Syvempää näkemystä uutisiin

Tekevätkö vaatteet papin?

Paavi Johannes Paavali II ilmeisesti haluaa niiden, jotka edustavat hänen kirkkoaan, erottuvan joukosta. ”Kirkollista asua” koskevassa paimenkirjeessään hän muistutti Rooman pappeja, nunnia ja munkkeja siitä, että heidän on välttämättä käytettävä uskonnollista asua, jotta he erottuisivat ’siitä maallisesta ympäristöstä, jossa he elävät’. Hän sanoi: ”Evankeliumia julistamaan lähetettyinä Kristuksen lähettiläinä meillä on sanoma välitettävänä, ja se ilmoitetaan sekä suusanallisesti että ulkonaisin merkein.”

Rooman piispan apulainen, kardinaali Ugo Poletti, kirjoitti asianosaisille lisäksi kolmisivuisen kirjeen, jossa hän ilmoitti, että ”uskonnollinen puku tai kasukka on pakollinen liturgisissa menoissa, sakramentteja jaettaessa sekä saarnattaessa [ja sitä] suositetaan mitä painokkaimmin käytettäväksi myös siinä elinympäristössä, jossa asianomainen suorittaa paimennustyötä”.

Mutta herää kysymys: ovatko papinkaavut tai muunlaiset tunnusvaatteet välttämättömiä ’evankeliumia koskevan sanoman välittämiseksi’? Kristus ja hänen apostolinsa saattoivat ilmeisesti välittää kristillistä sanomaa erottumatta ulkoasultaan mitenkään veljistään. Jeesus itse asiassa osoitti sellaisen teennäisyyden olevan yksi aikansa uskonnollisten johtajien vika, kun hän sanoi: ”He tekevät kaiken vain siksi, että ihmiset katselisivat heitä. He pitävät leveitä raamatunlausekoteloita otsallaan ja pitkiä tupsuja viitassaan.” Sen sijaan että kristityt erottuisivat ulkoasultaan toisistaan, Jeesus korosti sitä, että heillä on ”vain yksi Opettaja [Kristus] ja te olette kaikki veljiä”. Voidaanko niiden sanoa heijastavan tosi veljeyden henkeä, jotka erottautuvat toisista erikoisvaatetuksella? – Matteus 23:3–12, Uusi testamentti nykysuomeksi.

Miksi he uskovat darvinismiin

Kuuluisat brittiläiset astronomit, sir Fred Hoyle ja Chandra Wickramasinghe, vakuuttavat uudessa kirjassaan Evolution From Space (Kehitys alkoi avaruudesta) sen todennäköisyyden, että elämä olisi ilmaantunut jostakin ikivanhasta sattumanvaraisesta kemikaaliseoksesta, olevan niin ”mitättömän pieni”, että se on suorastaan mahdotonta, ”vaikka sitten koko maailmankaikkeus olisi pelkkää orgaanista lientä”. He sanovat kirjassaan, että ”Darwinin teorian mukainen kehitys ei mitä todennäköisimmin saisi aikaan edes yhtä kunnollista polypeptidiä [elämälle välttämättömien aineiden ketjua] puhumattakaan tuhansista sellaisista, jotka ovat elävien solujen elinehto. Perinnöllisyysopin tutkijat tuntevat hyvin tilanteen, mutta silti kukaan ei näytä ottavan selvää kantaa teoriaa vastaan.”

Mikseivät asiasta perillä olevat tiedemiehet ole ’ottaneet selvää kantaa’? ”Jos darvinismi ei olisi niin suosittua – – tilanne olisi tietenkin toinen”, vastaa kirja. Se tunnustaa: kun koko yhteiskunta ”omaksuu tietyt käsitteet, niitä opetetaan jatkuvasti edelleen, niin että tuota ajattelutapaa on äärimmäisen vaikeata muuttaa”. ”Ihmisen on joko uskottava noihin käsityksiin tai hänet leimataan harhaoppiseksi.” Kehitysopin kannattajat pelkäävät perääntymisen ’avaavan järjettömyyksien tulvaportit’. Toisin sanoen ainoan mahdollisen vaihtoehdon – korkeamman älyn suorittaman luomisen tunnustamisen – oven pelkkä raottaminen pakottaisi heidät kohtaamaan kaikki tuollaisen johtopäätöksen herättämät kiistakysymykset.

Onko älykkyys perinnöllistä?

Ranskan terveydellisiä ja lääketieteellisiä tutkimuksia suorittavan instituutin henkilökunnan tekemä uusi tutkimus osoittaa, ettei perinnöllisyys ole suurin lasten älykkyysosamääriin vaikuttava tekijä. Keskiluokan elintason omaaviin perheisiin adoptoituja lapsia verrattiin heidän veljiinsä ja sisariinsa, jotka heidän alemmassa elintasoluokassa elävät todelliset vanhempansa olivat kasvattaneet. Kaikki lapset oli adoptoitu jo alle puolen vuoden ikäisinä.

Scientific American -aikakauslehti kuvaili kahden lapsiryhmän älykkyystestien tuloksia, joilla oli samat vanhemmat mutta erilainen kasvuympäristö. Lehti sanoi, että ”adoptoitujen lasten ja omien biologisten äitien kasvattamien lasten välillä havaitut eroavaisuudet olivat hätkähdyttäviä”. Keskiluokan perheisiin adoptoitujen lasten älykkyysosamäärä oli keskimäärin lähes 15 pistettä korkeampi kuin heidän lihallisten veljiensä tai sisartensa, jotka asuivat vaatimattomammissa oloissa.

Tämä Ranskassa tehty tutkimus vahvistaa sen, että samanlaisessa ympäristössä kasvavilla ihmisillä on yleensä yhtä suuret älylliset mahdollisuudet, juuri niin kuin Raamattu osoittaa sanoessaan, että Jumala ”teki yhdestä ihmisestä jokaisen ihmisten muodostaman kansan”. – Apostolien teot 17:26.