He saarnasivat talosta taloon
VUONNA 1956 kaksi Jehovan todistajien kokoajansaarnaajaa määrättiin työskentelemään Yhdysvaltain Kentuckyn osavaltiossa sijaitsevaan pieneen Princetonin kaupunkiin, jossa ei ollut lainkaan todistajia. Vaikutti järkevältä, että heidän piti asuakin Princetonissa voidakseen käydä alueen tehokkaasti. Heillä ei ollut autoa, ja siitä etäällä sijaitsevasta kaupungista, jossa he asuivat eräiden todistajien luona, oli sinne huonot kulkuyhteydet. Miten he hankkivat itselleen asunnon?
He kulkivat tapansa mukaan talosta taloon ja saarnasivat Jumalan valtakunnan hyvää uutista. Kun he tapasivat ihmisiä, jotka ilmaisivat jonkin verran kiinnostusta, he selittivät tarvitsevansa asunnon voidakseen siten palvella yhdyskuntaa tehokkaammin raamatullisella opetustyöllään. Mutta ikävä kyllä, kenelläkään ei ollut luovuttaa heille ylimääräistä huonetta asunnoksi.
”Päivä alkoi kallistua iltaan”, kertoi Katie Williams, toinen kyseisistä Valtakunnan kokoajan julistajista, jonkin aikaa sitten eräässä kierroskonventissa, ”ja me menimme viimeiseen taloon sen kadun varrella, jolla työskentelimme.” Kun Katie ja hänen toverinsa olivat maininneet ovea avaamaan tulleelle naiselle, että he olivat Raamatun tutkijoita, ja kertoneet lyhyesti työnsä laadusta, he selittivät tarvitsevansa asuntoa.
Silloin nainen huusi miehelleen: ”Täällä on Raamatun tutkijoita, ja he etsivät asuntoa.”
”Raamatun tutkijoitako?” hän kysyi. ”Käske heidät sisään. Juuri tätä me tarvitsemme.” Tytöt olivat hieman hämmästyneitä lämpimästä vastaanotosta. Mutta sitten nainen sanoi: ”Tarvitsemme apuanne seurakuntamme kannustamisessa.”
Pian he saivat tietää, että hänen aviomiehensä Frank Wattley, noin 70-vuotias mies, oli paikkakunnan baptistipappi. ”He lausuivat meidät niin lämpimästi tervetulleiksi, että hyväksyimme heidän pyyntönsä jäädä asumaan heidän luokseen”, selitti Katie. Myöhemmin Frank mainitsi tytöille, että hän oikeastaan oli ajatellut käännyttää heidät uskontoonsa.
Ensimmäisestä aamusta alkaen Katie ja hänen toverinsa aloittivat päivän toimet keskustelemalla jostakin raamatunkohdasta, ja he kutsuivat Wattleyt mukaan. Vanhahko pariskunta otti kutsun mielellään vastaan. Eräänä aamuna käsiteltävänä raamatunkohtana oli Hesekielin 18:4, jossa sanotaan: ”Se sielu, joka syntiä tekee – sen on kuoltava.”
”Mitä? Tarkoitatteko, että sielu kuolee?” Frank kysyi. ”Odottakaahan! Tästä minun täytyy saada enemmän tietoa.” Niinpä hänelle ja hänen vaimolleen alettiin pitää säännöllistä raamatuntutkistelua. Kun Frank tuli vakuuttuneeksi siitä, mitä Raamattu opettaa sielusta, hän sanoi: ”Kuulkaahan, tytöt, en voi mennä takaisin seurakuntaani opettamaan sielun kuolemattomuusoppia.” Niin hän ja hänen vaimonsa hylkäsivät kirkon ja alkoivat saarnata talosta taloon Katien ja hänen toverinsa kanssa. Mutta ei siinä kaikki.
Monet Frankin entisen seurakunnan jäsenistä alkoivat tutkia Raamattua heidän kanssaan. Aikanaan järjestettiin kokouksia Wattleyn kotiin, ja kun ryhmä suureni, vuokrattiin eräs varastorakennus kokousten pitoa varten. Monet, myös Wattleyt, kastettiin melko pian. Eräs todistaja toisesta kaupungista tuli johtamaan kokouksia. Vähitellen muodostettiin uusi Jehovan todistajien seurakunta.
Kun kokouspaikka kävi liian ahtaaksi, Frank sanoi: ”Haluamme lahjoittaa palstan seurakunnalle.” Aikanaan rakennettiin sille paikalle valtakunnansali. Frank Wattley pysyi uskollisena Jehovan todistajana kuolemaansa saakka, ja Katie Williams on parhaillaan 32. vuottaan tienraivaajana ja saarnaa yhä edelleen talosta taloon.