Lukijain kysymyksiä

● Onko syntyvyyden säännöstelyyn tarkoitetun kohdunsisäisen ehkäisimen käyttö sopusoinnussa kristillisten periaatteitten kanssa?

Kohdunsisäinen ehkäisin on pieni laite, joka asetetaan naisen kohtuun syntyvyyden säännöstelykeinoksi. Kristityt ovat erikoisesti huolissaan siitä, toimiiko kohdunsisäinen ehkäisin sillä tavalla, että se pohjimmiltaan aiheuttaa abortin. Lisääntyvät todisteet osoittavat niin olevan.

Asia voidaan parhaiten ymmärtää tarkastelemalla normaalia tapahtumainkulkua raskauden alkaessa. Naisen munasolu irtoaa naisen munasarjasta ja siirtyy hänen munanjohtimeensa. Miehen siemenneste, joka on kulkenut naisen kohdun kautta, saattaa kohdata munasolun munanjohtimessa. Kun siellä tapahtuu hedelmöityminen, uusi elämä on saanut alkunsa. Noin viikon kuluttua hedelmöitynyt munasolu (alkiorakkula) saavuttaa kohdun ja kiinnittyy sen seinämään, jossa se pysyy raskauden loppuajan.

Monien vuosien ajan esiintyi ristiriitaisia teorioita kohdunsisäisen ehkäisimen toiminnasta. Vartiotornissa 15. helmikuuta 1970 mainitsimme, että jotkut tiedemiehet silloin uskoivat kohdunsisäisen ehkäisimen estävän siemennestettä tavoittamasta munasolua ja hedelmöittämästä sitä. Toiset asiantuntijat taas olivat sitä mieltä, että se sallii hedelmöitymisen mutta estää kiinnittymisen kohtuun. Tämän jälkimmäisen mahdollisuuden suhteen selitettiin, että se ”merkitsisi samaa kuin abortti Raamatun kannalta katsoen”. (2. Moos. 23:26; 1. Kor. 15:8, UM, engl. alav.; Moffatt) Koska asiantuntijatkin olivat eri mieltä kohdunsisäisen ehkäisimen toiminnasta, esitettiin sellainen näkökanta, että asianomaisen avioparin olisi tehtävä omantuntonsa mukainen ratkaisu.

Sen jälkeisinä vuosina lääkärit ovat tutkineet paljon kohdunsisäisen ehkäisimen toimintatapaa. Mitä he ovat saaneet selville?

Aiheesta oli pitkähkö kirjoitus lehdessä Canadian Medical Association Journal 7. tammikuuta 1978, ja siinä esitettiin johtopäätös:

”Kohdunsisäisen ehkäisimen tarkkaa toimintamekanismia ei tunneta. Paikoilleen asetetulla kohdunsisäisellä ehkäisimellä on huomattu olevan useita vaikutuksia, ja todennäköisesti ne yhdessä aikaansaavat hedelmöityksen ehkäisyn.”

Kirjoituksessa mainittiin seuraavat vaikutukset:

1. ”Kohdunsisäinen ehkäisin estää mekaanisesti munasolun kiinnittymisen.”

2. Se aikaansaa tulehdusreaktion kohdussa, mikä johtaa sellaisten solujen muodostumiseen, jotka vaikuttavat häiritsevästi siemennesteeseen [ja alkiorakkulaan toisten tutkijoitten mukaan].

3. Munanjohtimen ja kohdun lisääntynyt lihastoiminta, niin että munasolu [hedelmöitynyt tai hedelmöitymätön] liikkuu liian nopeasti.

4. Biokemiallisen tilan muuttuminen kohdun seinämässä, johon hedelmöityneen munasolun täytyisi kiinnittyä.

Lisähuomautuksia esitettiin siitä, että kohdunsisäinen ehkäisin sisältää kuparia, millä näyttää ”olevan muita toimintamekanismeja”, esimerkiksi se vähentää siemennesteen liikkuvuutta, aiheuttaa kohdun seinämässä entsyymimuutoksia jotka hidastavat munasolun kiinnittymistä, ja aiheuttaa selvempää tulehdusreaktiota.

Tällaisten teknisten seikkojen käsittelyyn tavallisesti sisältyy jokin maininta siitä mahdollisuudesta, että kohdunsisäinen ehkäisin saattaa vaikuttaa siemennesteeseen, ennen kuin hedelmöityminen voi tapahtua. Mutta useimpiin kuvauksiin siitä, miten kohdunsisäinen ehkäisin todennäköisesti toimii, sisältyy kiinnittymisen estyminen sen jälkeen kun hedelmöityminen on tapahtunut. Julkaisu American Family Physician (marrask. 1977) mainitsi: ”Eläinkokeet ovat osoittaneet, että kuparikierukan hedelmöityksenehkäisy johtuu pääasiassa siitä, että se estää kiinnittymisen.”

Vaikka kohdunsisäinen ehkäisin onkin paikoillaan, joskus raskaudentila alkaa kehittyä. Todisteet osoittavat myös, että on olemassa suurempi kohdunulkoisen raskauden vaara, esimerkiksi munanjohtimessa. Kirjoitus, josta viimeksi lainasimme, tekee seuraavan johtopäätöksen:

”Vaikka kohdunsisäisen ehkäisimen teho kohdunsisäisten raskauksien ehkäisemisessä on yli 98 prosenttia, sen teho munanjohdinraskauksien ehkäisemisessä on alle 90 prosenttia. Jos potilas tulee raskaaksi, kun hänellä on kohdunsisäinen ehkäisin paikoillaan, raskaus on suuremmalla todennäköisyydellä kuin yksi kahdestakymmenestä kohdunulkoinen.”

Lääkärilehti Canadian Medical Association Journal sanoo:

”Jos raskaus alkaa kohdunsisäisen ehkäisimen ollessa paikoillaan, spontaanin abortin määrä on 41 %, . . . Sen sijaan raskaudentiloissa naisilla, joilla ei ole kohdunsisäistä ehkäisintä, määrä on 10–15 %.”

Monet, jotka hyväksyvät harkitun abortin, ovat sitä mieltä, että kysymyksessä ei ole elämä eli elävä ihminen (hedelmöityksen jälkeen), ennen kuin sikiön ikä on tietty määrä viikkoja. Mutta elämän Luoja Jehova Jumala, ei esitä sellaista näkemystä Sanassaan. Päinvastoin Raamattu esittää selvästi, että Jumala tunnustaa elämän jo sen varhaisessa alkiovaiheessa ja kunnioittaa sitä. (Ps. 139:13–16; Jer. 1:5) Mooseksen lain alaisuudessa menettely, joka aiheutti sellaisenkin kehittyvän elämän päättymisen, ansaitsi ankaran rangaistuksen. – 2. Moos. 21:22, 23.a

Tällainen elämän kunnioitus tulee mukaan kuvaan, kun harkitaan kysymystä kohdunsisäisen ehkäisimen käytöstä. Tosiasia on, että tällä hetkellä ei kukaan ihminen pysty sanomaan ehdottoman varmasti, ehkäiseekö kohdunsisäinen ehkäisin hedelmöitymisen. Sen sijaan on yhä enemmän todisteita siitä, että hedelmöityminen voi tapahtua ja tapahtuu kohdunsisäisen ehkäisimen ollessa paikoillaan ja että hedelmöitymisen tuote estyy kehittymästä normaalisti lapseksi. Vilpittömän kristityn, joka on huolissaan kohdunsisäisen ehkäisimen käytön soveliaisuudesta, pitäisi harkita vakavasti tällaisia tietoja elämän pyhyyttä koskevan Raamattuun perustuvan kunnioituksen valossa.

● Miksi Jumalan palvelija Simson meni porton luo filistealaisessa Gazan kaupungissa?

Kertomuksessa Simsonista ja portosta filistealaisessa Gazan eli Gassan kaupungissa sanotaan: ”Niin Simson meni Gassaan, ja hän näki siellä porton ja meni sen luo.” (Tuom. 16:1) Mikään tässä kertomuksessa ei viittaa siihen, että Simsonin tarkoitus oli mennä Gazaan tapaamaan porttoa. Sen sijaan kun hän oli kaupungissa, hän huomasi sellaisen naisen, ja koska hän oli filistealaisella vihollisalueella, porton talo oli ainoa paikka, mistä hän voi saada yösijan. Se, että hänen tarkoituksensa oli saada vain nukkumispaikka, ilmenee siitä, mitä luemme sen jälkeen: ”Simson makasi siellä puoliyöhön asti. Mutta puoliyön aikana hän nousi.” (Tuom. 16:3) Huomaa, ettei kertomus sano hänen maanneen porton kanssa puoliyöhön saakka.

Mutta filistealaiset ovat hyvinkin voineet päätellä, että Simson palkkasi porton tämän palvelusten tähden. Jos he tekivät sellaisen päätelmän, niin he ovat voineet olla jokseenkin varmoja siitä, että voivat ottaa hänet kiinni aamulla. Tämäkin on voinut palvella Simsonin tarkoitusta toimia heitä vastaan viemällä pois Gazan portit ja jättämällä kaupungin siten puolustuskyvyttömäksi.

● Danielin 12:1 sijoittaa Miikaelin ’nousemisen’ tapahtuvaksi ennen vertaansa vailla olevaa ahdistuksen aikaa. Onko Miikael jo ’noussut’, vai tapahtuuko se juuri ennen ”suurta ahdistusta”?

Kaikesta päättäen Miikael on jo ’noussut’.

Danielin 11. luku esittää laajan ennustuksen Pohjan kuninkaasta ja Etelän kuninkaasta. Me ymmärrämme, että tämä ennustus kuvailee historiallisia kehitysvaiheita Danielin ajasta nykyaikaan saakka.b Sitten 12. luku alkaa sanoilla: ”Siihen aikaan nousee Miikael, se suuri enkeliruhtinas, joka seisoo sinun kansasi lasten suojana. Ja se on oleva ahdistuksen aika, jonka kaltaista ei ole ollut siitä saakka, kuin kansoja on ollut, hamaan siihen aikaan asti.” – Dan. 12:1.

Miten Miikael ’nousi’, ja milloin sen piti tapahtua?

Danielin kirja käyttää useita kertoja ’nousemista’ kuvailemaan sitä, että joku ottaa vallan. Esimerkiksi ennustus Aleksanteri Suuren vallan anastamisesta sanoo: ”Sitten nousee sankarikuningas; hän hallitsee suurella vallalla ja tekee, mitä tahtoo.” (Dan. 11:3; vrt. Dan. 11:7, 21; 8:22, 23.) Näin ollen Miikaelin ’nouseminen’ merkitsisi sitä, että hän ottaa vallan eli alkaa hallita.

Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesuksen Kristuksen, jonka me Raamatun perusteella ymmärrämme olevan arkkienkeli Miikael, oli määrä ’istua Jumalan oikealle puolelle’, kunnes hänen oli aika hallita vihollistensa keskellä’. (Ps. 110:1, 2; Hepr. 10:12, 13) Jehovan todistajat ovat usein osoittaneet Raamatusta ja sen täyttymisestä historiassa, että Jeesuksen ’istumisen’ aika päättyi ensimmäisen maailmansodan riehuessa vuoden 1914 syksyllä. Silloin hänen oli aika ’nousta’ eli ottaa vastaan Valtakunnan hallitusvalta taivaassa, josta Danielin 12:1:n alkuosassa puhutaan.

Tämä jae kertoo edelleen, mitä muuta tapahtuisi. Tulisi ”ahdistuksen aika, jonka kaltaista ei ole ollut siitä saakka, kuin kansoja on ollut”. Matteuksen 24:21:ssä Jeesus sanoi sitä ”suureksi ahdistukseksi”.

Miikaelin ’nousemisesta’ lähtien kansoilla on ollut tilaisuus tunnustaa hänen Valtakuntansa hallitusvalta ja alistua sen alaisuuteen. Mutta ne ovat kieltäytyneet tekemästä sitä ja ovat jopa vainonneet kristittyjä, jotka julistavat, että Jeesus on ”maailman valtakunnan” oikeutettu hallitsija. (Ilm. 11:17, 18) Kansanryhmien kokoontuminen häntä ja hänen kansaansa vastaan ei ole saanut Miikaelia luopumaan hallitusvallastaan. Ei, hän on pitänyt siitä kiinni hellittämättä. Seuraus kansojen menettelystä on oleva niille tuhoisa. Se johti ”suureen ahdistukseen”, jossa ne murskataan palasiksi, niin kuin savenvalajan astia murskattaisiin rautasauvalla. (Ps. 2:1, 2, 8, 9) Onneksi Danielin 12:1, 2 ilmaisee, että Jumalan kansa ryhmänä säilyy elossa tuosta ”ahdistuksen ajasta” uuteen järjestykseen, jossa kuolleet vanhurskaat herätetään eloon. – Apt. 24:15.

[Alaviitteet]