Syvempää näkemystä uutisiin
Baptistit ”sotaintoilijoita”
● ”Me olemme baptistien perinteen mukaan sotaintoilijoita”, syytti eräs baptistijohtaja puhuessaan Torontossa Kanadassa viime heinäkuussa pidetyn baptistien maailmankongressin siveysopin komitealle. Toronton York-yliopistossa hallinto-opin professorina toimiva Delmar Smyth kehotti baptisteja kautta maailman ryhtymään rauhan kampanjaan. ”Edessämme olevat vaihtoehdot ovat väkivallan hylkääminen tai olemattomuus”, hän sanoi, kun hän kehotti baptisteja tekemään rauhanlupauksen.
Torontossa ilmestyvän Star-lehden mukaan Smyth mainitsi, ettei ”kristillisyys hyväksynyt ’oikeudenmukaisen sodan ajatusta’, ennen kuin siitä tuli valtionuskonto 300-luvulla”. Lisäksi kyseinen baptistijohtaja sanoi, että Jeesuksen varhaiset opetuslapset ”uskoivat hänen opettaneen väkivallan hylkäämistä ja itse hylänneen sen . . . Varhaiskristilliset kirjailijat tuomitsivat sodan. He leimasivat sodassa tappamisen murhaksi.” Nykyajan historioitsijat ovat myös maininneet tämän varhaiskristillisen kannan. Arvelun varaan jää, noudattavatko baptistit rauhaan kannustavaa kehotusta. Mitä he tekevät, jos syttyy sota?
Huono-onnisia tulevaisuuden ennustajia
● Fortune-lehden toimittajat pyysivät vuonna 1955 tunnettuja amerikkalaisia esittämään ennustuksensa elämästä vuonna 1980. Bostonissa ilmestyvä Sunday Globe julkaisi taannoin uudelleen joitakin näistä spekulaatioista ja mainitsi, että ”ne ovat täynnä uskoa tieteen ja teknologian ihmeisiin, tuotantokykyyn ja Amerikan dollariin”.
Vuonna 1955 Yhdysvaltain entinen valtiovarainministeri George M. Humphrey julisti: ”Meidän täytyy työskennellä sen varmistamiseksi, että vuoden 1980 dollarilla saa ainakin yhtä paljon elintarvikkeita ja vaatteita kuin tämän päivän dollarilla, mieluummin ja sopivasti enemmänkin.” RCA-radioyhtiön entinen puheenjohtaja David Sarnoff sanoi haltioituneena: ”Yhä runsaammat elintarvikkeiden ja muiden tavaroiden varastot, parempi elintaso ja koulutus ja terveys – näiden pitäisi tehdä väkivallan ehkäisy helpommaksi tulevina 25 vuotena . . . Me emme voi tietää, milloin tai minkämuotoisena tuleva ’yksi maailma’ saapuu, mutta maailmanpoliisin voimaan saattama maailmanlaki näyttää kuuluvan luonnostaan tieteen ja teknologian aikakauteen.” Ja Time-, Life- ja Fortune-lehden entinen päätoimittaja Henry R. Luce lisäsi: ”Varmana olemukseltaan, ravinnon saannistaan ja mahdollisuuksistaan vuoden 1980 ihminen voi aloittaa henkilökohtaisen tavoittelunsa ihmisen maallisen saavutuksen korkeammalta tasolta.”
Nyt me olemme nähneet, mitä nuo 25 vuotta ovat todella tuoneet tullessaan. Herättääkö se luottamusta maailman johtomiesten optimistisiin lupauksiin siitä, että ihmiset voivat parantaa ihmiskunnan tilan? Vai pitäisikö sen pikemminkin saada järkevät ihmiset tunnustamaan, että nämä ovat todella ”viimeisiä päiviä”, joiden aikana Raamattu sanoo olevan ”kriittisiä aikoja, joista on vaikea selviytyä”? – 2. Tim. 3:1; vrt. Matt. 24:3–22.
On mielellään kuningas
● Uutistoimisto Associated Pressin tiedonannon mukaan paavi Johannes Paavali II vieraillessaan viime kesänä Brasiliassa ”sai ilmeisesti jatkuvasti voimaa ympärillään tungeksivilta suunnattomilta väkijoukoilta, jotka lauloivat: ’Kuningas, kuningas, kuningas Johannes Paavali on meidän kuninkaamme.’” Mutta kun Jeesus Kristus, jonka sijainen Johannes Paavali väittää olevansa, joutui samanlaiseen tilanteeseen, hän suhtautui siihen aivan eri tavoin. Kun väkijoukot näkivät Jeesuksen suorittamat ihmeet, ne alkoivat ihailla häntä ja sanoivat: ”Tämä on totisesti se profeetta, joka oli maailmaan tuleva”, ja Jeesus huomasi, että väkijoukko aikoi ’tehdä hänet kuninkaaksi’. Mutta Raamattu sanoo, että hän ’väistyi pois vuorelle, hän yksinänsä’, sen sijaan että hän poliitikkojen tavoin olisi ’saanut voimaa’ sellaisesta liehittelystä. – Joh. 6:14, 15, Kirkkoraamattu.
Apostoli Paavali osoitti, ettei kukaan ihminen voinut olla kuninkaan kaltaisessa tehtävässä tosi kristillisessä seurakunnassa, ja esitti, miten suuri vastakohta sellaiseen asemaan pyrkivät ovat tosi apostoleille: ”Kunpa teistä olisikin tullut kuninkaita, niin että mekin pääsisimme kuninkaiksi teidän kanssanne! Sillä minusta näyttää, että Jumala on asettanut meidät apostolit [joihin kuului myös Pietari] vihoviimeisiksi, ikäänkuin kuolemaan tuomituiksi; . . . te [olette] kunnioitettuja, mutta me halveksittuja. . . . me näemme vaivaa tehden työtä omin käsin. . . . meistä on tullut kuin mikäkin maailman tunkio, kaikkien hylkimiä, aina tähän päivään asti.” Heijastaako niiden asenne, jotka väittävät olevansa Kristuksen apostolien seuraajia, mielestäsi tätä Raamatun kuvausta heistä? – 1. Kor. 4:8–13, Kirkkoraamattu.