Valtakunnan julistajat kertovat

Valtakunnan ykseys on ilmeinen

VALTAKUNNAN YKSEYS oli tosiaan ilmeinen Jehovan todistajien äskettäin pitämissä konventeissa Uudessa-Seelannissa ja Filippiineillä. Uudessa-Seelannissa ”Valtakunnan ykseyden” konventeissa oli läsnä 13 408 ja 167 kastettiin. Uuden-Seelannin kolme konventtia oli liitetty puhelinyhteyden välityksellä kuuteen Australian konventtiin. ”Monet, jotka tiesivät sukulaistensa olevan läsnä toisissa puhelimitse yhdistetyissä konventeissa, sanoivat voineensa hyvin kuvitella heidän istuvan samaan aikaan kuuntelemassa samaa puhetta, ja tämä antoi heille suurenmoisen ykseyden tunteen”, kerrotaan raportissa. Eräs kuuro sisar, joka on käynyt konventeissa jo 30 vuoden ajan, huomautti, että ’tämä oli ensimmäinen kerta jolloin hän sai jotakin irti ohjelmasta’, sillä ensi kertaa ohjelma tulkattiin kuuroja varten viittomakielellä.

◻ Ymmärtäen yhteenkokoontumisen tarpeellisuuden 120 henkeä matkusti noin 2 900 kilometrin matkan Rarotongasta Cookinsaarilta Aucklandiin konventtiin. (Heprealaisille 10:24, 25) Saadakseen rahaa lentomatkaansa varten sisaret valmistivat ja myivät leninkejä, verhoja, tyynyjä, jasmiiniseppeleitä ja simpukankuorista tehtyjä kaulanauhoja. Veljet kasvattivat vihanneksia myytäväksi ja kalastivat ja korjasivat satoa saadakseen rahaa matkaa varten. Uuden-Seelannin seurakunnat kuulivat Cookinsaarilla asuvien veljiensä tarpeista ja lahjoittivat matkarahoista puuttuneen summan, niin että melkein kaikki Cookinsaarten veljet pääsivät Aucklandin konventtiin. Jotkin ohjelmanosat esitettiin heidän hyödykseen rarotongan kielellä. Ne 17 lähetystyöntekijää, jotka olivat läsnä Uudessa-Seelannissa pidetyissä kolmessa konventissa, iloitsevat kaikkien näiden veljien kanssa palvellessaan yksimielisinä Jehovaa Kuninkaana.

◻ Myös ne 149 219, jotka olivat läsnä Filippiineillä pidetyissä 20 konventissa, iloitsivat yksimielisestä yhdessäolosta veljiensä kanssa sekä siitä, että 1 858 kastettiin. Monet olivat hyvin päättäväisiä päästäkseen konventtiin. Esimerkiksi Davao del Surissa asuvat sekä jotkut Manobo-heimoon kuuluvat veljet kävelivät 100 kilometriä päästäkseen linja-autoon, joka vei heidät Mindanaossa General Santoksessa pidettyyn konventtiin. Eräs toinen ryhmä käveli vuorten yli 200 kilometrin matkan, mikä kesti kolme päivää. Sen jälkeen heidän piti matkustaa vielä päivä laivalla päästäkseen konventtiin. He olivat kaikki yhtä mieltä siitä, että se ”oli vaivan arvoista”.

Filippiinien poliisivoimien komentaja tuli Tuguegaraossa pidettyyn konventtiin Cagayaniin ja sanoi konventin järjestyksellisyydestä seuraavaa: ”Jehovan todistajien konventeissa ei tarvita poliiseja, sillä heidän kokouksensa ovat aina rauhallisia ja järjestyksellisiä.” Muuan Binalonanissa Pangasinanin konventissa läsnä ollut tarkkailija huomautti: ”Jos yhdyskunnan kaikki ihmiset olisivat Jehovan todistajia, ei tarvitsisi olla huolissaan rauhan ja järjestyksen säilymisestä tällä paikkakunnalla – – lapset kuuntelivat ohjelmaa vanhempiensa kanssa – – kukaan ei tupakoinut. Niinpä kun halusin tupakoida, menin ulos.”

Nämä kokemukset auttavat meitä ymmärtämään, millaisesta ykseydestä ja ilosta nämä Valtakunnan julistajat nauttivat. On oleva todella suurenmoista, kun kaikki ihmiset tunnustavat Jehovan Kuninkaaksi ja alistuvat hänen hallintoonsa. Silloin eripuraisuus kuuluu menneisyyteen.

[Kartat/Kuvat s. 7]

(Ks. painettu julkaisu)

UUSI-SEELANTI

[Kartta]

FILIPPIINIT