasta? b) Keiden keskuudesta hän löytää sitä, ja millainen mielentila heillä on uskon suhteen?

¹⁷ Entä nykyään? Millaista uskoa me voimme odottaa löytävämme ”viimeisinä päivinä”, joita elämme? ”Kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?” (Luuk. 18:8) On ilmeistä, ettei tosi uskoa voida löytää kristikunnan uskonnoista, koska ne ovat läheisessä yhteydessä maailman poliittisten ainesten, ihmisjohtajien suunnitelmien, rauhansuunnitelmien ja maailman suunnitelmien kanssa, sen sijaan että panisivat luottamuksensa Jumalan valtakuntaan, jota Kristus Jeesus hallitsee.

¹⁸ Ne, jotka panevat luottamuksensa kristikunnan järjestöihin, ovat erittäin hitaita luottamaan Jumalan valtakuntaan. Mutta uskoa Jumalan valtakuntaan ja luottamusta hänen suojelevaan voimaansa voidaan nähdä Jehovan todistajain uuden maailman yhteiskunnassa. Kehittäkööt kaikki Jumalaa rakastavat ja hänen tahtonsa tekevät tosi uskoa herpautumatta pysyen vahvoina. Me emme saa antaa materialismin, kansallismielisyyden eikä muiden ulkopuolisten harrastusten tunkeutua mieleemme, niin että se heikentäisi uskomme. Meillä tulee olla se mielentila, minkä Kristuksen opetuslapset ilmaisivat Luuk. 17:5:ssä: ”Lisää meille uskoa.”

[Alaviitteet]