Ikuinen piina – miksi tämä oppi hämmentää?

”Olette kuulemma erottaneet pappinne. Mitä vikaa hänessä oli?”

”No hän puhui jatkuvasti siitä, että joudumme kaikki helvettiin.”

”Mitä uusi pappinne sanoo?”

”Hänkin sanoo, että joudumme helvettiin.”

”Mitä eroa heissä sitten on?”

”Ero on siinä, että kun edellinen pappi sanoi sen, niin kuulosti siltä kuin hän olisi ollut iloinen siitä, mutta kun tämä uusi mies sanoo sen, niin kuulostaa siltä kuin hänen sydämensä murtuisi sen vuoksi.”

TÄMÄ tarina, joka esitetään eräässä kuvauksia sisältävässä kirjassa, valaisee omalla tavallaan sitä, miten helvettioppi vaivaa sekä monia Raamatun opettajia että kirkossakävijöitä. Laajemmassa mielessä se myös vahvistaa oikeaksi kanadalaisen teologin Clark H. Pinnockin havainnon: ”Luulen, että kaikista niistä teologisista uskonkappaleista, jotka ovat vaivanneet ihmisten omaatuntoa vuosisatojen ajan, vain harvat ovat voineet herättää enemmän levottomuutta kuin se yleisesti hyväksytty selitys helvetistä, jonka mukaan helvetti on tajuissaan olevan ihmisen ikuinen ruumiissa ja sielussa koettava rangaistus.”

Moraaliset seuraukset

Miksi sitten kristikunnan kuvaukset helvetistä vaivaavat monia? (Ks. tekstiruutua.) Professori Pinnock huomauttaa: ”Ajatus siitä, että ajattelevien luomusten pitäisi kärsiä ruumiillista ja henkistä piinaa loputtomasti, on syvästi järkyttävä, ja sellainen näkemys, että heitä rangaistaan näin Jumalan määräyksestä, loukkaa vakaata uskoani Jumalan rakkauteen.”

Opetus ikuisesta piinasta herättää tosiaan moraalisen ongelman. Vilpittömät kristityt pohtivat esimerkiksi niitä kysymyksiä, jotka katolinen teologi Hans Küng esittää: ”Pitäisikö rakkauden Jumalan – – katsella ikuisesti luomustensa loputonta, toivotonta, säälimätöntä, rakkaudetonta ja epäinhimillistä ruumiillis-henkistä kidutusta?” Küng jatkaa: ”Onko hän niin kovasydäminen velkoja? – – Mitä ajattelisimme ihmisestä, joka olisi näin leppymättömän ja kyltymättömän kostonhimoinen?”a Miten tosiaan Jumala, joka käskee Raamatussa meitä rakastamaan vihollisiamme, haluaisi kiduttaa omia vihollisiaan ikuisesti? (1. Johanneksen kirje 4:8–10.) Ei ole yllättävää, että joidenkin ihmisten päätelmä on seuraava: helvetin luonne ei yksinkertaisesti ole sopusoinnussa Jumalan ominaisuuksien kanssa eikä tämä oppi ole moraalisesti järkevä.

Monet muut uskovat yrittävät vaientaa omantuntonsa kieltäytymällä ajattelemasta noita kysymyksiä. Niiden sivuuttaminen ei kuitenkaan poista näitä ongelmia. Käykäämme siksi käsiksi tähän asiaan. Millaisia moraalisia seurauksia tästä opista on? Professori Pinnock kirjoittaa aikakauslehdessä Criswell Theological Review: ”Ikuinen piina on kohtuuton moraaliselta kannalta katsottuna, koska se tekee Jumalasta verenhimoisen hirviön, joka pitää yllä ikuista Auschwitzia uhreja varten, joiden hän ei edes salli kuolla.” Hän kysyy: ”Kuinka kukaan myötätuntoinen ihminen voi pysyä tyynenä pohtiessaan tällaista ajatusta [perinteistä helvettioppia]? – – Miten kristityt voivatkaan kuvailla jumalan näin julmaksi ja kostonhimoiseksi?”

Osoittaessaan, miten vahingollinen vaikutus tällä opilla on voinut olla ihmisen käyttäytymiseen, Pinnock toteaa: ”Minkähänlaisiin julmuuksiin ne, jotka ovat uskoneet vihamiehiään kiduttavaan Jumalaan, ovatkaan syyllistyneet?” Hän päättelee: ”Eikö tämä olekin hyvin hämmentävä käsite, jota täytyy harkita uudelleen?” Jos tällainen julmuus yhdistetään Jumalaan, ei tosiaan ole mikään ihme, että ajattelevat kirkossakävijät tarkastelevat uudelleen helvettioppia. Mitä he havaitsevat? Ikuista piinaa koskevan uuden ongelman.

Helvetti ja oikeudenmukaisuus

Monet ihmiset, jotka pysähtyvät miettimään perinteistä helvettioppia, huomaavat, että se saa Jumalan näyttämään epäoikeudenmukaiselta, ja siksi se loukkaa heidän luonnollista oikeustajuaan. Millä tavalla?

Saat yhden vastauksen vertaamalla oppia ikuisesta piinasta seuraavaan Jumalan oikeusnormiin: ”Silmä silmästä, hammas hampaasta.” (2. Mooseksen kirja 21:24.) Sovella helvetintulioppiin tätä Jumalan muinaiselle Israelille antamaa lakia teon rankaisemisesta samanlaisella teolla. Todennäköisesti päättelet, että vain ne synnintekijät, jotka ovat aiheuttaneet ikuista piinaa, ansaitsevat vuorostaan samanlaisen ikuisen piinan – ikuinen piina ikuisesta piinasta. Mutta koska ihmiset (ovatpa he miten pahoja tahansa) voivat aiheuttaa ainoastaan rajallisen ajan kestävää kärsimystä, heidän tuomitsemisensa ikuiseen piinaan synnyttää tilanteen, jossa heidän rikoksensa ja päättymätön rangaistuksensa, tulinen helvetti, eivät vastaa toisiaan.

Yksinkertaisesti sanottuna tämä rangaistus olisi liian ankara. Se menisi paljon pitemmälle kuin ”silmä silmästä, hammas hampaasta”. Kun otat huomioon sen, että Jeesuksen opetukset lievensivät kostoajatusta, myöntänet tosi kristittyjen tuskin voivan pitää ikuista piinaa oikeudenmukaisena (Matteus 5:38, 39; Roomalaisille 12:17).

Helvettioppia puolustetaan

Monet uskovat yrittävät kuitenkin edelleen puolustaa helvettioppia. Miten? Englantilainen kirjailija Clive S. Lewis puhuu kirjassaan The Problem of Pain useimpien tämän opin kannattajien puolesta: ”Ei ole toista oppia, jonka poistaisin kristillisyydestä yhtä mielelläni kuin tämän, jos se olisi vallassani. Raamattu ja erityisesti Herramme omat sanat tukevat sitä kuitenkin täysin.” Tällä tavalla kannattajat myöntävät ikuisen piinan olevan kauhistuttava, mutta samaan aikaan he pitävät tätä oppia kumoamattomana, koska he ajattelevat Raamatun opettavan sitä. Teologi Pinnock toteaa: ”Myöntämällä sen olevan epämiellyttävä he toivovat todistavansa horjumattoman uskollisuutensa Raamattua kohtaan ja olevansa jonkinlaisia sankareita uskoessaan noin kauhistuttavaan totuuteen vain siksi, että Raamattu opettaa sitä. He saavat asian kuulostamaan siltä kuin Raamatun erehtymättömyys olisi vaakalaudalla. Mutta onko todellisuudessa kyse siitä?”

Sinäkin haluat ehkä tietää, jääkö sinulle muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä tämä opetus, jos olet uskollinen Raamattua kohtaan. Mitä Raamattu todellisuudessa sanoo?

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 5]

KOLME SAMANHENKISTÄ KUVAUSTA

Monien protestanttien hyväksymä Westminsterin tunnustus sanoo, että ne, jotka eivät pääse taivaaseen, ”heitetään ainaisten kärsimysten paikkaan ja heitä rangaistaan ikuisella tuholla”. Tietosanakirjassa The Encyclopedia of Religion selitetään, että roomalaiskatolisuudessa ”helvettiä pidetään loppumattoman rangaistuksen tilana – – jolle ovat tunnusomaisia – – tulen aiheuttama tuska ja muut kärsimykset”. Samassa teoksessa lisätään, että myös ”ortodoksisuudessa – – opetetaan helvetin olevan ikuisen tulen kohtalo ja kirottuja odottava rangaistus”. (Osa 6, s. 238, 239).