Varoitus josta ei otettu vaaria

TOUKOKUUN 18. päivänä 1980 Saint Helensin tulivuori Yhdysvalloissa rikkoi 123 vuoden hiljaisuutensa. Voimakas purkaus repäisi silloin irti 400 metriä sen huipusta, tuhosi noin 600 neliökilometriä kaunista maisemaa ja surmasi yli 60 ihmistä.

Purkaus ei tullut varoituksetta. Lähes kaksi kuukautta aikaisemmin oli alueella sattunut melko suuri maanjäristys, jota seurasi jälkijäristyksiä tihenevässä tahdissa. Maaliskuun 27. päivänä vuori syöksi sisuksistaan tuhka- ja höyrypatsaan, joka ulottui yli 6 kilometrin korkeuteen. Vaikka vuori olikin huhtikuuhun mennessä rauhoittunut suhteellisen paljon, sen pohjoissivulle oli muodostumassa melkoinen pullistuma, joka kasvoi puolentoista metrin päivävauhtia.

Tiedemiehille nämä tapahtumat olivat selvä merkki uhkaavasta purkauksesta. Ihmisiä varoitettiin ja heitä kehotettiin lähtemään vuorelta. Monet jättivät kuitenkin varoitukset huomiotta.

Harry Truman, jolla oli mökki Spirit Lakessa vuoren juurella, kieltäytyi lähtemästä alueelta. Hän oli asunut siellä 50 vuotta eikä voinut uskoa, että hänen niin rakastamansa vuori voisi häiritä hänen ympäristönsä rauhaa. Toiset kiersivät tiesulut ja ajoivat syrjäisille metsäteille leiriytyäkseen sinne ja katsellakseen vuorta petollisen rauhallisen metsän suojista.

Kun tuo suunnaton räjähdys tapahtui, vuori syöksi tuhkaa ja kuumia kaasuja yli 300 kilometrin tuntivauhdilla! Miljoonia kuusia kaatui ja monien sellaisten ihmisten elämä päättyi, jotka eivät olleet piitanneet varoituksista. Jotkut kuolivat tähdätessään kameraa. Harry Truman ja hänen mökkinsä hautautuivat 12 metriä paksun kiehuvan mutakerroksen alle.

Mutavirrat vyöryivät vuorelta jopa 80 kilometrin tuntivauhdilla. Kun eräs helikopterilentäjä varoitti mutavirran reitillä olleita ihmisiä, jotkut kieltäytyivät ottamasta hänen sanojaan kuuleviin korviinsa. Hän sanoi: ”En voinut uskoa sitä. Kerroin heille, mitä oli tulossa, ja he vain nauroivat ja viittasivat minua poistumaan.” Pian sen jälkeen heidän naurunsa vaihtui paniikiksi.

Se että tällä tavoin kieltäydytään uskomasta luotettavia varoituksia ei ole epätavallista, varsinkaan jos nämä varoitukset koskevat jotain sellaista, mitä ihmiset eivät ole koskaan itse kokeneet. He järkeilevät, ettei mikään tule muuttumaan, koska ympäröivät olosuhteet ovat pysyneet samanlaisina heidän esi-isiensä ajoista lähtien. Tällainen asenne osoittautuu turmiolliseksi, jos se saa ihmiset jättämään huomiotta muinaisen varoituksen tulevasta katastrofista, joka on oleva paljon suurempi kuin Saint Helens -tulivuoren purkaus. Mikä katastrofi se on? Ja miten sinä suhtaudut varoitukseen? Viittaatko sille epäuskoisena kintaalla vai oletko halukas ottamaan siitä vaarin ja elämään? Lue seuraavasta kirjoituksesta, mikä se on.

[Kuvan lähdemerkintä s. 3]

H. Armstrong Roberts