Katsaus Etiopian kirkkoon

SYRJÄISILLE alueille johtavat kuoppaiset tiet, pitkin kapeita jyrkänteitä johtavat liukkaat polut ja jännittävä kiipeily riippuvia köysitikkaita myöten ovat joitakin niistä epämukavuuksista, joita tuhannet turistit ovat kokeneet etsiessään Etiopian ainutlaatuisia kalliokirkkoja ja kätkössä olevia luostareita.

Tigren alueella he ovat nähneet kirkkoja, jotka on hakattu taidokkaasti kallioseinämiin. Syrjäisessä Lalibelan kaupungissa he näkivät monoliittikirkkoja, jotka on tehty yhdestä kivilohkareesta siten, että suuri graniittilohkare on erotettu ja sitten muotoiltu sisä- ja ulkopuolelta.

Uskonto tulee mieleen myös, kun tapaa Etiopian väestöä. Miehillä on esimerkiksi sellaisia nimiä kuin Habtejesus (”Jeesuksen lahja”), Haile Selassie (”Kolminaisuuden voima”), Woldemariam (”Marian poika”) tai Gebremikael (”Miikaelin palvelija”). Joillakuilla naisilla on otsassaan suuria tatuoituja ristejä. Tavanomaisiin tervehdyksiin sisältyvät muun muassa seuraavat sanonnat: ”Suokoon Jumala sinulle terveyttä!” ”Jumalan kiitos, voin hyvin. Miten sinä voit?” Joillakin Etiopian kaupungeilla on raamatullinen nimi.

Etiopian kirkolla on selvästi ollut voimakas vaikutus maassa, jossa on nyt yli 25 miljoonaa asukasta. Tarkastelkaamme lähemmin tätä kirkkoa.

VANHAN AJAN HISTORIAA

Ennen ajanlaskumme neljättä vuosisataa oli suuressa osassa nykyistä Etiopiaa vallalla animismi. Sen mukaan uskotaan, että eläimissä, kasveissa ja muissa luontokappaleissa on tietoista, persoonallista elämää. Erikoisen huomattavaa oli käärmeitten palvonta. Ajan mittaan Etelä-Arabiasta saapuneet siirtolaiset toivat mukanaan aurinko-, kuu- ja tähtijumalien palvonnan.

Näiden alkukantaisten uskomusten lisäksi Etiopian väestöön vaikutti heprealainen uskonto. Raamatun lukijat muistavat etiopialaisen eunukin Ebed-Melekin Jeremialle suorittamat hyvät palvelukset. (Jer. 38:7–13) Etiopia oli myös yksi niistä maista, joihin juutalaiset maanpakolaiset hajaantuivat Babylonian valloitettua Juudan. – Jes. 11:11.

Pian sen jälkeen kun kristillinen seurakunta oli perustettu vuonna 33, Jehovan enkeli ohjasi Filippuksen todistamaan ”etiopialaiselle eunukille, etiopialaisten kuningattaren, kandaken, alaiselle vallanpitäjälle”. Filippus kastoi eunukin, joka ”jatkoi matkaansa iloiten”, ja epäilemättä hän ilmaisi ilonsa julistamalla ”hyvää uutista” aikansa Etiopiassa. (Apt. 8:26–39) Etiopiasta tuli kuitenkin osa kristikunnan valta-aluetta viimeistään neljännellä vuosisadalla, jolloin Aleksandrian ortodoksinen arkkipiispa Athanasios Egyptissä vihki Frumentiuksen Etiopian ensimmäiseksi piispaksi.

Aksumissa, Pohjois-Etiopiassa sijainneessa vanhan valtakunnan pääkaupungissa, kuningas Ezana omaksui uuden uskon ja julisti sen valtakunnan viralliseksi uskonnoksi. Häntä ruvettiin nimittämään ”Etiopian Konstantinukseksi”, koska hänen kääntymyksensä tapahtui pian hänen roomalaisen aikalaisensa Konstantinus Suuren kääntymyksen jälkeen.

JUHLAMENOJA JA TAPOJA

Monissa suhteissa Etiopian kirkon opetukset muistuttavat muiden ortodoksisten kirkkojen opetuksia. Niihin kuuluu ristien, kynttilöiden, rukousnauhojen, kaulanauhojen ja kuvien käyttö. Lapsikaste on käytössä, ja konfirmoitavat voidellaan kolmekymmentä kertaa, koska voiteleminen suoritetaan eri ruumiinjäsenille.

Päivittäisessä rukouksessa palvojia pyydetään heittäytymään maahan kolme kertaa kolminaisuuden kunniaksi, myös kerran Marian kunniaksi ja kerran ristin kunniaksi. Entisaikoina varakkaan henkilön kuoleman jälkeen luettiin messu joka päivä neljänkymmenen päivän ajan, mutta köyhälle katsottiin riittävän viisi messua. Jumalanpalveluksessa käytetään paljon virsiä, joissa on useita säkeistöjä, joista kukin tervehtii jonkun ”pyhimyksen” eri ruumiinjäseniä. Jumalanpalvelukset pidetään suureksi osaksi muutoin kuolleella ge’ezin eli etiopian kielellä.

Muut tunnuspiirteet ovat vieläkin epätavallisempia. Tavallisen vuoden aikana vietetään ainakin 33 juhlaa Marian kunniaksi. Sitä vastoin vietetään vain yhdeksän juhlaa Jeesuksen kunniaksi. Marian palvonta on niin tärkeä etiopialaiselle, että ”protestanttia” tarkoittava amharankielinen sana merkitsee ”neitsyt Marian vihollista”. Joka kuukauden seitsemäntenä päivänä on kolminaisuuden juhla, kun taas kahdestoista päivä on omistettu arkkienkeli Miikaelille ja kahdeskymmenesyhdeksäs Kristuksen syntymälle. Kaikki keskiviikot ja perjantait ovat paastopäiviä. Etiopian vuosikalenterissa on kaikkiaan ainakin 293 juhla- ja paastopäivää. 180 niistä on pakollisia.

Pyhiinvaelluksilla on myös tärkeä osuus Etiopian kirkossa. Suosituin lienee matka Kulubin kylään Etiopian itäosaan joulukuun lopulla. Silloin vietetään juhlaa ”Pyhän Gabrielin” kunniaksi. Toistasataa tuhatta pyhiinvaeltajaa tulvii viettämään juhlaa tämän pienen kylän ympärillä olevalle alueelle.

Kuten aikaisemmin mainittiin, joillakin muinaisen Israelin palvonnan aineksilla on myös osuutensa Etiopian kirkon opetuksissa. Niihin kuuluvat sapatin vietto, ympärileikkaus ja eron tekeminen puhtaan ja epäpuhtaan liharuoan välillä. Juutalaista vaikutusta voidaan havaita myös kirkkorakennuksissa.

Kaikki Etiopian ortodoksiset kirkot on jaettu osiin suurin piirtein Jerusalemissa olleen Salomon temppelin mallin mukaan. Uloin osa on pääasiassa psalmien ja virsien laulajia varten. Seuraavasta osasta käytetään nimeä keddest (”pyhä”), ja se on paikka, missä jaetaan ehtoollista. Sisimmässä osastossa, josta käytetään nimeä ”kaikkein pyhin”, on tabot, Salomon temppelissä olleen liitonarkin jäljennös. Tabotia kannetaan korkealla kulkueessa, ja toimitukseen kuuluu laulamista, tanssimista, rukouspuikkojen lyömistä ja muiden soitinten ääntä. Viettoon osallistuvat sanovat, että tämä palauttaa mieleen ajan, jolloin kuningas Daavid tanssi ilosta, kun alkuperäinen liitonarkki siirrettiin Jerusalemiin – Vrt. 2. Samuelin kirjan 6:11–16:een.

Monet näistä opetuksista ja tavoista eivät tietenkään ole peräisin Pyhästä Raamatusta. Osa niistä on Raamattuun lisätyistä apokryfisistä kirjoista ja yli paristakymmenestä muusta kirjasta, joilla on esimerkiksi seuraavankaltaisia nimiä: ”Kukon kirja”, ”Intohimon teot” ja ”Paratiisin kirja”. Joidenkuiden etiopialaisten mielestä nämä kirjat ovat tärkeämpiä kuin eräät varsinaiset Raamatun kirjat.

Vielä yksi huomattava piirre Etiopian kirkossa on sen maagiset tavat ja taikausko. Moniin ei-kristillistä alkuperää oleviin maagisiin rukouksiin on nyt yhdistetty mainintoja ”neitsyt Mariasta” ja ”pyhimyksistä”. ”Pahan silmän” pelko on yhä yleistä. Monet papit harjoittavat taikuutta ja lumoamista, millä sanotaan joskus olevan hyvin voimakas vaikutus.

Joissakin paikoin palvotaan vielä käärmeitä. Ihmiset uskovat, että ”pyhimykset” ovat lähettäneet käärmeitä suojelemaan suuressa arvossa pidettyjä pyhäköitä. Toisin paikoin ihmiset vielä uhraavat käärmeille. Joskus uhreihin liittyy pappien esittämiä rukouksia ja lauluja.

SEURAUS KIRKON JA VALTION YHTYMISESTÄ

Kirkon ja valtion yhtyminen, joka alkoi kuningas Ezanan aikana, voimistui jatkuvasti. Tämä johti veriseen sodankäyntiin. 500-luvulla kuningas Kaleb hyökkäsi Aleksandrian patriarkan kannustuksesta Jemeniin kostaakseen kristittyjen kärsimykset. Myöhempinä vuosisatoina Etiopian ortodoksista uskoa levitettiin tulella ja miekalla. Kuningas Zara Jakobin toimenpiteiden ei-ortodoksisten uskonnollisten vaikutusten tukahduttamiseksi sanotaan kilpailleen kaikkien roomalaiskatolisen ”inkvisition” kauheuksien kanssa.

Etiopian kirkko lisäsi jatkuvasti valtaansa aina 1800-luvulle saakka. Saatettiin voimaan laki, joka vaati, että keisarin täytyi kuulua tähän kirkkoon ja vannoa puolustavansa uskoa. Rikoslakiin liitettiin artiklat, jotka kielsivät uskonnon pilkkaamisen. Muiden uskontojen käännytystoiminta rajoitettiin kirkon valitsemille ”avoimille alueille”.

MUUTOKSEN TUULIA

Nyt kun etiopialaisten elämä on ollut 1 600 vuotta kirkon tarkassa valvonnassa, huomaamme ihmisten arvioivan tämän pitkän aikakauden hedelmiä. Mitä he näkevät?

Äskettäin tehty arvio paljasti, että vain noin 10 prosenttia aikuisista miehistä osasi lukea ja kirjoittaa. Suuri osa etiopialaisista kärsii köyhyydestä, kun taas kirkko itse ja muutamat sen arvostetut jäsenet ovat rikastuneet. Viime vuosien kuivuuden ja nälän aikana kirkkoa on alettu ankarasti arvostella; varsinkin nuorempi sukupolvi arvostelee sitä varallisuuden tunteettoman väärinkäytön vuoksi ja siksi, että se ei auta puutteenalaisia. Se on johtanut siihen, että kirkon saama tuki on heikentynyt nopeammin kuin aikaisemmin.

Monet munkit ja papit ovat lähteneet kirkoista ja etsivät turvapaikkaa kotikylistään. Varsinkin nuoret ovat alkaneet etsiä ohjausta elämäänsä muualta. Vaikka kirkon viranomaiset ovat pyrkineet estämään nuorten lisääntyvän vieraantumisen kirkosta, ateistiset opetukset saavat monia kuulevia korvia.

Lyhyt katsauksemme Etiopian kirkkoon paljastaa erikoislaatuisen uskonnon. Tavanomaisiin ortodoksisen kirkon menetelmätapoihin on sekoitettu animismia, käärmeitten palvontaa ja israelilaisia aineksia.

Samaan aikaan Jehovan todistajat kertovat tässä maassa onnellisina Raamatun totuuksia lähimmäisilleen. Todistajilla on hyvin paljon työtä, kun he johtavat lukuisia raamatuntutkisteluja täällä asuville yksilöille. Tämän takia monet etiopialaiset iloitsevat, että he ovat saaneet tietää, kuinka ’palvoa Isää hengessä ja totuudessa’. (Joh. 4:23) He eivät enää osallistu muodollisiin palvontamenoihin. He ovat kokeneet todeksi sen, mitä Jeesus sanoi: ”Jos te pysytte minun sanassani, niin te olette todella minun opetuslapsiani, ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus vapauttaa teidät.” – Joh. 8:31, 32.