Syvempää näkemystä uutisiin
Oikeudenmukaisuus uhria kohtaan
”Rikoslakimme suurimpia ongelmia on vahingon korvaaminen uhreille”, sanoi Pohjois-Carolinassa Yhdysvalloissa toimiva tuomari Michael Beal. Jokainen, jota on joskus mukiloitu, joka on ryöstetty, jonka kotiin on murtauduttu tai jonka omaisuutta on muulla tavoin tuhottu, tietää, että uhri saa vain hyvin harvoin korvauksen menetyksistään ja joutuu sen sijaan verojen kautta jopa maksamaan rikollisten ylläpidon, mikäli heidät passitetaan vankilaan. Rikosoikeus on sellainen.
New York Times -lehden mukaan tämän epäkohdan korjaamiseksi kokeillaan Pohjois-Carolinassa erästä ohjelmaa. Nuoria rikollisia ei enää lähetetä vankilaan eikä koulukotiin, vaan sen sijaan heidät lähetetään lauantaisin ja loma-aikoina työhön maatiloille kyntämään peltoja tai pilkkomaan puita. Suurin osa lainrikkojan palkasta menee uhrille, mutta pieni osa siitä pannaan vararahastoon, jonka lainrikkoja saa itselleen sen jälkeen, kun uhrin vahingot on täysin korvattu. Ensimmäisenä vuonna, jona ohjelmaa kokeiltiin, sen piiriin otettiin 34 poikaa, joiden iät vaihtelivat 10–15 vuoden välillä. Yksi heistä muutti muualle, mutta kaikki muut korvasivat uhriensa vahingot kokonaan. Vihdoinkin oikeudenmukaisuutta uhria kohtaan!
Tuollainen oikeudenmukaisuus kuului kuitenkin luonnostaan siihen Lakiin, jonka Jumala antoi Israelin kansalle. Jos omaisuutta varastettiin tai tuhottiin, Laki vaati, että mikäli lainrikkoja ei pystynyt maksamaan uhrille vaadittua summaa, hänet voitiin myydä orjaksi, ja näin uhri sai korvauksen vahingoistaan ja rikollinen joutui työskentelemään omaksi ylläpidokseen. (2. Mooseksen kirja 22:1–6) Nämä lait heijastavat Jehova Jumalan, täydellisen ”Tuomarin”, ”Lainantajan” ja ”Kuninkaan”, oikeudenmukaisuutta ja viisautta. – Jesaja 33:22, UM.
Tiedettä vai tarua?
Kiinnostus maan ulkopuolella olevaa elämää kohtaan on viime vuosina saavuttanut valtavan kansansuosion suurelta osin avaruusmatkojen, tieteiskirjallisuuden ja elokuvateollisuuden ansiosta. Mm. kaikkien aikojen suosituimmat elokuvat – Tähtien sota ja E. T., The Extra-Terrestrial – käsittelevät tätä aihetta. Samanaikaisesti on käynnissä kalliita tieteellisiä ohjelmia, joiden parissa työskentelevät ihmiset yrittävät tosissaan löytää elämää tai älyllisiä olentoja avaruudesta. Tämän vuoksi monien ihmisten, varsinkin nuorten, on yhä vaikeampi erottaa tiedettä ja tarua toisistaan. Ajatus avaruusolentojen olemassaolosta ja mahdollisuudesta olla yhteydessä niihin ja joutua niiden vaikutuksen alaiseksi on tunkeutunut ihmisten tajuntaan vaivihkaa, ikään kuin takaovesta.
Käsitellessään tätä ilmiötä Newsweek-lehdessä Jack Catran, muuan avaruusteollisuuden palveluksessa oleva tiedemies, kirjoittaa artikkelissa, jonka otsikkona on ”J. R. = Jo riittää”: ”Kirjailijoilla ja elokuvantekijöillä on oikeus käsitellä mitä tahansa tieteellistä aihetta, mutta heidän tuotteistaan tulisi käyttää niiden oikeaa nimitystä: ne eivät ole tiedettä vaan tieteiskuvitelmia. Myös heidän päämääristään tulisi käyttää niiden oikeita nimityksiä: heidän päämääränsä ei ole opettaa ihmisiä, vaan hyötyä ja käydä kauppaa.” On varmasti viisasta Raamatun neuvon mukaisesti erottaa tosiasiat siitä, mitä ’valheellisesti nimitetään ”tiedoksi”’. – 1. Timoteukselle 6:20.
Nykyajan evankelistat
Vuoden 1982 joulukuussa NCCB (Yhdysvaltain katolisen kirkon piispainkokous) päätti äänestyksen jälkeen lakkauttaa viisi vuotta voimassa olleen ohjelmansa ja komiteansa, joiden tarkoitus oli edistää evankelioimista. ”’Hyvän uutisen’ levittäminen ei piispainkokouksen mielestä ole enää kansallisella tasolla ensiarvoisen tärkeä asia”, toteaa National Catholic Reporter -lehti. ”Se on lykätty paikallistasolle ja jätetty sattuman varaan.”
Miksi NCCB on sitten luopunut evankelioimispyrkimyksistään? ”Vielä ei ole se aika, jolloin useimmat katolilaiset hyväksyvät sen, että heidän tulisi evankelioida ja pitää sitä uskonsa luonnollisena osana”, sanoo edellä mainittu lehti, ja lisää, että kokouksessa ”ei ilmennyt kovinkaan syvää vakuuttuneisuutta siitä, että evankelioimistyö on suuri, keskeinen toimintamuoto, johon kaiken kirkon toiminnan tulisi liittyä”.
Tämä on todella valtava vastakohta sille palavalle evankelioimisinnolle, jota ensimmäisellä vuosisadalla eläneet kristityt osoittivat! Vastustajienkin oli todettava heistä: ”Katso, te olette täyttäneet Jerusalemin opetuksellanne.” (Apostolien teot 5:28) Sen sijaan että apostoli Paavali olisi jättänyt saarnaamistyön ”sattuman varaan”, hän julisti: ”Minun täytyy se tehdä. Voi minua, ellen evankeliumia julista!” – 1. Korinttolaisille 9:16, Kirkkoraamattu.
Osoittaen vastakaikua Jeesuksen sanoille, jotka on esitetty Matteuksen 24:14:ssä ja 28:19, 20:ssä, Jehovan todistajat ovat todellakin tehneet Jumalan valtakuntaa koskevan hyvän uutisen saarnaamisesta ”suuren, keskeisen toimintamuodon” elämässään. Heidän järjestönsä on maailmanlaajuinen evankelioimistyötä suorittava järjestö.