Lukijoiden kysymyksiä

Kun otetaan huomioon se, että kristityt eivät pelaa rahasta, voivatko he ottaa vastaan arpalippuja tai osallistua arvontaan, jossa he saattavat voittaa jonkin palkinnon?

Tämä kysymys on tullut esiin aika ajoin, joten sitä on jo käsitelty julkaisuissamme. Joillakin kielillä on saatavilla hakemistoja, joiden avulla voidaan etsiä tietoja kirjallisuudestamme, esimerkiksi Vartiotornin julkaisujen hakemisto 1945–1985 (ja samanlainen hakemisto, joka käsittää vuodet 1986–89). Jos kristityllä on tällaisia hakemistoja omalla kielellään, ne voivat auttaa häntä löytämään nopeasti tyydyttäviä vastauksia.

Edellä esitetty kysymys on yksi esimerkki. Kun vuosien 1945–85 Hakemistosta otetaan esille hakusana ”Lukijoiden kysymyksiä”, niin sen alta löydetään alakohta ”arpaliput, voiko kristitty ottaa vastaan?”. Siinä viitataan Vartiotornin 15. heinäkuuta 1973 sivulla 344 olevaan ”Lukijoiden kysymyksiä” -palstaan.a Monilla Jehovan todistajilla on Vartiotornin sidottu vuosikerta (tai irtonumerot) vuodelta 1973, tai sellainen on monien valtakunnansalien kirjastossa.

Vuonna 1973 julkaistussa kirjoituksessa osoitettiin, että kristityt toimivat oikein, kun he eivät osallistu arpajaisiin, joihin liittyy arvan ostaminen palkinnon toivossa. Yksinkertaisesti sanottuna me pysymme erossa rahapeleistä, joiden pelaaminen ilmaisee epäilemättä ahneutta (1. Korinttolaisille 5:11; 6:10; Efesolaisille 4:19; 5:3, 5).

Kauppa tai liikeyritys voi kuitenkin järjestää arpajaisia mainostarkoituksessa. Osallistujan ei tarvitse muuta kuin antaa nimensä tai lähettää lomake tai lipuke ostamatta mitään. Arpajaiset ovat osa mainostamista; niiden avulla on tarkoitus ratkaista puolueettomasti palkinnonsaaja tai -saajat. Jotkut kristityt saattavat ajatella voivansa ottaa vastaan sellaisissa arpajaisissa voittamansa palkinnon, joihin ei liittynyt rahapelin pelaamista, aivan niin kuin he voisivat ottaa vastaan ilmaisia näytteitä tai muita lahjoja, joita jokin liikeyritys tai kauppa saattaa mainoskampanjan aikana jakaa.

Toiset kristityt pysyttelevät kuitenkin erossa kaikesta tällaisesta, koska he eivät halua kompastuttaa tai hämmentää toisia ja yrittävät myös välttää huolellisesti houkutusta luottaa niin kutsuttuun Onnettareen. Kuten Jesajan 65:11:ssä (UM) osoitetaan, Jumalan palvelijat eivät ole yhteydessä ”onnenjumalaan” tai ”kohtalonjumalaan”. Lisäksi he eivät ehkä halua esiintyä julkisuudessa, mitä voittajilta saatetaan vaatia. Tällä tavalla ajattelevien kristittyjen ei tietenkään tule suhtautua kriittisesti niihin kristittyihin, joiden omatunto sallii heidän osallistua tällaisiin arpajaisiin (vrt. Roomalaisille 14:1–4).

[Alaviitteet]