Portto ja ”maan kuninkaat”

KRISTIKUNNAN historia on täynnä esimerkkejä siitä, miten uskonto on käynyt vallasta kauppaa ja sekaantunut maallisten vallanpitäjien asioihin. Tarkastelkaamme muutamaa niistä. Kaarle Suuri (742–814) oli hallitsija, joka näki, mitä etuja on seurustelusta uskonnon kanssa ja katolisen kirkon papiston antamasta siunauksesta.

Tietosanakirja The New Encyclopædia Britannica selittää, että voidellessaan Kaarle Suuren ja tämän isän ja veljen paavi laski perustuksen uudelle hallitsijasuvulle sen jälkeen, kun siihenastinen hallitsijahuone oli ’työnnetty syrjään’. Sitten tämä teos jatkaa: ”Samalla kertaa sai vahvistuksensa frankkien [Kaarle Suuren kansan] ja paavin välinen poliittinen liitto, joka oli tähdätty langobardeja vastaan. – – Kaarle [josta tuli Kaarle Suuri] tunnusti jo varhaisessa vaiheessa sen, että maallinen valta ja kirkko olivat liittyneet läheisesti yhteen.”

Vuonna 800 paavi Leo III, joka oli ”päättänyt tehdä Kaarlesta [Rooman valtakunnan länsiosan] keisarin”, kruunasi hänet joulumessun yhteydessä Rooman Pietarinkirkossa.

Ahne portto

Portto vaatii maksua. Mitä Kaarle Suuri saattoi maksaa Babylonin edustajalle, Roomalle? Britannica vastaa: ”Kaarle – – toisti Pietarinkirkossa isänsä lupauksen siirtää suuria osia Italiasta paavin hallintaan.” Samainen teos jatkaa: ”Hänen politiikan muovaamassa uskonnollisessa innossaan valtakunta ja kirkko kasvoivat yhteen laitosmaiseksi, hengelliseksi kokonaisuudeksi.”

Yksi esimerkki uskonnon edustajista, joilla menneisyydessä on ollut paljon valtaa hallitsijoihin, on englantilainen kardinaali Thomas Wolsey (1475–1530). Britannica sanoo hänen olleen ”kardinaali ja valtiomies, joka hallitsi yli Englannin kuninkaan Henrik VIII:n hallituksen. – – Joulukuussa 1515 Wolseystä tuli Englannin lordikansleri. – – Suuren maallisen ja kirkollisen valtansa avulla Wolsey kokosi itselleen niin valtaisia rikkauksia, että häntä rikkaampi oli enää vain kuningas.” Ilmestyskirjan kuvakieltä soveltaen voisimme sanoa, että hienoston prostituoiduilla on myös hienoston taksat.

Toinen kuuluisa esimerkki uskonnon edustajista, joilla on ollut vaikutusvaltaa valtion asioissa, on kardinaali, herttua Armand Richelieu (1585–1642). Hänellä oli suuri valta Ranskassa, ja hän myös keräsi itselleen rikkauksia, jotka olivat ”kohtuuttoman suuria jopa senaikaisilla mittapuilla mitattuina”, sanoo Britannica.

Richelieuta seurasi sitten kardinaali Jules Mazarin (1602–1661), joka Ludvig XIV:n hallituskaudella toimi Ranskan pääministerinä. Vaikka hän ei ollut saanut pappisvihkimystä, paavi Urbanus VIII nimitti hänet kardinaaliksi vuonna 1641. Kardinaali Mazarin oli hänkin perso rikkauksille. Britannica sanoo: ”Mazarinin viholliset arvostelivat häntä hänen ahneutensa takia. Hän oli koonnut itselleen maallisia ja kirkollisia palkkavirkoja ja oli joskus sekoittanut valtionvaroja omiin rahoihinsa.”

Meidän aikanamme väärä uskonto yhä kerää rikkauksia ja koettaa vaikuttaa poliittisiin aineksiin ja mahdollisuuksien mukaan myös ohjailla niitä. Yksi huomattava esimerkki on salainen katolinen järjestö Opus Dei (lat. Jumalan työ), joka nauttii nykyisen paavin suosiota ja kirjailija Lawrence Laderin mukaan on ”täysin omistautunut vastustamaan kommunismia ja edistämään oikeistolaista politiikkaa”. Se on esimerkiksi kouluttanut katolisen nuorison älyllistä parhaimmistoa kouluissaan ja yliopistoissaan ja sen jälkeen nostanut miehiään vaikutusvaltaisiin asemiin politiikassa, rahamaailmassa ja tiedotusvälineissä. Espanjassa oli katolisen diktaattorin Francon valtakausi heille kulta-aikaa, sillä eräässä vaiheessa oli hänen 19 ministeristään 10 pienen, mutta vaikutusvaltaisen Opus Dein jäseniä.a

Yhdysvalloissa ovat televisiosaarnaajat niittäneet mainetta pröystäilemällä varallisuudellaan ja viettämällä ylellistä elämää. Eräät protestanttiset papit ovat ylväästi astuneet poliittiselle areenalle ja ovat jopa tavoitelleet presidenttiehdokkuutta. Ei ole epäilystäkään siitä, että rapistuneenakin vanha portto edelleen – milloin milläkin verukkeella – nauttii vallan suomasta ulkoisesta loistosta ja ylellisyydestä ja pyrkii esiintymään muiden käskijänä. – Ilmestys 17:4.

Mitä sitten on sanottava porton nimestä, Suuri Babylon? Miten se osaltaan vahvistaa sen, että olemme tunnistaneet tämän Ilmestyskirjassa kuvatun naisen oikein?

[Alaviitteet]

[Kuvat s. 6]

Kardinaalit Wolsey, Mazarin ja Richelieu kokosivat valtiota palvellessaan itselleen rikkauksia

[Lähdemerkintä]

Photos Culver Pictures