Rakkaus Jumalaan – hyvää moraalia edistävä voima
JÄRKEVÄT ihmiset myöntävät auliisti, että moraalittomuus tulee pitää kurissa. Kanadan yhdistyneen kirkon pappi sanoikin: ”Sen seuraukset, että yksilöt ja yhteiskunta jättävät moraalilait huomiotta, ovat pelottavia: sotia, inflaatiota, Watergate-skandaaleja ja anarkiaa.” Kuten edellisessä kirjoituksessa osoitettiin, tämän maailman pääuskonnot eivät ole osoittautuneet tehokkaaksi hyvää moraalia edistäväksi voimaksi. Jos me yksilöinä haluamme elää moraalista elämää, meidän täytyy siksi etsiä sellaista voimaa toisesta lähteestä ja olla sitten halukkaita pysymään tuon lähteen yhteydessä.
Sellaisen korkeamman lähteen vaikutus oli ilmeinen eräässä tilanteessa Joosefin elämässä. Tämä heprealainen mies toimi egyptiläisen hoviherran taloudenhoitajana. Kun hoviherran vaimo vietteli Joosefia sukupuolisuhteisiin kanssaan, tämä vastusti sanoen: ”Kuinka minä siis tekisin niin suuren pahanteon ja rikkoisin Jumalaa vastaan!” (1. Mooseksen kirja 39:7–9) Se että Joosef tunnusti Jumalan auktoriteetin ja halusi miellyttää häntä, antoi hänelle moraalista lujuutta vastustaa tuon naisen ehdotuksia.
Kaksisataa vuotta myöhemmin Israelin kansa, johon kuuluvat olivat Joosefin isän, Jaakobin, jälkeläisiä, sai kymmenen käskyä osana Mooseksen välityksellä annettua Lakia. Tottelemattomuus aiheutti Jehova Jumalan epäsuosion, kun taas tämän Lain totteleminen tiesi siunauksia Jumalalta. Nämä käskyt palvelivat siis kansan moraalioppaana.
Kymmenen käskyä – hyvää edistävä voima
Miten voimakas vaikutus kymmenellä käskyllä oli? Se voidaan tuntea vielä tällä 1900-luvullakin. Vuonna 1962 silloinen Uuden-Seelannin kenraalikuvernööri sanoi: ”Oletan joidenkuiden ajattelevan, että kymmenen käskyä ovat vanhanaikaisia. Mutta ei ole ehkä lainkaan merkityksetöntä, että jos me kaikki noudattaisimme niitä uskollisesti nykyään, maan tavallinen laki olisi tarpeeton.”
Keskustellessaan nuoren juutalaisen hallitusmiehen kanssa Jeesus Kristus kuitenkin osoitti, että tarvitaan jotain muutakin kuin vain kymmenen käskyn noudattamista. Tuo nuori mies oli kysynyt: ”Mitä hyvää minun täytyy tehdä saadakseni ikuisen elämän?” Kun Jeesus sanoi, että hänen pitäisi ’noudattaa käskyjä jatkuvasti’, ja luetteli muutamia kymmenestä käskystä, hallitusmies vastasi: ”Olen pitänyt nämä kaikki; mitä minulta vielä puuttuu?” Jeesus vastasi: ”Mene, myy mitä omistat ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaissa, ja tule minun seuraajakseni.” Kertomus jatkuu: ”Kun nuori mies kuuli nämä sanat, hän meni pois murheellisena, sillä hänellä oli paljon omaisuutta.” – Matteus 19:16–22.
Tämän kertomuksen vertaaminen Luukkaan 10:25–28:ssa olevaan samankaltaiseen kertomukseen auttaa meitä ymmärtämään, mikä oli nuoren hallitusmiehen perusongelma. Me luemme: ”Eräs lainoppinut mies nousi koetellakseen häntä [Jeesusta] ja sanoi: ’Opettaja, mitä tekemällä minä perin ikuisen elämän?’” Jeesus auttoi häntä pohtimaan asiaa, ja niinpä mies pystyi vastaamaan omaan kysymykseensä. Hänen vastauksensa ydin kuului: ’Rakasta Jehova Jumalaa koko sydämelläsi, sielullasi, voimallasi ja mielelläsi ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’ Sitten Jeesus sanoi lopuksi: ”Tee näin jatkuvasti, niin saat elämän.”
Voitko nyt havaita, mikä oli aiemmin mainitun nuoren hallitusmiehen ongelma? Hänen rakkautensa aineelliseen omaisuuteen oli jättänyt varjoonsa hänen rakkautensa Jumalaan ja lähimmäiseen. Miten surullinen tilanne! Siitä huolimatta, että hän yritti pitää kymmenen käskyä, hän oli vaarassa menettää ikuisen elämän.
Mitä rakkaus Jumalaan merkitsee?
Me elämme aikaa, jolloin itsensä, aineellisen omaisuuden ja seksin rakastaminen on syrjäyttänyt rakkauden Jumalaan ja lähimmäiseen. Todistamattomaan kehitysteoriaan uskominen on korvannut monien mielessä jopa uskon Jumalaan Luojana. Mikä on saanut tämän kaiken aikaan?
Kristikunnan papisto käytti vuosisatojen ajan epäraamatullista opetusta pelottavasta helvetintulesta yrittäessään hallita ihmisten moraalikäsityksiä. Muuan tietosanakirja mainitsee: ”Keskiajalla merkittävin hyvää edistävä voima tavallisten ihmisten keskuudessa oli epäilemättä helvetinpelko, joka sai jopa kuninkaat ja keisarit tottelemaan kirkkoa ja joka oli luultavasti ainoa pidäke heidän hillittömien intohimojensa tiellä.” (Encyclopedia International) Tämä helvetintulioppi loi sen vaikutelman, että Jumala oli rakkaudeton, armoton ja kostonhimoinen. Vaikka tämä oppi onkin saattanut olla pidäkkeenä joillekuille, se käänsi monet muut pois Jumalasta ja teki heistä helpon saaliin epäraamatullisille opetuksille ja teorioille, esimerkiksi kehitysteorialle.
Raamattu ei kuitenkaan opeta, että Jumala kiduttaa sieluja helvetissä. Sen sijaan apostoli Johannes kertoo meille: ”Jumala on rakkaus.” ”Hän on uskollinen ja vanhurskas antaakseen meille syntimme anteeksi.” Mooses kirjoitti: ”Herra on laupias ja armahtavainen Jumala, pitkämielinen ja suuri armossa ja uskollisuudessa.” (1. Johannes 4:8; 1:9; 2. Mooseksen kirja 34:6) Nämä ovat vain muutamia Jumalan ihmeellisistä ominaisuuksista. Ne vetävät meitä hänen puoleensa. Juuri nämä ominaisuudet, etenkin hänen rakkautensa, saavat meidät haluamaan rakastaa häntä. ”Me taas rakastamme, koska hän rakasti ensin meitä.” (1. Johannes 4:19) Juuri tämä rakkaus Jumalaan on suurin hyvää moraalia edistävä voima; se voi johtaa meidät ikuiseen elämään!
Aito rakkaus Jumalaan ei ole vain käsitteellinen ominaisuus. Se saa henkilön toimimaan toisten etujen mukaisesti. Apostoli Paavali luetteli monia tapoja, joilla tätä rakkautta voidaan osoittaa. Tässä niistä vain muutamia: ”Rakkaus on pitkämielinen ja huomaavainen. Rakkaus ei ole mustasukkainen, se ei kerskaile, ei pöyhisty, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omia etujaan, ei ärsyynny.” (1. Korinttolaisille 13:4, 5) Kun ilmaisemme tätä rakkautta, yritämme silloin jäljitellä taivaallista Isäämme. Jeesus sanoi: ”Nämä kaksi käskyä [Jumalan ja lähimmäisen rakastaminen] ovat yhteenveto koko Laista ja Profeetoista.” (Matteus 22:40, An American Translation) Toisin sanoen, jos me osoitamme tätä rakkautta, me emme varasta lähimmäiseltämme tai murhaa häntä tai tee aviorikosta hänen vaimonsa kanssa. Apostoli Johannes oli yhtä mieltä, kun hän sanoi: ”Rakkaus Jumalaan merkitsee sitä, että noudatamme hänen käskyjään.” – 1. Johannes 5:3.
Rakkaus Jumalaan on hyvää edistävä voima
Huomaa, mikä vaikutus Jumalan rakastamisella oli varhaiskristittyihin, kuten toisella vuosisadalla elänyt Tertullianus osoitti. Hän haastoi vastustajansa osoittamaan yhdenkin kristityn heidän rikollistensa keskuudesta. Kun he eivät pystyneet siihen, hän lisäsi: ”Me siis olemme ainoita, jotka eivät syyllisty rikoksiin.” Kirja The Old Roman World tukee tätä näkemystä sanoessaan: ”Meillä on todisteet heidän nuhteettomasta elämästään, moitteettomasta moraalistaan.” Lisäksi Christianity Today -aikakauslehdessä lainataan kirkkohistorioitsija Roland Baintonia: ”Uuden testamentin aikakauden lopusta noin 170-luvulle jKr. ei ole mitään todisteita siitä, että kristittyjä olisi ollut armeijassa.” Rakkaus Jumalaan sai heidät tottelemaan häntä ja elämään moraalista elämää. Saatat kuitenkin pohtia, onko tästä hyödyllisestä moraalisesta voimasta todisteita nykyään?
On todellakin! Sanomalehtikolumnisti Mike McManus kirjoitti Herald & Review -lehdessä, ettei hän ollut koskaan kuullut esiaviollisia sukupuolisuhteita vastustavaa saarnaa. Kuukautta myöhemmin hän kertoi, että hänen saamiensa vastauskirjeiden joukossa oli kirje eräältä 14-vuotiaalta, joka oli Jehovan todistaja ja kirjoitti: ”Jo pelkän ajatuksen näiden sairauksien tarttumisesta pitäisi saada useimmat ihmiset luopumaan [esiaviollisista sukupuolisuhteista]. Mutta syy siihen, että Jehovan todistajat pidättyvät niistä, on se, että Jehova käskee meitä pakenemaan haureutta.” (Kursivointi meidän.) Kommentoidessaan kirjettä McManus kysyi: ”Kuinka moni oman seurakuntasi 14-vuotiaista osaisi lainata apostoli Paavalia niin selvästi (1. Kor. 6:18)?”
Jehovan todistajat soveltavat tuon nuoren tytön mainitsemaa periaatetta Jehovan käskyjen tottelemisesta elämän muillakin alueilla. Joidenkin Raamattuun muistiinmerkittyjen Jumalan käskyjen ydin kuuluu seuraavasti: ’Ole rehellinen kaikessa.’ ’Karta epäjumalia.’ ’Karta verta ja haureutta.’ ’Ole totuudellinen.’ ’Valmenna lapsiasi Jumalan teillä.’ (Heprealaisille 13:18; 1. Johannes 5:21; Apostolien teot 15:29; Efesolaisille 4:25; 6:4) Oletko havainnut naapurissasi tai työpaikallasi Jehovan todistajia, jotka yrittävät totella näitä käskyjä? Oletko koskaan ihmetellyt, miksi he tekevät niin, miksi he eivät ota verensiirtoja, miksi he kieltäytyvät menemästä sotaan, miksi he käyvät kotonasi, lyhyesti sanoen: miksi he ovat erilaisia? Heidän rakkautensa Jumalaan on vastaus.
Rakkaus ei koskaan häviä
Koska Jehovan todistajat haluavat miellyttää Jumalaa, he ottavat sydämenasiakseen seuraavan neuvon: ”Muuttukaa uudistamalla mielenne voidaksenne koettelemalla todeta Jumalan hyvän ja otollisen ja täydellisen tahdon.” (Roomalaisille 12:2) Kun he saavat tietää, mikä on ’Jumalan tahto’ heidän suhteensa, he haluavat tehdä sen. Heidän rakkautensa Jumalaan on tämän halun takana oleva voima. Onko tämä sinun mielestäsi eriskummallista, epäkäytännöllistä meidän aikanamme? Mietihän hetkinen seuraavia tositapauksia.
Vuonna 1963 São Paulossa Brasiliassa asuva José alkoi elää yhdessä Eugênian kanssa, joka oli jo naimisissa. Kaksi vuotta myöhemmin he alkoivat tutkia Raamattua Jehovan todistajien kanssa. Tässä tutkistelussa pariskunta oppi Jumalan vaativan, että ’avioliiton tulee olla kunniallinen kaikkien keskuudessa’. (Heprealaisille 13:4) He tajusivat, että heidän pitäisi mennä naimisiin, mutta Brasiliassa ei ollut avioerolakia, jonka perusteella Eugênia olisi voinut päästä vapaaksi voidakseen avioitua Josén kanssa. Kuitenkin vuonna 1977, kun avioerolaki astui voimaan, hän haki avioeroa, ja vuonna 1980 he saattoivat mennä naimisiin ja täyttää Jumalan vaatimukset. Heidän rakkautensa Jumalaan palkittiin.
Inire oli kokeillut kaikenlaisia huumeita New Yorkissa. Hän asui tyttöystävänsä Annin kanssa. Tarvitessaan rahaa tämä mies pani tytön lähettämään kuvia itsestään tunnettuun miestenlehteen. Annille tarjottiin suurta rahasummaa, jos hän poseeraisi alastomana kameran edessä. Sillä välin Inire alkoi tutkia Raamattua Jehovan todistajien kanssa, ja myöhemmin Ann liittyi mukaan. Inire lopetti huumeiden käytön. Kolmen viikon kuluttua he tekivät omasta halustaan päätöksen mennä naimisiin. Saatuaan sitten tietää Raamatusta, että kristityn täytyy pukeutua häveliäästi, Ann päätti, ettei hän omantuntonsa vuoksi voi suostua valokuvattavaksi, tarjottiinpa rahaa kuinka paljon tahansa. (1. Timoteukselle 2:9) Minkä luulet saaneen aikaan sellaiset muutokset? Ann sanoo, että kun hän tajusi, ettei Jehovan todistajana olemisessa ollut kysymys pelkästään johonkin uskontoon liittymisestä, vaan että se käsitti elämisen Jumalalle vihkiytyneenä, hän tiesi muutoksia tarvittavan nopeasti. Rakkaus Jumalaan on todellakin tehokas hyvää edistävä voima.
Jostakusta saattaa nyt tuntua, että nämä ovat vain yksittäisiä tapauksia. Mutta ne eivät ole. Samanlaisia muutoksia on tapahtunut lukuisia kertoja siellä, missä Jehovan todistajat ovat toimeliaita. Miksi et tutkisi asiaa tarkemmin? Todista itsellesi, että tosi uskonnon yhteydessä ilmaistava rakkaus Jumalaan on yhä todellinen hyvää moraalia edistävä voima.
[Huomioteksti s. 6]
Kirjassa ”The Old Roman World” sanotaan varhaiskristityistä: ”Meillä on todisteet heidän nuhteettomasta elämästään, moitteettomasta moraalistaan.” Mikä oli heidän ”moitteettoman moraalinsa” takana oleva voima?
[Kuva s. 5]
Rakkaus Jumalaan voi auttaa vastustamaan houkutuksia antautua väärintekoon