Rikollisuus sekasortoisessa maailmassa

RIKOLLISUUS ei ole uudenaikainen ilmiö. Ensimmäinen murha tehtiin tuhansia vuosia sitten, kun Kain murhasi veljensä Aabelin. Raiskaamisesta ja homoseksuaalisuudesta puhutaan muinaisissa Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa. (1. Mooseksen kirja 4:8; 19:4, 5; 34:1–4) Ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla ihmisiä mukiloitiin ja ryöstettiin, niin kuin vertaus lähimmäistään rakastavasta samarialaisesta osoittaa. (Luukas 10:29–37) Nykyaikana tilanne on kuitenkin erilainen.

Monissa New Yorkin, Lontoon, Kalkutan tai Bogotán kaltaisissa suurkaupungeissa asuvat ihmiset ajattelevat rikollisuuden olevan laajemmalle levinnyttä ja uhkaavampaa kuin aiemmin. Eräs India Today -aikakauslehdessä ollut artikkeli oli otsikoitu: ”Anarkian muoti-ilmiö”, ja siinä todettiin: ”Se, että väkivalta, uhmakas kurittomuus ja laittomuus ovat tulleet muotiin, on levottomuutta herättävä kehityssuunta ja se uhkaa repiä hajalle sen hienon moraalisen ja sosiaalisen kudelman, joka sitoo yhteen tämän maan.” Taistellessaan rikollisuutta vastaan jopa poliisit ylittävät joskus lain heille suomat valtuudet ja käyttävät itse rikollisia menetelmiä. Edellä lainatussa Intiasta tulleessa raportissa todetaan: ”Uutisia poliisin huostassa olevien ihmisten kuolemista kuullaan jatkuvasti.” Tämä pitää paikkansa myös muissa maissa.

Rikoksen uhriksi joutumisen todennäköisyys näyttää jatkuvasti kasvavan. Eräässä Yhdysvaltoja koskevassa raportissa sanotaan, että ”joka neljäs yhdysvaltalainen talous joutui vuonna 1988 tekemisiin väkivalta- tai varkausrikoksen kanssa”. Tämän lisäksi ihmiset tekevät väkivaltarikoksia yhä nuorempina. Latinalaisamerikkalainen aikakauslehti Visión mainitsee, että ”yhdeksän kymmenestä palkkamurhaajasta [sicarios] on alaikäisiä. [He ovat] ’lapsia’ geneettisessä mielessä, ja laki suojaa heitä.” Alaikäisten tekemät väkivaltarikokset ovat myös maailmanlaajuinen suuntaus.

Raamattu ennusti lähes 2 000 vuotta sitten: ”Mutta tiedä tämä, että viimeisinä päivinä on oleva kriittisiä aikoja, joista on vaikea selviytyä. Sillä ihmiset tulevat olemaan itserakkaita, rahaa rakastavia, – – uskottomia, vailla luonnollista kiintymystä, – – vailla itsehillintää, raivoisia, vailla hyvyyden rakkautta, kavaltajia, uppiniskaisia, ylpeydestä pöyhistyneitä – –. Pahat ihmiset ja petkuttajat menevät yhä huonompaan suuntaan eksyttäen ja eksyen.” – 2. Timoteukselle 3:1–4, 13.

Vuodesta 1914 lähtien olemme eläneet noissa kriittisissä viimeisissä päivissä. Kaksi maailmansotaa ja muita suuria selkkauksia kärsineestä maailmasta on tullut monessa mielessä hallitsematon ja sekasortoinen. Rikollisuus rehottaa. Rikolliset ovat ottaneet hallintaansa monet kaupunkialueet, ja lainkuuliainen enemmistö on joutunut muuttamaan elämäntyyliään. On niin kuin eräs huomattava yhdysvaltalainen senaattori huomautti: ”Nykyään on hyvin monia huolestuttavia asioita, joita emme koskaan aiemmin pelänneet. Toisinaan olemme niin peloissamme, että meistä tulee vankeja, samalla kun ne, joiden pitäisi olla lukkojen takana, viilettävät vapaana.”

Tämän vuoksi ihmiset ovat nykyään ryhtyneet sellaisiin varotoimiin, jotka olivat tarpeettomia 20 tai 30 vuotta sitten. Ovissa on kaksi tai kolme lukkoa, ja niissä on teräsvahvikkeita. Monissa paikoissa ihmiset pitävät mukanaan ryöstäjää tyydyttävän rahasumman ja toivovat näin voivansa välttää hakatuksi tulemisen siitä syystä, ettei heillä ollut mitään annettavaa varkaalle. Monet kadut käytännöllisesti katsoen autioituvat auringonlaskun jälkeen, ja niillä liikkuvat vain yksinkertaiset, tyhmänrohkeat ja ne, jotka ovat siellä olosuhteiden pakosta – helppoja saaliita kaupunkiviidakossa vaeltaville pedoille.

Miten voimme välttää joutumasta rikoksen uhriksi tässä sekasortoisessa maailmassa? Miten voimme selviytyä tällaisena aikana?