40 vuotta lähetystyövalmennusta
JOS olisit maaliskuun 6. päivänä 1983 ollut lähellä Queensissä New Yorkissa sijaitsevaa Jehovan todistajien konventtisalia, olisit saattanut ihmetellä, mitä siellä oikein oli tekeillä. Huomattavan suuri, 2 000 henkeä käsittävä joukko tulvi saliin nähdäkseen 38 lähetystyöntekijäoppilasta käsittäneen Gilead-koulun 74. kurssin päättäjäiset!
Tavalliset oppilaitosten päättäjäisjuhlat ovat usein melko ikäviä tilaisuuksia, joissa esitetään vain kuluneita fraaseja sisältäviä puheita. Gilead-kurssin päättäjäiset sitä vastoin ovat ainutlaatuinen tilaisuus. Esimerkiksi tältä kurssilta valmistuneet lähetystyöntekijät lähetetään 16 maahan. Ne, jotka ovat kiinnostuneita Valtakunnan hyvän uutisen saarnaamisesta, eivät voi olla riemuitsematta tämän johdosta! Lisäksi päättäjäisten puheenjohtaja, hallintoelimen jäsen, A. D. Schroeder, selitti, että oli kulunut 40 vuotta siitä, kun tällainen lähetystyövalmennus alkoi. Siitä lähtien kun tämä koulu perustettiin 1. helmikuuta 1943, on yli 6 000 oppilasta yli 50 maasta käynyt tämän koulun. Saarnaaminen vieraassa maassa asettaa kuitenkin useita haasteita. Niinpä ohjelmassa esiintyivät useat puhujat, jotka antoivat ajankohtaisia neuvoja näille tuleville lähetystyöntekijöille.
Martin Poetzinger sanoi: ”Nöyryys voi suojella teitä.” Kun lähetystyöntekijät saapuvat määräpaikkaansa, he kohtaavat monia uusia työtovereita. ”Me emme voi muuttaa ihmisiä”, sanoi Martin Poetzinger edelleen, mutta nöyryyden avulla me voimme ”muuttaa itseämme”, niin että voimme tulla heidän kanssaan toimeen. Painokomiteaan kuuluva Max Larson neuvoi oppilaita olemaan ”lähetystyöntekijämielisiä”. Hänen neuvonsa mukaan heidän ei tulisi koskaan edes harkita määräpaikkansa jättämistä vaan sen sijaan kohdata jokainen ongelma päättäneenä pysyä siellä.
Kurssin opettajat U. V. Glass ja J. Redford olivat työskennelleet oppilaitten kanssa päivittäin viiden kuukauden ajan. U. V. Glass rohkaisi näin ollen lähetystyöntekijöitä olemaan apostoli Paavalin kaltaisia, joka oli halukas ’vuodattamaan itsensä’ toisten hyväksi. Hän kertoi eräästä nuoresta lähetystyöntekijästä, joka meni miehensä kanssa kierrostyöhön Etelä-Tyynenmeren saarille. Tämän melko hienostuneen naisen ei ollut helppoa matkustaa viidakossa ja kavuta ylös korkeita mäkiä uuvuksiin asti. Hän kuitenkin pysyi työssään ja sai tyydytystä veljiensä ja sisartensa auttamisesta. Jack Redford rohkaisi samoin lähetystyöntekijöitä ”ottamaan vastaan ilot ja surut”, mikä saattaa merkitä jossain määrin tuskaa, epämukavuutta, hankaluuksia ja jopa sairautta. Toisinaan he saattavat kaivata pieniä asioita, kuten esimerkiksi mielilimonadiaan. Mutta jos he kiinnittävät katseensa ”näkymättömiin”, he voivat kaikesta huolimatta löytää iloa tehtäviensä suorittamisesta. – 2. Korinttolaisille 4:16–18.
Hallintoelimen jäsenet Theodore Jaracz ja Milton Henschel esittivät myös joitakin lämpimiä kehotuksia. Jaracz muistutti oppilaita niistä israelilaisista, jotka unohtivat Jehovan siitä huolimatta, että he olivat nähneet sellaisia ihmeitä kuin kymmenen vitsausta ja Punaisenmeren vesien jakamisen. (5. Mooseksen kirja 6:10–12) Milton Henschel esitti huomautuksia Saarnaajan 7:13:sta, missä jumalinen viisaus asetetaan rahan vastakohdaksi. Joissakin maissa rahasta on inflaation vuoksi tullut lähes arvotonta. Oppilaat voivat kuitenkin ’kylvää’ hankkimaansa tietoa monien hyödyksi. – Sananlaskut 15:7.
Lopuksi Gilead-koulun rehtori F. W. Franz puhui pitkään aiheesta ”Jehovan järjestö”. Hän muisteli sitä aikaa, jolloin Jehovan kansa ei vielä selvästi ymmärtänyt järjestön tarvetta. Raamatun lisääntyneen ymmärryksen myötä aloimme kuitenkin tajuta, että on oikeastaan olemassa vain kaksi järjestöä: Jehovan järjestö ja Saatanan järjestö. Hän kehotti lähetystyöntekijöitä siksi pysymään tiukasti Jehovan käyttämässä järjestössä.
Iltapäivällä oppilaat esittivät hienon diakuvasarjan, joka kuvaili Gilead-koulun historiaa. He esittivät myös liikuttavan nykyajan näytelmän, joka realistisesti havainnollisti joitakin niistä ongelmista, joita monilla vanhemmilla on kanssakäymisessä lastensa kanssa.
Olemme varmoja siitä, että kurssilta valmistuneet uudet lähetystyöntekijät sopeutuvat uusiin koteihinsa ja edistävät oivallisesti osaltaan maailmanlaajuista saarnaamistyötä. Heidän edeltäjänsä ovat epäilemättä edistäneet sitä suuresti.
[Kuva s. 30]
Brooklynin Beetel-perhe oli läsnä 40-vuotiaan Vartiotornin Raamattukoulun Gileadin 74. kurssin päättäjäisissä