Onko lisääntymiskyky kehityksen tulos vai Jumalan lahja?
”IHMEELLISEN monimutkaiset.” Näin kuvailee Science News -lehti naisen lisääntymiselimiä. Naisen munasarjoista tuleva munasolu ei kuitenkaan voi tuottaa uutta elämää itsestään. Siihen tarvitaan miehen lisääntymiselimien tuottamaa siittiösolua, jonka täytyy yhtyä munasolun tumaan. Mutta miten siittiö sitten saa munasolun kehittymään? Tämä kysymys askarruttaa yhä tiedemiehiä.
Evoluutioteoriaan uskominen herättää toisenkin kysymyksen: jos koiraan ja naaraan lisääntymiselimet ovat kehittyneet, niin miten elämä oli jatkunut siihen asti, että molempien lisääntymiselimet olivat täysin muodostuneet?
Lisääntymiseen liittyy muitakin ihmeitä. Hedelmöityneen munasolun sisältämä geneettinen aines voidaan nähdä vain mikroskoopin avulla. Kuitenkin se vastaa ”suunnattoman suurta tietokirjastoa”, kuten professorit Frair ja Davis sen ilmaisevat kirjassaan A Case for Creation (Luomisen puolesta). ”Ei ole olemassa mitään muuta siihen etäisestikään verrattavaa esimerkkiä tällaisesta pienoiskokoon puristamisesta”, he lisäävät. Tämä pienoiskirjasto ohjaa kaikkien ruumiinosien kasvua ja määrää esimerkiksi sellaisia yksityiskohtia kuin silmien ja hiusten värin.
Solu jakautuu pian hedelmöityksen jälkeen kahdeksi, sitten kahdesta tulee neljä, ja tämä jatkuu kunnes on lukuisia soluja. Solunjakautumiseen liittyy miljoonien molekyylien kahdentumista ja järjestäytymistä. Aivan kuin tehdas jakautuisi automaattisesti kahdeksi erilliseksi laitokseksi, joissa kummassakin olisi täysin samanlainen koneistus ja kumpikin tuottaisi samaa tuotetta, ja tämä tapahtumasarja toistuisi yhä uudelleen. Sen jälkeen tapahtuu muuta hämmästyttävää.
Alkaa muodostua erimuotoisia soluja: hermosoluja, lihassoluja, ihosoluja ja kaikenlaisia muita soluja, joista ihmisruumis koostuu. Solujen erilaistuminen on arvoitus. Samoin on solujen liittyminen toisiinsa. Tiedelehti Science Digest lisää: ”Kukaan ei tiedä varmasti, miksi jotkut solut liittyvät toisiinsa muodostaakseen munuaisen, kun taas toiset liittyvät yhteen muodostaakseen maksan ja niin edelleen.” Lopulta ihmisruumis tulee täysikasvuiseksi ja koostuu silloin noin 100 000 000 000 000 solusta.
Evoluutioteorian mukaan ihmiselämä on kehittynyt yksinkertaisista pieneliöistä. Mutta toisin kuin ihmiset, useimmat pieneliöt lisääntyvät vain yhdestä vanhemmasta. Ne lisääntyvät itsestään. Miten tällaisesta lisääntymismuodosta on voinut kehittyä monimutkaisempi lisääntymismuoto, johon tarvitaan molempia vanhempia? Kehitysteorian kannattajien on vaikea vastata tähän kysymykseen, kuten oheinen taulukko osoittaa.
Tätä suurta hyppäystä kuvaillaan lipevin huulin ”seksuaalisen lisääntymiskyvyn keksimiseksi”. Joillakin tiedemiehillä on kuitenkin rohkeutta vastustaa tällaisia teorioita. Eteläafrikkalaisen Western Cape -yliopiston professori Jaap Kies kuvailee niitä ”törkeäksi spekuloinniksi”.
Elämän lisääntymiseen on vain yksi tyydyttävä selitys. Se on lahja kaikkiviisaalta Luojalta, Jehova Jumalalta. Raamattu sanoo: ”Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja on ylhäältä.” – Jaakob 1:17.
[Tekstiruutu s. 3]
Mitä evolutionistit myöntävät lisääntymisestä
”Me emme tiedä vähintäkään seksuaalisuuden lopullisesta syystä – miksi uusia olentoja tuotetaan kahden seksuaalisen elementin yhtymisen kautta eikä partenogeneesin [neitseellisen lisääntymisen, johon tarvitaan vain yhtä vanhempaa] kautta – –. Koko asia on vielä pimeyden kätköissä.” – Charles Darwin, 1862.
Science News -lehti (8.9.1984) lisää viitaten tähän Darwinin näkemykseen: ”Hän olisi voinut kirjoittaa sen yhtä hyvin tänä päivänä.”
Professori George C. Williams sanoo kirjansa Sex and Evolution (Seksuaalisuus ja evoluutio) esipuheessa: ”Tämä kirja on kirjoitettu siinä vakaumuksessa, että korkeammissa kasvi- ja eläinmuodoissa tapahtuvan seksuaalisen lisääntymisen yleisyys on ristiriidassa nykyisen kehitysteorian kanssa.”
Professori John Maynard Smith esittää kirjassaan The Evolution of Sex (Seksuaalisuuden kehittyminen) ”luonnoksen seksuaalisuuden alkuperästä” ja sanoo sen olevan ”paras luonnos, minkä voin esittää”. Lopuksi hän sanoo: ”En voi teeskennellä luottavani kovinkaan paljon tähän selitykseen.”
”Seksuaalisuus on evoluutiobiologian ongelmien kuningas. – – Näyttää siltä, että joitakin evoluutiobiologian olennaisimpia kysymyksiä on tuskin koskaan esitetty – –. Suurin, vaikein ja vastausta vaativin näistä kysymyksistä koskee juuri sitä, miksi on seksuaalisuutta.” – Professori Graham Bell, The Masterpiece of Nature.