Syvempää näkemystä uutisiin
Väärät horoskooppimerkit
”Mikä on sinun horoskooppimerkkisi?” Miljoonille, jotka tutkivat astrologien laatimia ”tähtimerkkitaulukoita”, tämä kysymys on erittäin tärkeä. He uskovat, että tähtien, planeettojen, auringon ja kuun asema eläinradan tähtikuvioihin nähden syntymähetkellä vaikuttaa suoranaisesti ihmisen elämään. Kuitenkin Lontoossa ilmestyvän Independent-päivälehden mukaan astrologit antavat ihmisille vääriä horoskooppimerkkejä. Horoskooppien laadintaan käytettävät ”tähtimerkkitaulukot” perustuvat astrologian ”lakeihin”, jotka on laadittu noin 2 000 vuotta sitten.
Independent kirjoittaa: ”Astrologi saattaa nykyään kertoa vastasyntyneen vanhemmille, että heidän lapsensa on Krapu.” Lehti kuitenkin toteaa: ”Jos he sen sijaan katsoisivat, missä kohtaa aurinko on taivaalla, he havaitsisivat auringon olevan todellisuudessa Kaksosten kohdalla.” Mikä tähän on syynä? Tähtitieteilijät tarjoavat vastaukseksi ”päiväntasauspisteitten presessiota”, ilmiötä, jossa maapallon akseli huojuu itse asiassa paljolti samaan tapaan kuin hyrrän pyörimisakseli hyrrän vauhdin hidastuessa. Presessio eli ”huojunta” tekee täyden (360 asteen) kierroksen 25 800 vuodessa, mikä merkitsee sitä, että päiväntasauspisteet etenevät vuosittain 50 kaarisekuntia eli yhden asteen 72 vuodessa. Näin ollen paikka, jossa aurinko näyttää olevan taivaalla, on 2 000 vuodessa siirtynyt yhden eläinradan merkin verran taaksepäin. Sen johdosta ”syntymähoroskooppi ei perustu todelliseen, syntymähetkellä näkyvissä olleeseen taivaankuvaan”, selittää Richard F. Smith kirjassaan Prelude to Science. Hän selittää: ”Useimmat maailman skorpioneista ovat tosiasiassa syntyneet auringon ollessa Vaa’an merkissä, useimmat leijonat ovat todellisuudessa krapuja, kravut kaksosia ja niin edelleen.”
Tähtitaulukoiden ja horoskooppien epäluotettavuus vain korostaa sitä, miten viisasta on tosiaankin etsiä ohjausta Luojalta eikä niistä asioista, jotka hän on luonut. (Roomalaisille 1:24, 25) Kuitenkin vielä suurempi syy olla käyttämättä horoskooppeja on siinä, että ne voivat saada ihmisen lopulta palvomaan ”aurinkoa, kuuta tai kaikkea taivaan joukkoa, minkä minä [Jumala] olen kieltänyt”. – 5. Mooseksen kirja 17:2–5.
Ei vettä – ei elämää
Tällaiseen johtopäätökseen on tullut professori Norman H. Horowitz, joka oli läheisesti tekemisissä avaruustutkimusohjelmien kanssa, joissa vuosina 1965–1976 Mariner- ja Viking-avaruusalusten avulla tutkittiin Marsia.
Professori Horowitz toteaa kirjassaan, että nämä tutkimuslennot ovat antaneet selvän vastauksen kysymykseen siitä, onko Marsissa tai millään muullakaan aurinkokuntamme planeetalla elämää. Hän kirjoittaa: ”Marsista puuttuu se erikoinen piirre, joka hallitsee omaa maapallokotiamme, nimittäin nestemäistä vettä sisältävät meret, joihin aurinko voi vapaasti paistaa.” Tutkimukset olivat vahvistaneet sen, ettei Marsissa ole vettä.
Kun huolellisesti tehdyt kokeet olivat poistaneet kaikki mahdollisuudet siihen, että Mars pystyisi ylläpitämään elämää, Horowitz myöntää tappionsa: ”Se, että Marsista ei ole löytynyt elämää, oli pettymys, mutta se myös paljasti jotakin. Koska Mars tarjosi lupaavimman ympäristön maapallon lisäksi muualla aurinkokunnassamme esiintyvälle elämälle, nyt on lähestulkoon varmaa, että maapallo on tässä linnunratamme osassa ainut paikka, jossa on elämää.” – To Utopia and Back: The Search for Life in the Solar System.
Kauan sitten elänyt profeetta Jesaja osui siis naulan kantaan, kun hän maapallosta kirjoittaessaan sanoi sen Tekijästä, että ”asuttavaksi hän sen valmisti”. (Jesaja 45:18) Vesi mainitaan jo varhain Raamatun luomiskertomuksessa. Oli selvästikin välttämätöntä varata maapallolle vettä, ennen kuin sen päälle voitiin luoda minkäänlaista elämää. Marsiin tehdyt tutkimuslennot ovat siis todistaneet sen, ettei henkimaailman ulkopuolella voi olla missään elämää, ellei siellä ole myös vettä. – 1. Mooseksen kirja 1:1–10.
[Kuva s. 7]
Marsin elotonta pintaa nähtynä ”Viking II” -avaruusaluksesta käsin
[Lähdemerkintä]
NASA photo