”Yksi Herra, yksi usko, yksi kaste”

”On – – yksi Herra, yksi usko, yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien.” – EFESOLAISILLE 4:4–6.

1, 2. a) Mitä Jehova esitti selvästi itsestään Mooseksen kautta? b) Oliko Israelissa siis sijaa monille erilaisille uskonnollisille mielipiteille?

”JEHOVA, meidän Jumalamme, on yksi Jehova. Ette saa vaeltaa muiden jumalien jäljessä, minkään ympärillänne olevien kansojen jumalien (sillä Jehova, sinun Jumalasi sinun keskelläsi, on yksinomaista antaumusta vaativa Jumala).” Mooses ei jättänyt mitään epävarmuutta israelilaisten mieleen, jotka olivat kokoontuneet Mooabin tasangoille vähän ennen kuin heidän oli määrä astua Luvattuun maahan. Hän totesi selvästi, että heidän Jumalansa, Jehova, on yksi Jumala ja että Jehova odottaa yksinomaista palvontaa. Mooses oli sanonut aikaisemmin puheessaan: ”Herra [Jehova, UM] on Jumala ylhäällä taivaassa ja alhaalla maan päällä, eikä muuta jumalaa ole. Noudata hänen säädöksiänsä ja käskyjänsä, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, että – – menestyisitte.” – 5. Mooseksen kirja 6:4, 14, 15, UM; 4:39, 40.

² Noissa sanoissa ei ollut sijaa monille erilaisille uskonnollisille mielipiteille! Israelilla oli yksi Jumala. Ja Jehova esitti selvästi yhden ainoan hyväksyttävän tavan, jolla häntä voitiin palvoa.

Juutalaisia lahkoja ilmaantuu

3. Mitä lopulta tapahtui siksi, ettei juutalaisten enemmistö pysynyt uskollisena Jehovalle?

³ Mutta sen sijaan että israelilaiset olisivat harjoittaneet yhden tosi Jumalan, Jehovan, puhdasta palvontaa, useimmista heistä tuli luopioita, epäjumalien palvojia. (Jeremia 17:13; 19:5) Sen vuoksi he eivät ’menestyneet’. Vuonna 607 eaa. babylonialaiset hävittivät Jerusalemin, ja monet juutalaiset karkotettiin Babyloniaan. Uskollinen jäännös palasi Jerusalemiin 70 vuotta myöhemmin ja alkoi rakentaa toista temppeliä Jehovan palvontaa varten. Mutta ajan mittaan juutalaisten enemmistöstä tuli luopioita, ja he jakautuivat lopulta lukuisiksi lahkoiksi.

4, 5. a) Kuvaile joitakin juutalaisia lahkoja, joita syntyi Babylonian vankeuden jälkeen. b) Oliko sellaisista jakavista lahkoista juutalaisille mitään hyötyä? Selitä.

⁴ Neljännellä tai kolmannella vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua kehittyi hasidien (”hurskaitten”) lahko. He olivat erityisen kiihkeitä juutalaisen lain noudattajia, ja sen vuoksi heidät on yhdistetty kahteen muuhun toisella vuosisadalla eaa. alkunsa saaneeseen lahkoon, nimittäin essealaisiin ja fariseuksiin. Sekä essealaiset että fariseukset omaksuivat kreikkalaisen opin sielun kuolemattomuudesta. Heidän kanssaan eri mieltä olivat saddukeukset, jotka eivät uskoneet kuolemanjälkeiseen elämään. Raamattu puhuu saddukeusten ja fariseusten välillä apostolien aikoina esiintyneistä erimielisyyksistä. (Apostolien teot 23:7–10) Eräs juutalainen tietosanakirja toteaa: ”Näiden kahden ryhmän väliset kireät suhteet johtivat jopa joukkosurmiin ja sisällissotaan.” – The Concise Jewish Encyclopedia.

⁵ Selootit olivat myös yksi juutalainen lahko, ja se vaikutti ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla. He olivat sotaisia kansalliskiihkoilijoita, jotka huomattavassa määrin lietsoivat onnistunutta juutalaiskapinaa roomalaisia vastaan vuonna 66. Sen jälkeen he pyrkivät johtamaan muita Jerusalemissa olevia aseistautuneita lahkoja ja aikaansaivat kansalaissodan ja paljon kärsimystä. Aseellinen taistelu kilpailevien juutalaisten lahkojen välillä jatkui aina roomalaisten suorittamaan Jerusalemin piiritykseen ja sitä vuonna 70 seuranneeseen tuon kaupungin hävitykseen asti. On ilmeistä, etteivät lahkojakaumat ja yhden Jumalan, Jehovan, yksimielisen, puhtaan palvonnan hylkääminen tuottaneet juutalaisille mitään hyötyä.

Varhaiskristityt eivät muodostaneet lahkoa

6. Miksi varhaiskristityt pysyivät erossa juutalaisista lahkoista?

⁶ Lienee sanomattakin selvää, että varhaiskristityt pysyttelivät erossa juutalaisten lahkojen riidoista. He tiesivät, että fariseukset ja saddukeukset olivat Jeesuksen katkerimpia vihollisia. Kristuksen seuraajat eivät voineet uskoa essealaisten tavoin sielun kuolemattomuuteen eivätkä kannattaa heitä miellyttävää askeettista luostarielämää. Ja koska he olivat puolueettomia, heillä ei varmaankaan ollut mitään yhteistä kansalliskiihkoisten seloottien kanssa. (Johannes 17:16; 18:36) Sen sijaan kristityt harjoittivat ainoan tosi Jumalan yksimielistä, puhdasta palvontaa niiden Jeesuksen sanojen mukaisesti, jotka hän lausui eräälle ei-juutalaiselle naiselle: ”Tulee hetki, ja se on nyt, jolloin tosi palvojat palvovat Isää hengessä ja totuudessa.” – Johannes 4:23.

7. Mitä Jeesus ja Paavali sanoivat, ja mitä heidän sanansa ilmaisevat aidosta kristillisestä palvonnasta?

⁷ Apostoli Paavali sanoi puhuessaan tosi kristityille: ”Todellisuudessa on meillä yksi Jumala, Isä, josta kaikki on, ja me häntä varten, ja on yksi Herra, Jeesus Kristus, jonka välityksellä kaikki on, ja me hänen välityksellään.” (1. Korinttolaisille 8:6) Tosi kristillisyys merkitsee yhden Jumalan, Isän, Jehovan, yksimielistä palvontaa yhden Herran, Jeesuksen Kristuksen, välityksellä. Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Yksi on teidän Johtajanne, Kristus.” – Matteus 23:10.

8. Miksi varhaiskristityistä ei voitu aiheellisesti käyttää nimitystä lahko?

⁸ Vanhojen juutalaisten lahkojen jäsenet tosin halveksivasti käyttivät varhaiskristityistä nimitystä lahko (kreikaksi hairesis, joka merkitsee ”ihmisryhmää, joka erottautuu toisista ja seuraa omia opinkappaleitaan”). (Apostolien teot 24:5; 28:22) Mutta pitäessään puolustuspuhettaan maaherra Felixin edessä apostoli Paavali torjui tämän väärän nimityksen sanoen: ”Sen tien mukaan, jota he [hänen uskonnolliset vihollisensa] sanovat ’lahkoksi’, minä suoritan tällä tavoin pyhää palvelusta esi-isieni Jumalalle.” (Apostolien teot 24:14) Kristityistä ei missään mielessä voitu käyttää nimitystä lahko, sillä he seurasivat Jeesusta Kristusta eivätkä ketään ihmistä. Eivätkä he missään tapauksessa olleet minkään ensimmäisellä vuosisadalla esiintyneen judaistisen lahkon haarauma.

Ei lahkolaisjakaumia

9, 10. a) Miksi ei ollut tarkoitus, että kristillisyys olisi jakautunut erillisiin kirkkoihin ja lahkoihin? b) Mitkä teoriat kristillisyyden alkuperästä ovat täysin vääriä?

⁹ Varhaiskristillisyys ei ollut lahko. Eikä ollut tarkoitus, että se olisi jakautunut erillisiin lahkoihin. Rukoillessaan Isäänsä Kristus pyysi, että hänen opetuslapsensa olisivat ”kaikki yhtä”. (Johannes 17:21) Hänen opetuslastensa keskuudessa tuli vallita rakkaus. (Johannes 13:35) Tämä sulki pois kaiken jakavan lahkojen muodostuksen.

¹⁰ Tämä tosiasia osoittaa vääräksi monien historioitsijoiden ja teologien kehittelemät teoriat, joiden mukaan kristinuskoa oli eri lajeja. He puhuvat ”juutalaiskristillisyydestä” (jota Jaakobin, Pietarin ja Johanneksen oletetaan puolustaneen) ”pakanakristillisyyden” vastakohtana (jota Paavalin sanotaan puolustaneen). He puhuvat ”Johanneksen teologiasta” ja ”Paavalin teologiasta” ja väittävät, ettei kristillisyys olisi koskaan levinnyt kautta maailman, ellei Paavali olisi täysin muuttanut sitä. Sellaisia teorioita esittävät ihmiset, jotka eivät usko kristillisyyteen tai jotka pitävät kristikunnan jakautumista satoihin kirkkoihin ja lahkoihin normaalina ilmiönä.

11. a) Mitkä raamatunkohdat todistavat, ettei Paavali keksinyt ajatusta kristillisyyden levittämisestä ei-juutalaisten keskuuteen? b) Hyväksyikö Paavali jakavat lahkot? c) Mikä tapaus valaisee Paavalin ja hänen työtovereittensa yksimielisyyttä?

¹¹ Tosiasiat ovat täysin erilaiset. Jeesus Kristus valtuutti opetuslapsensa olemaan hänen todistajiaan kaikissa kansoissa, ennen kuin Paavalista edes tuli kristitty. (Matteus 28:19, 20; Apostolien teot 1:8) Paavali itse vastusti pyrkimystä seurata ihmisiä ja sanoi, ettei kristittyjen ’keskuudessa tulisi olla jakaumia’. (1. Korinttolaisille 1:10–15; 3:3–5) On siksi täysin turhaa väittää, että Paavalilla oli eri käsitys kristillisyydestä kuin Jaakobilla, Pietarilla ja Johanneksella. He kaikki olivat hyvän uutisen levittämistyössä yksimielisiä. Kerran, todennäköisesti siihen aikaan kun Jerusalemissa pidettiin ympärileikkausta käsittelevä neuvonpito vuonna 49, kaikki neljä olivat täysin yhteistoiminnassa saarnaamiskentän jakamiseksi. – Galatalaisille 2:7–9.

Hajaannuksesta varoitetaan

12. Oliko Paavalin ja Pietarin välillä pysyvää vihamielisyyttä?

¹² Koska varhaiskristityt olivat epätäydellisiä ihmisiä, niin heidän välilleen syntyi luonnollisesti erimielisyyttä, joidenkuiden niidenkin välille joilla oli kannettavanaan tärkeitä seurakuntavastuita. Syyrian Antiokiassa Paavali oikaisi Pietaria eräässä asiassa. (Galatalaisille 2:11–14) Mutta lähtikö Pietari pois ja muodostiko hän erillisen lahkon ilmaistakseen, ettei hän ollut yhtä mieltä niin sanotun Paavalin kristillisyyden kanssa? Ei missään tapauksessa, sillä vuosia myöhemmin, noin vuonna 64, hän puhui Paavalista hyvin rakkaudellisesti. – 2. Pietari 3:15, 16.

13, 14. a) Mihin kuuluviksi Paavali luokitteli ”jakaumat” ja ”lahkot”? b) Mitä lahkoa edistäville pitäisi Paavalin mukaan tehdä?

¹³ Paavali luetteli Jumalan henkeytyksestä ”jakaumat” ja ”lahkot” ”lihan tekojen” joukkoon. Hän kirjoitti: ”Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat haureus, epäpuhtaus, irstaus, epäjumalanpalvelus, spiritismin harjoittaminen, vihollisuudet, riita, mustasukkaisuus, vihanpuuskat, kinastelut, jakaumat, lahkot, – – ne, jotka harjoittavat sellaisia, eivät peri Jumalan valtakuntaa.” – Galatalaisille 5:19–21.

¹⁴ Koska ne, jotka aiheuttavat ”jakaumia” ja ”lahkoja”, ”eivät peri Jumalan valtakuntaa”, heitä ei voida suvaita tosi kristillisessä seurakunnassa. Sen tähden Paavali kirjoitti Tiitukselle: ”Vältä tyhmiä kiistelyjä ja sukuluetteloja ja riitaa ja taisteluja Laista, sillä ne ovat hyödyttömiä ja turhia. Hylkää lahkoa edistävä ihminen ensimmäisen ja toisen vakavan neuvon jälkeen, koska tiedät, että sellainen on kääntynyt pois tieltä ja tekee syntiä, hän kun on itse tuominnut itsensä.” – Tiitukselle 3:9–11.

Uskon ykseys

15, 16. a) Miksi kristillisessä seurakunnassa ei ole sijaa erilaisille ajatussuunnille, ja mitä Paavali sanoo siitä? b) Merkitseekö tämä sitä, ettei kristityn pitäisi käyttää ajattelukykyään? c) Mitä Pietari, Juudas ja Paavali sanovat epäilemisen ja totuudesta harhautumisen vaarallisuudesta?

¹⁵ Kaikesta edellä esitetystä käy selvästi ilmi, ettei tosi kristillisyys voi jakautua kirkkokuntiin ja lahkoihin. Kristillisessä seurakunnassa ei voi olla edes rinnakkaisia ajatussuuntia. Paavali kirjoitti korinttolaisille: ”Mutta minä kehotan teitä, veljet, Herramme Jeesuksen Kristuksen nimen kautta, että puhuisitte kaikki yhtäpitävästi ja ettei keskuudessanne olisi jakaumia, vaan että olisitte sopeutuvasti yhteen liittyneitä samanmielisinä ja samassa ajatussuunnassa.” – 1. Korinttolaisille 1:10.

¹⁶ Tämä ei merkitse sitä, että Jehovan aito kristitty todistaja ei voisi käyttää ajattelukykyään. Apostoli Pietari kehotti käyttämään ”selvää ajattelukykyä” niiden ”pilkkaajien” väitteiden kumoamiseksi, joita ilmaantuisi ”viimeisinä päivinä” ja jotka kieltäisivät Kristuksen ”läsnäolon”. (2. Pietari 3:1–4) Juudas puhuu kirjeessään ”muutamista, joilla on epäilyksiä”. (Juudas 22) Mutta ei Pietari eikä Juudas sano, että kristitty voisi pysyä pilkkaajana tai epäilijänä. Pietari kehottaa meitä ’olemaan varuillamme’ ”epävakaitten” suhteen, jotka ’vääristelevät Raamatun kirjoituksia’. (2. Pietari 3:16, 17) Ja Juudas mainitsee, että epäilijät ovat vaarassa ja että heidät täytyy ’siepata tulesta’. (Juudas 23) Niitä, jotka ovat harhautuneet totuudesta, tulee auttaa ”lempeästi” siinä toivossa, että ”he saattavat palata järkiinsä Panettelijan ansasta”. – 2. Timoteukselle 2:23–26.

17. Millä tavalla tosi kristitty käyttää ajattelukykyään, ja mitä hän pyrkii vilpittömästi tekemään?

¹⁷ Tosi kristitty käyttää ”selvää ajattelukykyään” nöyrällä tavalla. Paavali kirjoittaa: ”Minä – – hartaasti pyydän teitä vaeltamaan sen kutsumisen arvon mukaisesti, jolla teidät kutsuttiin, täydessä mielen vaatimattomuudessa ja lempeydessä, pitkämielisyydessä, kestäen toisianne rakkaudessa, pyrkien hartaasti noudattamaan hengen ykseyttä rauhan yhdistävässä siteessä. On yksi ruumis ja yksi henki, samoin kuin teidät kutsuttiin yhdessä toivossakin, johon teidät kutsuttiin; yksi Herra, yksi usko, yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa.” – Efesolaisille 4:1–6.

Miten ykseys saavutetaan ja säilytetään

18. Mitä tarkoitetaan ilmaisuilla a) ”yksi Jumala”? b) ”yksi Herra”? c) ”yksi henki”? d) Mikä on kristillisyyden yksi ainoa opaskirja?

¹⁸ Paavali puhui ”yhdestä Jumalasta – – joka on yli kaikkien”. Mooses sanoi sen näin: ”Jehova, meidän Jumalamme, on yksi Jehova.” (5. Mooseksen kirja 6:4, UM) Tämä perustotuus ei ole koskaan muuttunut. Se on kristillisen ykseyden avain. On vain yksi Jumala ja yksi hyväksyttävä tapa palvoa häntä ”hengessä ja totuudessa”. (Johannes 4:23, 24) ”Yksi Herra” on Jeesus Kristus, ”ruumiin, seurakunnan, pää”. (Kolossalaisille 1:18) ”Yksi henki” tarkoittaa Jehovan yhdistävää toimivaa voimaa. Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Auttaja, pyhä henki, jonka Isä tulee lähettämään minun nimessäni, se opettaa teille kaikki ja palauttaa mieleenne kaiken, minkä minä olen teille sanonut. Minä jätän teille rauhan, annan teille oman rauhani.” (Johannes 14:26, 27) Se mikä ’palautettiin heidän mieleensä’ oli kirjoitettu Raamatun kreikkalaisiin kirjoituksiin. Ne muodostavat yhdessä Heprealaisten kirjoitusten kanssa koko Raamatun, tosi kristillisyyden yhden ainoan opaskirjan.

19. Mikä on ”yksi ruumis”, ja kuka on asetettu antamaan samaa hengellistä ravintoa kaikille sen jäsenille?

¹⁹ ”Yksi ruumis” on kristillinen seurakunta, jonka ”pää” on Jeesus. (Efesolaisille 1:22, 23) Tämän yksimielisen seurakunnan kaikki yksityiset voidellut jäsenet saavat samaa hengellistä ravintoa. Heidän ”isäntänsä” on asettanut siihen tehtävään kollektiivisen ”uskollisen taloudenhoitaja” -luokan, voideltujen kristittyjen maan päällä olevan joukon vuoden 33 helluntaista lähtien. Koska ”isäntä” totesi tämän ruumiin jäljellä olevien jäsenten jakavan uskollisesti ja ymmärtäväisesti ”ruokamäärää”, kun hän saapui tarkastukselle vuonna 1919, hän asetti heidät ”kaiken omaisuutensa hoitajaksi”. (Luukas 12:42–44) Tosiasiat osoittavat, että tämä ”taloudenhoitaja” on huolehtinut vuodesta 1919 lähtien uskollisesti tästä ”omaisuudesta”.

20. a) Mikä Jumalan kansan ja uskonnollisten luopioitten välillä vallitseva vastakohtaisuus esitetään Jesajan 65:11, 13:ssa? b) Mikä on edistänyt suuresti Jehovan kansan ykseyttä?

²⁰ Kristikunnan lukuisten kirkkojen ja lahkojen pappien ei havaittu jakavan sopivaa hengellistä ”ruokamäärää” Kristuksen ”palvelijoitten joukolle”. Sen tähden nämä papit ja heidän laumansa näkevät hengellistä ”nälkää”. (Jesaja 65:11, 13) Toisaalta ”uskollinen taloudenhoitaja” on jakanut jatkuvasti runsaan ”ruokamäärän oikeaan aikaan” yksityisille voidelluille kristityille ja vuodesta 1935 lähtien myös ”muiden lampaitten” lisääntyvälle ”suurelle joukolle”. (Ilmestys 7:9, 10; Johannes 10:16) Kielestä tai maantieteellisestä sijainnista riippumatta kaikki nämä Jehovan todistajat noudattavat samaa Jumalan sanaan perustuvaa tutkimisohjelmaa kautta maailman. Tämä on edistänyt suuresti ykseyttä heidän keskuudessaan ja pitänyt sitä yllä.

Jehovan kansan suurenmoinen ykseys

21. Miten ykseys Jehovan todistajien keskuudessa säilyy nykyään, ja millainen nykyinen järjestely on verrattuna apostolien päivien järjestöön?

²¹ Ykseys noin 45 000:ssa Jehovan todistajien seurakunnassa yli 200 maassa säilyy myös sen ansiosta, että järjestöä koskevissa asioissa noudatetaan raamatullisia menettelytapoja. ’Apostolit ja vanhimmat Jerusalemissa’ muodostivat ensimmäisen vuosisadan kristillisen seurakunnan hallintoelimen. (Apostolien teot 15:2) He ja heidän edustajansa nimittivät ”valvojia” ja ”avustavia palvelijoita” seurakuntiin ja tekivät muita valvontaan liittyviä ratkaisuja. (Filippiläisille 1:1; Tiitukselle 1:5; Apostolien teot 14:23; 16:4) Samoin nykyään joukko voideltuja kristittyjä vanhimpia muodostaa Jehovan todistajien hallintoelimen. Ja samoin kuin ensimmäisen vuosisadan hallintoelimen ratkaisuista ilmoitettiin seurakunnille, niin nykyäänkin Jehovan todistajien seurakunnat saavat hallintoelimeltä ohjeita ja lisäksi matkavalvojat vierailevat niissä. (Apostolien teot 15:22, 23, 30) Ja nykyään niin kuin silloinkin ’seurakunnat lujittuvat jatkuvasti uskossa ja kasvavat lukumääräisesti päivä päivältä’. – Apostolien teot 16:5.

22. Mitä Jehovan todistajat erityisesti arvostavat, ja minkä tekemistä he yksimielisesti jatkavat?

²² Jehovan todistajat ovat päässeet vapaiksi kristikunnan lahkolaisjakaumista. He ponnistelevat yksimielisesti eteenpäin ”yhden Herransa”, Jeesuksen Kristuksen, ja hänen ”taloudenhoitajansa” ohjauksessa ”tätä valtakunnan hyvää uutista” julistaessaan. (Matteus 24:14) He pyrkivät jatkuvasti ”hartaasti noudattamaan hengen ykseyttä rauhan yhdistävässä siteessä”. He pysyvät tosiaankin ”lujina yhdessä hengessä, kamppaillen yhtenä sieluna rinta rinnan hyvän uutisen uskon puolesta”. – Efesolaisille 4:3; Filippiläisille 1:27.

Muistatko seuraavat seikat?

◻ Millaista muinaisen Israelin palvonta oli ensin?

◻ Mitä luopiojuutalaisten keskuudessa tapahtui 300-luvulta eaa. lähtien?

◻ Mitkä raamatunkohdat osoittavat, ettei tarkoitus ole ollut, että kristillisyys koskaan jakaantuisi lahkoihin?

◻ Miten Raamattu ilmaisee, ettei kristillisessä seurakunnassa ole sijaa erilaisille poikkeaville ajatussuunnille?

◻ Mitkä seikat edistävät ymmärryksen ja toiminnan ykseyttä Jehovan todistajien keskuudessa?

[Kuva s. 19]

Jehovan todistajat ovat yksimielisiä palvonnassaan kautta maailman