Liian pikaista arvostelua!

VUONNA 1950 Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten Uuden maailman käännös (engl.) esitti todisteet sen tueksi, että se käytti Jumalan nimeä. Eräät uskonnolliset kirjoittajat arvostelivat kuitenkin sitä, että se pani ”Jehovan” ”Uuteen testamenttiin”. He ilmaisivat siten julkisesti olevansa eri mieltä kuin Daavid, joka lauloi: ”Ylistäkää minun kanssani Herraa [Jehovaa, UM], kiittäkäämme yhdessä hänen nimeänsä.” – Ps. 34:4; vrt. Psalmiin 74:10, 18.

Roomalaiskatolisten Columbuksen ritarien julkaisema kirjanen syytti:

”Varhaiskristityt, jotka kirjoittivat Uuden testamentin, eivät varmasti käyttäneet [Jehovaa], vaan sen sijaan sanaa ’Herra’, jonka he sovelsivat myös Kristukseen. Tässä meillä on sen tähden murheellinen esimerkki valeoppineisuudesta, joka yrittää puolustaa sellaista, mitä on mahdoton puolustaa.”

Myös presbyteeriläinen oppinut Bruce M. Metzger väitti, että sitä oli ”mahdoton puolustaa” ja lisäsi:

”Sanan ’Jehova’ paneminen Uuden testamentin tekstiin . . . on pelkkää hiustenhalkomista.”

Jack P. Lewis, Kristuksen kirkon opiston professori, kirjoitti ”Jehova”-sanan käytöstä:

”Tarpeeksi kyseenalaisena Vanhassa testamentissakin se on täysin puolustamaton Uudessa testamentissa.”

Ja baptistipappi Walter R. Martin sanoi halveksivasti:

”Jehovan todistajien pinnallinen oppineisuus, kun he röyhkeästi väittävät, että heillä on luja peruste Jumalan nimen (Jehovan) palauttamiselle Raamattuun, . . . paljastuu tyhjäksi skolastiseksi petokseksi.”

Kuinka julkeita, jyrkkiä ja häpeämättömiä tällaiset arvostelut olivatkaan! Mutta kuten oheiset kirjoitukset osoittavat, nämä arvostelut olivat täysin perusteettomia. Jopa oppineetkin myöntävät nyt, että Jeesuksen apostolit käyttivät Jumalan nimeä ja itse asiassa sisällyttivät sen ”Uuteen testamenttiin”.