Miksi on niin monia uusia lahkoja?

KYMMENEN pääuskontoa, mutta 10 000 lahkoa! Tämä on tuorein arvio niiden uskonnollisten ryhmien lukumäärästä, joihin ihmiskunta on jakautunut. Raporttien mukaan noin 6 000 näistä lahkoista toimii Afrikassa, 1 200 Yhdysvalloissa, 421 Japanissa ja 247 Ranskassa.

Jotkin näistä lahkoista ovat vakiinnuttaneet asemansa uskonnollisina ryhminä jo kauan sitten, ja ne pitävät itseään täysivaltaisina kirkkoina. Jotkin vanhat uskonnot ovat jakautuneet lahkoihin, jotka puolestaan ovat edelleen jakautuneet alalahkoiksi. Japanin šinto-uskonto käsittää 153 lahkoa ja alalahkoa, ja buddhalaisuus on jakautunut 171 lahkoon ja alalahkoon. On myös kiinnostavaa todeta, että monet japanilaiset kuuluvat useampaan kuin yhteen lahkoon.

Etelä-Afrikan tilastokeskukseen on rekisteröity yli 4 000 uskonnollista ryhmää, joista noin 500 toimii valkoihoisten parissa ja loput mustien keskuudessa. Jotkin näistä rotuerottelua harjoittavista lahkoista väittävät olevansa kristillisiä.

Kirkko vai lahko?

Sana ”kirkko” ei herätä samoja mielikuvia kaikissa maissa. Pääosin katolisissa maissa ”kirkko” tarkoittaa roomalaiskatolista kirkkoa. Esimerkiksi Ranskassa sanaan Eglise (’kirkko’) ei useinkaan liitetä laatusanaa catholique (’katolinen’), ja sen yhteydessä esiintyy tuskin koskaan laatusana romaine (’roomalais-’). Ranskalaiselle Eglise (huomaa iso alkukirjain) voi merkitä vain yhtä asiaa: roomalaiskatolista kirkkoa. Samalla tavoin maissa, joissa kreikkalaiskatolisuus on valtauskonto, sana ”kirkko” merkitsee kreikkalaiskatolista kirkkoa.

Valtaosaltaan protestanttisissa maissa on kuitenkin tarpeen määritellä tarkemmin, mihin kirkkokuntaan ihminen kuuluu. Mutta näissäkään maissa ihmiset eivät voi sanoa kuuluvansa johonkin kirkkoon, elleivät he ole jonkin lukumäärältään suuren, vakiintuneen protestanttisen uskontokunnan jäseniä. Muussa tapauksessa heidän katsotaan kuuluvan johonkin lahkoon. Tosin Yhdysvalloissa pieniä orastavia uskontojakin nimitetään usein kunnioittavasti kirkoksi, mutta useimmissa muissa maissa ne saisivat tyytyä lahkon nimitykseen.

Mikä on lahko?

Lahkon määritelmä kuuluu seuraavasti: ”Vallitsevasta kirkkokunnasta opiltaan ja käsityksiltään eroava ryhmä.” Erään toisen määritelmän mukaan lahko on ”valtion kirkon opista poikkeava uskonnollinen ryhmä; varsinkin ryhmä, jota muut saman kirkkokunnan jäsenet pitävät harhaoppisena”.

Suomen kielen sana ”lahko” on peräisin teonsanasta lahjeta, joka merkitsee ’eritä’ ja joka on sukua vironkieliselle sanalle lahkuda ’erota, mennä erilleen; lähteä (jstkn)’. Jotkut väittävät, että englanninkielinen lahkoa merkitsevä sana sect on peräisin latinan kielen verbistä secare (’leikata’) ja he määrittelevät lahkon sen mukaisesti ryhmäksi, joka on katkaissut siteensä johonkin vakiintuneeseen kirkkoon. Toiset puolestaan katsovat sanan sect tulleen latinan teonsanasta sequi (’seurata’) ja he käyttävät sitä näin ollen ryhmästä, joka seuraa jotakuta tiettyä ihmisjohtajaa tai -opettajaa.

Kirkko ylenkatsoo lahkoja

Määritelläänpä lahko sitten erillisryhmäksi, joka on katkaissut suhteensa johonkin suurempaan uskontokuntaan, tai jotakin miestä tai naista seuraavaksi opetuslasten ryhmäksi, yksi seikka on varma: asemansa jo kauan sitten vakiinnuttaneet kirkot ylenkatsovat lahkoja. Selittäessään tätä halveksuntaa eräs ranskalainen sanakirja toteaa, että sanaan ”lahko” ja sen käyttöön ”liittyy voimakkaita tunteita ja jopa raivoa”. Tuo kirja lisää: ”Yleensä se yhteisö, josta tuo pieni ryhmä on erottautunut, väittää olevansa ainoa oikea ja katsoo, että vain se ymmärtää täysin opin ja että vain sillä on kaikki armon saamiskeinot, ja lahkolaisista se puhuu ylenkatseellisen säälivästi. Tähän alentuvaan asenteeseen liittyy usein melkoinen määrä aggressiivisuutta, varsinkin sen vuoksi, että lahko on julma muistutus kaikesta siitä, mitä kirkko aikoinaan oli, mutta mitä se ei enää ole – lämpimästä, vilkkaasta, dynaamisesta ja valloittavasta veljeydestä.” – Grande Encyclopédie.

Miksi on niin monia uusia lahkoja?

Kaikki ne lahkot, joista tiedotusvälineet nykyään eniten puhuvat – usein niiden taloudellisen toiminnan ja käännytysmenetelmien vuoksi – ovat syntyneet 20–30:n viime vuoden aikana. Tästä herää kysymys, miksi tällaisten uskonnollisten ryhmien määrä on niin suuresti lisääntynyt meidän aikanamme. Edellä mainitun ranskankielisen sanakirjan täydennysosassa 1981 todetaan: ”Miksi nuo lahkot menestyvät niin hyvin? Ensinnäkin se kriisin ilmapiiri, joka nyt vallitsee läntisessä kulttuurissa (kaikkien instituutioiden, mm. perheen, koulujen, armeijan, kirkkojen jne. asettaminen kyseenalaiseksi) tarjoaa sopivan kasvualustan. – – Lopuksi voidaan todeta, että lahkot ovat ennen kaikkea aikain merkki, oire niiden nuorten levottomuudesta, jotka kaipaavat jotain muuta kuin koreilevaa ’kulutusyhteiskuntaamme’.”

Lahkojen asiantuntija R. Quebedeaux kirjoittaa samansuuntaisesti: ”Sallivainen yhteiskunta on synnyttänyt voimakkaan kaipauksen lujuutta ja kuria ja käskyvaltaa kohtaan. He [nuoret] ovat kyllästyneet materialistiseen yhteiskuntaan, ja se on saanut heidät etsimään uutta tarkoitusta elämälleen.”

Nämä molemmat selitykset osoittavat ainakin epäsuorasti, että asemansa jo kauan sitten vakiinnuttaneet uskonnot eivät ole pystyneet tyydyttämään niitä miljoonia ihmisiä, sen enempää nuoria kuin vanhojakaan, jotka ovat kääntyneet noiden uusien lahkojen puoleen. Viime vuosikymmenien aikainen uusien lahkojen kukoistuskausi on lisätodiste siitä ”kansojen ahdingosta”, jonka Jeesus Kristus ennusti olevan osa ”tunnusmerkistä”, joka osoittaisi tämän asiainjärjestelmän olevan päättymässä ja ”Jumalan valtakunnan olevan lähellä”. – Matteus 24:3; Luukas 21:10, 11, 25–31.

Nämä uudet lahkot, jotka keräävät niin paljon jäseniä, eivät kuitenkaan opeta Jumalan valtakunnan olevan ihmiskunnan ainoa toivo. Niiden opetukset muistuttavat pikemminkin elämänfilosofiaa, joka usein perustuu itämaisiin uskontoihin tai jonkun gurun (hengellisen johtajan) opetuksiin. Jokainen guru, jolla on suhteellisen paljon seuraajia, perustaa uuden lahkon. Tämä ei ole mikään yllättävä piirre idän uskonnoille, joissa guru-periaate hyväksytään yleisesti.

Hämmästyttävää sen sijaan on, että niistä 10 000 kirkosta ja lahkosta, joiden sanotaan olevan toiminnassa kautta maailman, useat sadat, jopa tuhannet, väittävät olevansa kristillisiä. Miksi tämä sitten on yllättävää? Koska monien näiden lahkojen jäsenet seuraavat jotakuta ihmisjohtajaa, kun taas Jeesus Kristus sanoi: ”Yksi on teidän Johtajanne, Kristus.” (Matteus 23:10) On myös hämmästyttävää, että ns. kristityt ovat jakaantuneet niin moniin kirkkoihin, uskontokuntiin ja lahkoihin, vaikka Kristus rukoili Isältään seuraajistaan, että ”he olisivat kaikki yhtä”. – Johannes 17:20, 21.

Miksi sitten on niin monia kirkkoja ja lahkoja, jotka väittävät olevansa kristillisiä? Entä miten tällainen uskonnollinen sekaannus syntyi?