Gilead-koulun käyneet ovat ”suosituskirjeitä”
SUNNUNTAIAAMUNA 4. maaliskuuta kokoontui 1995 henkeä Jehovan todistajien konventtisaliin New Yorkin kaupungin Queens-nimiseen kaupunginosaan. Oli Vartiotornin Raamattukoulun Gileadin 40 oppilaasta koostuneen 76. kurssin päättäjäispäivä. Päättäjäispäivää edeltäneenä perjantaina Vartiotorni-seuran maatilalle, noin 160 kilometriä New Yorkista pohjoiseen, kokoontuneet 1 040 henkeä saivat nähdä osan päättäjäisohjelmasta etukäteen. He kuulivat myös kahden hallintoelimeen kuuluvan veljen, Leo Greenleesin ja Theodore Jaraczin, pitämät puheet.
Valkoista tahtipuikkoa heiluttaen Karl Klein aloitti sunnuntain päättäjäisohjelman johtamalla yleisöä sen laulaessa laulun 155 Jehovan todistajien uudesta laulukirjasta. (Myös muut laulut laulettiin tuosta uudesta laulukirjasta ja niistä nautittiin suuresti.) Daniel Sydlikin esittämän rukouksen jälkeen tilaisuuden puheenjohtaja Carey Barber otti käsiteltäväksi Pietarin Jeesukselle esittämän kysymyksen: ”Me olemme jättäneet kaiken ja seuranneet sinua; mitä oikeastaan tulee meidän osaksemme?” Hän sovelsi lähetystyöntekijöihin Jeesuksen vastauksen: ”Jokainen, joka on jättänyt taloja tai veljiä tai sisaria tai isän tai äidin tai lapsia tai peltoja minun nimeni tähden, tulee saamaan monta kertaa enemmän ja perimään ikuisen elämän.” – Matteus 19:27, 29.
Aiemmin Japanissa lähetystyöntekijänä toiminut Lloyd Barry kannusti oppilaita paneutumaan uuden kielen opiskeluun. Hän sanoi: ”Aluksi uudet sanat vain pyörivät päässänne guruguru (ympäri ja ympäri), kuten japanilaiset sanovat, kun opitte sitä botsubotsu (pikkuhiljaa). Mutta silmänne voivat alkaa pikapika (säteillä), kun alatte puhua sitä ja kun lopulta pystytte puhumaan sitä perapera (sujuvasti).”
Milton G. Henschel paljasti menestyksen ja kasvavan ilon todellisen salaisuuden. Hän sanoi: ”Se on yksinkertainen. Mene kertomaan hyvää uutista jollekulle. Noudatat silloin Jeesuksen sanoja, joiden mukaan ’onnellisempaa on antaa kuin saada’.” Sen jälkeen Charles Woody kehotti lähetystyöntekijöitä pitämään kovaa aluetta ”haasteena taidoilleen”.
Koska oppilaiden koulutukseen lähetystyöntekijöiksi sisältyy myös kaksi ja puoli tuntia työntekoa lähes joka iltapäivä maanantaista perjantaihin, Vernon Wisegarver kiitti heitä työstä, jota he olivat tehneet Seuran 14:ssä eri toimistossa tai muilla osastoilla, ja hän kannusti heitä ’pitämään jatkuvasti kiinni terveellisten sanojen mallista’.
Myös Gileadin opettajat, Jack Redford ja Ulysses Glass, pitivät puheensa. Redford, joka on aiemmin toiminut lähetystyöntekijänä Vietnamissa, muistutti lähetystyöntekijöitä viisauden merkityksestä. Hän kysyi heiltä: ”Sovellatteko tietojanne hyvin käytäntöön? Päättäkää oppia koko elämänne ajan; oppikaa kantamalla elämän nöyryytykset arvokkaasti.” Sitten Glass veti kultaharkon jäljitelmän ruskeasta paperipussista ja sanoi: ”Uskomme koeteltu laatu voi olla suuriarvoisempaa kuin kulta. Vaikka lihamme saattaa paperipussin tavoin rapistua kulumisen, iän tai sairauksien vuoksi, se voi yhä pitää sisällään kultaa – uskoamme.”
Aamun loppupuheen piti yli 63 vuotta Beetel-perheen jäsenenä toiminut Frederick W. Franz, Vartiotornin Raamattukoulun Gileadin rehtori. Hän muistutti lähetystyöntekijöitä siitä, että papisto tulisi asettamaan kyseenalaiseksi heidän valtuutensa saarnata hyvää uutista. Hän sanoi: ”Jeesuksen Kristuksen toiminta asetettiin kyseenalaiseksi. Samoin apostoli Paavalin. Paavali viittasi niihin, joita hän oli opettanut ja joista oli tullut Kristuksen opetuslapsia, elävinä suosituskirjeinään.” Franz sanoi, että lähetystyöntekijät voivat viitata samanlaisiin kirjeisiin ja että ”Jehova esittää mielellään nuo kirjeenne koko kaikkeudelle ja antaa heidän toimia Jehovan suosituskirjeinä ylösnousseille kuolleille”.
Aamuohjelma huipentui diplomien jakoon. Koulun päättäneet menevät määräalueilleen Afrikkaan, Keski- ja Etelä-Amerikkaan ja joillekin merensaarille, kaikkiaan 16 eri maahan.
David Olsonin johdettua iltapäivällä Vartiotornin tutkistelun oppilaat esittivät musiikillisen katsauksen, joka auttoi kaikkia saamaan jonkinlaisen käsityksen lähetystyöntekijän elämästä. Sen jälkeen esitettiin näytelmä, joka tähdensi tarvetta tavoitella erikoisetuja pyhässä palveluksessa.
Ohjelman päätteeksi John Booth esitti lämpimän rukouksen, jossa hän pyysi Jehovan runsasta siunausta jokaisen oppilaan lähetystyölle.