Silmäys nykyajan tieteiskuvitelmiin

AUTOT, puhelimet, tietokoneet. Olisiko mahdollisesti kukaan osannut ennustaa niiden keksimisen yli 130 vuotta sitten? Tieteiskirjailija Jules Verne oli osannut. Nämä hätkähdyttävät tieteelliset oivallukset sisältyvät Jules Vernen äskettäin löydetyn romaanin ”1900-luvun Pariisi” käsikirjoitukseen. Tässä aiemmin julkaisemattomassa romaanissaan Verne kertoi jopa laitteesta, joka ihmeteltävästi muistuttaa nykyisiä telekopiokoneita.a

Kekseliäimmätkin tieteiskirjailijat jäävät silti huimasti jälkeen aidoista profeetoista. Esimerkiksi Jules Vernen Matka Maan keskipisteeseen on kiehtovaa luettavaa, mutta tiedemiehet tietävät nykyään tällaisen matkan olevan mahdottomuus. Ei liioin näytä todennäköiseltä, että vuonna 2001 tultaisiin tekemään miehitettyjä lentoja Jupiteriin tai muille planeetoille, kuten jotkut olivat aiemmin esittäneet.

Tieteiskirjailijat eivät ole myöskään osanneet ennustaa monia niistä levottomuutta herättävistä asioista, joita tieteen myötävaikutuksella on tapahtunut. Tieteiskirjailija Thomas M. Disch myöntää The Atlantic Monthly -lehdessä ilmestyneessä kirjoituksessa: ”Ajatellaanpa kaikkea sitä, mitä scifiltä on jäänyt tekemättä: se ei ole kyennyt ennustamaan kybernetiikan [tietokoneitten] aikakautta, – – kasvihuoneilmiötä, otsonikerroksen tuhoutumista eikä aidsia. Ajatellaanpa nykyistä geopoliittisen voimatasapainon puutetta. Ajatellaanpa kaikkea tätä, ja kysytään sen jälkeen, mitä scifillä on ollut sanottavana niistä. Hädin tuskin sanaakaan.”

Tieteiskuvitelmat – suurta liiketoimintaa

Alan harrastajat eivät odota tieteiskuvitelmilta tieteellistä luotettavuutta, vaan se on heille ajanvietettä. Jotkut kuitenkin asettavat sen arvon kyseenalaiseksi tässäkin suhteessa. Tieteiskirjallisuuden maine huonona kirjallisuutena syntyi vuosisatamme alussa siitä, kun alettiin julkaista tieteistarinoihin erikoistuneita halpoja lukemistoja. Ensimmäinen niistä oli aikakauslehti Amazing Stories, joka tuli markkinoille vuonna 1926. Sen perustajan Hugo Gernsbackin katsotaan keksineen termin, josta nykyisin käytössä oleva nimitys ”science fiction” on muotoutunut. Monien mielestä näillä huikeilla seikkailukertomuksilla ei ollut juuri minkäänlaisia kirjallisia ansioita.

Tieteiskirjallisuuteen alettiin suhtautua vakavammin toisen maailmansodan jälkeen. Tieteen mullistava rooli tuossa sodassa antoi tieteelle uutta arvovaltaa. Tieteiskirjailijoitten ennustukset alkoivat näyttää uskottavammilta. Tieteistarinoita sisältävien sarjakuva- ja aikakauslehtien sekä taskukirjojen määrä alkoi lisääntyä nopeasti. Kovakantiset tieteiskirjat kipusivat myyntitilastojen kärkeen. Kamppaillessaan tavallisten ihmisten muodostamista markkinoista tieteiskirjallisuus on kuitenkin joutunut usein tinkimään kirjallisesta laadukkuudesta – ja tieteellisestä tarkkuudesta. Tieteiskirjailija Robert A. Heinlein pahoittelee sitä, että nykyään julkaistaan ”mitä tahansa sellaista, mikä vain on sujuvasti kirjoitettua ja millä on edes kohtalaisesti viihteellistä arvoa”, mukaan luettuna myös ”varsin paljon heikkotasoisia, kaupallisesti laskelmoituja romaaneja”. Kirjailija Ursula K. Le Guin lisää, että nykyään painetaan jopa ”aivan surkeita tekeleitä”.

Tällaisesta kritiikistä huolimatta tieteiskuvitelmien suosio on noussut uusiin korkeuksiin, sillä se on saanut huomattavaa tukea ei tiedemiehiltä vaan elokuvateollisuudelta.

Tieteiskuvitelmat tulevat valkokankaalle

Tieteiselokuvia on ollut vuodesta 1902, jolloin Georges Méliès teki elokuvan ”Matka Kuuhun”. Myöhemmin lumosi Flash Gordon erään nuoremman elokuvissakävijöiden sukupolven. Vuonna 1968, vuotta ennen ihmisen ensimmäistä kuumatkaa, sai elokuva 2001 – Avaruusseikkailu tunnustusta taiteellisista ansioistaan, ja se osoittautui myös kaupalliseksi menestykseksi. Hollywood alkoi nyt panostaa valtavasti tieteiselokuvien tuottamiseen.

1970-luvun lopussa ja 1980-luvun alussa sellaiset elokuvat kuin Alien, Tähtien sota, Blade Runner ja E.T. The Extra-terrestrial tuottivat puolet amerikkalaisten elokuvateatterien lipputuloista. Lopulta science fiction tuotti yhden kaikkien aikojen parhaimmista menestyselokuvista, nimittäin elokuvan Jurassic Park. Sen perässä tuli kuin lumivyörynä tuhatkunta erilaista Jurassic Park -tuotetta. Ei ihme, että televisio lähti myös tuottamaan tieteisfilmejä. Suosittu tv-sarja Star Trek on ollut mallina monille muille avaruudesta kertoville ohjelmille.

Monilla on kuitenkin se käsitys, että halutessaan tyydyttää suuren yleisön vaatimuksia jotkut tieteiskirjailijat ovat luopuneet niistä ominaisuuksista, joiden ansiosta science fiction oli nauttinut jonkinlaista arvonantoa. Saksalainen kirjailija Karl Michael Armer sanoo, että science fiction on nykyisin vain kysytty tavaramerkki, joka ei enää erottaudu muista sisältönsä vaan markkinointimenetelmiensä puolesta. Toiset valittavat sitä, että tämän päivän tieteiselokuvissa todellisia ”tähtiä” ovat ihmisten asemesta erikoistehosteet. Eräs kriitikko jopa sanoo tieteiskuvitelmista, että ”hyvin monet sen ilmenemismuodoista ovat inhottavia ja uskomattoman ala-arvoisia”.

Esimerkiksi monet niin sanotuista tieteiselokuvista eivät laisinkaan pohjaudu tieteeseen tai tarkastele tulevaisuutta. Kuviteltuun tulevaisuuteen sijoitetut puitteet ovat joskus vain taustakulissina havainnollisesti esitettävälle väkivallalle. Kirjailija Norman Spinrad toteaa, että monissa nykypäivän tieteistarinoissa joku ”ammutaan, saa iskuja teräaseesta, höyrystetään, nitistetään laser-aseella, raadellaan, nielaistaan tai räjäytetään”. Monissa elokuvissa tällainen runteleminen esitetään kauhistuttavan tarkasti yksityiskohtia myöten.

Eräs huolenaihe on monissa tieteisfantasiakirjoissa ja -elokuvissa esiintyvä yliluonnollinen elementti. Vaikka jotkut voivatkin pitää tällaisia tarinoita vain vertauskuvallisina hyvän ja pahan välisinä taisteluina, näyttää siltä, että joissakin niistä mennään vertauskuvallisuuden yli ja edistetään spiritistisiä tapoja.

Tarvitaan tasapainoa

Raamattu ei tietenkään tuomitse mielikuvitukseen perustuvaa viihdettä sellaisenaan. Jotamin vertauksessa metsän puista ajattelukyvyttömät puut keskustelevat keskenään, jopa laativat suunnitelmia ja punovat juonia (Tuomarit 9:7–15). Profeetta Jesajan kuvaus kauan kuolleina olleista kansojen hallitsijoista, jotka käyvät keskustelua haudassa, perustui sekin mielikuvitukseen (Jesaja 14:9–11). Jopa jotkin Jeesuksen vertauksista sisälsivät aineksia, joille ei ole vastinetta todellisuudessa. (Luukas 16:23–31). Näissä tapauksissa mielikuvituksen avulla haluttiin opettaa eikä pelkästään viihdyttää.

Jotkut kirjoittajat voivat nykyään hyvällä syyllä sijoittaa tarinoittensa puitteet kuviteltuun tulevaisuuteen voidakseen opettaa tai viihdyttää. Ne lukijat, jotka ovat tunnontarkkoja kristittyjä, haluavat kuitenkin muistaa sen, että Raamattu kehottaa meitä keskittämään huomiomme sellaiseen, mikä on puhdasta, tervettä ja järkevää (Filippiläisille 4:8). Se antaa meille myös seuraavan muistutuksen: ”Koko maailma on paholaisen vallassa.” (1. Johanneksen kirje 5:19.) Jotkin tieteiselokuvat ja -romaanit ovat kanava sellaisten käsitysten ja ajattelumallien levittämiseen, jotka ovat ristiriidassa Raamatun kanssa. Niitä ovat esimerkiksi evoluutio, ihmisen kuolemattomuus ja jälleensyntyminen. Raamattu varoittaa meitä joutumasta ”filosofian ja tyhjän petoksen” uhriksi (Kolossalaisille 2:8). Varovaisuus on siksi paikallaan niin tieteiskuvitelmien kuin kaikkien muittenkin ajanvietteen muotojen suhteen. Meidän tulee valita tarkkaan se, mitä luemme tai katselemme. (Efesolaisille 5:10.)

Kuten edellä jo mainittiin, monet suositut elokuvat sisältävät väkivaltaa. Miellyttäisikö aiheettomasta verenvuodatuksesta koostuva hengenravintomme Jehovaa, josta sanotaan: ”Jokaista, joka rakastaa väkivaltaa, Hänen sielunsa totisesti vihaa”? (Psalmit 11:5.) Spiritismi tuomitaan Raamatussa, joten kristityt haluavat varmasti käyttää hyvää arvostelukykyä, kun tulee kysymys kirjoista tai elokuvista, joissa esiintyy esimerkiksi sellaisia aineksia kuin magiaa ja noituutta (5. Mooseksen kirja 18:10). Tulee tajuta sekin, että jos aikuinen voi jokseenkin helposti erottaa fantasian todellisuudesta, niin kaikki lapset eivät siihen pysty. Vanhemmat haluavat olla valppaita myös sen suhteen, miten heidän lapsiinsa vaikuttaa se, mitä he lukevat ja näkevät.b

Jotkut voivat päättää antaa etusijan muille kirjallisuudenlajeille ja ajanvietteen muodoille. Heidän ei kuitenkaan tarvitse arvostella toisia tässä suhteessa eikä tehdä kiistakysymyksiä asioista, joissa jokaisella on vapaus toimia oman harkintansa mukaan (Roomalaisille 14:4).

Kristittyjen, jotka aika ajoin haluavat rentoutua erilaisten kaunokirjallisuuden lajien parissa, kannattaa toisaalta muistaa Salomon varoitus: ”Paljolla kirjojen tekemisellä ei ole loppua, ja paljo omistautuminen niille on väsyttävää lihalle.” (Saarnaaja 12:12.) Monet tieteisromaanien ja -elokuvien harrastajat ovat nykymaailmassa menneet selvästikin liian pitkälle tässä harrastuksessaan. Science fiction -kerhoja on yhä enemmän, ja science fiction -kongresseja on yhä useammin. Time-viikkolehden mukaan Star Trekin innokkaat harrastajat ovat antautuneet viidessä maanosassa opiskelemaan klingonia, Star Trek -tv-sarjassa ja -elokuvissa käytettyä kuvitteellista kieltä. Tällainen äärimmäisyyteenmeno käyttäytymisessä ei ole sopusoinnussa sen neuvon kanssa, jonka Raamattu antaa 1. Pietarin kirjeen 1:13:ssa: ”Pysykää täysin järkevinä [”säilyttäkää tasapainonne”, engl. viitelaitoksen alaviite].”

Tieteiskuvitelmat eivät parhaimmillaankaan pysty tyydyttämään ihmisen uteliaisuutta sen suhteen, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Niiden, jotka todella haluavat tietää, millainen tulevaisuus on, täytyy turvautua sellaiseen tietolähteeseen, joka ei petä. Tarkastelemme sitä seuraavassa kirjoituksessa.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 7]

Vanhempien tulee valvoa lastensa ajanvietettä

[Kuva s. 7]

Kristittyjen täytyy olla tieteiskuvitelmien suhteen valikoivia