Syvempää näkemystä uutisiin

Kirkot paineen alaisina

”Homoseksuaalisuutta koskeva kiistakysymys huolestuttaa eri uskontokuntia kaikkialla Amerikassa”, kertoo New York Times -lehti. ”Ulkopuoliset painostavat niitä lieventämään perinteistä vihamielisyyttään ja sisäpuolella olevat tarkistamaan teologiaansa.” Painostus johtuu pohjimmiltaan siitä, että suhtautuminen sukupuoliasioihin on muuttunut, sekä väitteistä, joiden mukaan ”homoseksuaalisuuden vastustajat ovat tulkinneet tai jopa kääntäneet väärin” raamatunkohtia. Perinteisen tulkinnan arvostelijat sanovat esimerkiksi, että Sodoman kaupunkia ei hävitetty homoseksualismin harjoittamisen vuoksi vaan siksi, että tuon kaupungin asukkaat eivät osoittaneet vieraanvaraisuutta, joka oli hyvin tärkeää entisajan matkustajille, ja siksi, että he aikoivat raiskata kaupunkiin tulleet vierailijat. Kriitikot väittävät myös, että Roomalaiskirjeen 1:26, 27:ssä mainittu apostoli Paavalin viittaus ’luonnollisen käytön vaihtamisesta luonnonvastaiseen’ tarkoittaa vain ”kulttuuriin sisältyvistä normeista poikkeamista eikä sitä, että homoseksuaalisuudessa poikettaisiin siitä, mikä on luonnonmukaista”. Niinpä monet kirkot ovat muuttaneet suhtautumistaan homoseksuaaleihin, ja jotkin ovat jopa hyväksyneet homoseksuaaleja papeiksi.

Mutta onko sellainen ”nykyaikaistuminen” Jumalan tahdon mukaista? Ei, sillä ”minä, Herra, en muutu”, sanoo Luoja painokkaasti Malakian 3:6:ssa. Raamattu sanoo myös selvästi, etteivät ”luonnottomia tarkoituksia varten pidetyt miehet, eivätkä miehet, jotka makaavat miesten kanssa – – peri Jumalan valtakuntaa”. (1. Korinttolaisille 6:9, 10; vrt. 3. Mooseksen kirja 20:13.) Sen sijaan että Raamattu kehottaisi kristittyjä suhtautumaan vapaamielisemmin niihin, jotka tekevät syntiä Jumalaa vastaan, se neuvoo: ”Pankaa siksi pois kaikki saastaisuus ja tuo mikä on liiallista, pahuus, ja ottakaa lempeästi vastaan sen sanan juurruttaminen, joka kykenee pelastamaan sielunne.” – Jaakob 1:21.

Uskonnollisuus elpymässä?

”Galluptutkimukset osoittavat, että niiden amerikkalaisten määrä, jotka ajattelevat uskonnon olevan heille tärkeää, on nyt suurempi kuin samanlaisissa tutkimuksissa viisi vuotta sitten”, kertoo New York Times -lehti. Se jatkaa: ”Kaikenlaisten Gallupin tekemien tutkimusten mukaan amerikkalaiset tunnustavat uskovansa perinteisiin teologisiin opetuksiin.” Kirkossa kävijöiden yhteismäärä on myös lisääntynyt. Mutta merkitseekö tämä todella uskonnollisuuden elpymistä? ”Vaikka maamme on selvästikin uskonnollinen”, sanoo George Gallup nuorempi, ”uskonnolla ei näytä olevan keskeistä sijaa monien elämässä. Monetkaan eivät pidä uskontoa etusijalla elämässään.” Lisäksi, kun kirkkoon kuuluvia verrattiin siihen kuulumattomiin, henkilökohtaisen moraalin suhteen ei havaittu paljoakaan eroa. Molemmat poikkesivat huomattavasti perinteisistä kristillisistä moraalimittapuista”, kertoo Times.

Vaikka jotkut tutkijat myöntävät uskonnollista heräämistä tapahtuneen, he havaitsevat samalla vakavia puutteita. ”Se ei ole saanut aikaan sitä, että eettisten periaatteiden tinkimätön noudattaminen tai Raamatun eettisten periaatteiden tutkiminen olisi elpynyt”, sanoo Johns Hopkinsin yliopiston kirkkohistorian erikoistuntija, professori Timothy Smith. ”Ilman eettisiä periaatteita monet ihmiset voivat pitää itseään hengellisinä ja silti antaa periksi rikkauden, vallan ja kunnian maallisille haluille. He saattavat väittää olevansa uskovaisia, mutta he eivät osoita sitä käytännöllisin tavoin elämänsä eettisissä asioissa.” Kuten Jeesus osoitti, sellaiset ’kunnioittavat Jumalaa huulillaan, mutta heidän sydämensä on hyvin kaukana hänestä’. Pelkkä huulilla palveleminen ei kuitenkaan miellytä Luojaa. Hän sanoo sellaisen palvonnan olevan ”turhaa”. (Matteus 15:8, 9) Ihmisen täytyy sen sijaan vihkiä elämänsä Jumalalle ja rakastaa Häntä koko sydämestään, sielustaan, mielestään ja voimastaan. (Markus 12:30) Jumala todellakin etsii sellaisia, jotka palvovat häntä ”hengessä ja totuudessa”. – Johannes 4:23, 24.

Lapset tarvitsevat kuria

Nykyään on yhä enemmän kärsimättömiä, itsekeskeisiä ja vastaanhangoittelevia lapsia, sanoo lastenpsykologi Thomas Millar. Hän on sitä mieltä, että sellaiset lapset ja nuorisorikollisuuden, särkyneiden avioliittojen ja mielisairauksien lisääntyminen liittyvät toisiinsa. Millar sanoo Toronto Star -lehdessä, että ongelmana on kurin antaminen. Nykyaikaiset lastenkasvatusteoriat ovat saaneet vanhemmat tuntemaan syyllisyyttä ja pelkäämään lastensa kurittamista. ”Yhteiskuntaa ei voi olla ilman sääntöjä”, sanoo Millar. ”Vanhemman täytyy valmentaa lasta kuulumaan yhteiskuntaan – – se antaa mahdollisuuden paljon rikkaampaan elämään.” Tämä neuvo ei kuitenkaan ole uusi. Vuosisatoja sitten Raamattu huomautti, että ”hulluus on kiertynyt kiinni poikasen sydämeen, mutta kurituksen vitsa sen hänestä kauas karkoittaa”. Se neuvoo: ”Totuta poikanen tiensä suuntaan, niin hän ei vanhanakaan siitä poikkea.” – Sananlaskut 22:15, 6.