Pettämättömän rohkeuden Lähde
”SIHISEVÄ ääni sai meidät jähmettymään paikoillemme. Sitten meitä kohti syöksähti pensaikosta vasemmalta kaksi lintua siivet levällään. Pienessä painaumassa maassa aivan edessämme oli kaksi munaa. Linnut olivat estäneet meitä tallaamasta vahingossa niiden pesää. Aina kun yritimme mennä lähemmäksi ottamaan kuvaa kauniista, ruskeatäpläisistä munista, linnut toistivat pelottelunäytöksensä. Ihailimme niiden rohkeutta.”
Tämä tapahtui neljälle aikuiselle, jotka joutuivat lähelle suomupaksujalan pesää. Sitä pienempi lintu on seppähyyppä. Lintutieteilijät Sinclair ja Mendelsohn selittävät: ”Vanhemmat suojelevat pesäänsä ja poikasiaan tarmokkaasti ja muuttuvat hyvin aggressiivisiksi heti kun lähelle tulee kutsumaton vieras. Ne eivät säikähdä tunkeilijan kokoa vaan lähtevät lentoon päästäen läpitunkevia huutoja ja syöksähtelevät pelottomasti jopa ihmisiä kohti yrittäessään ajaa heidät tiehensä.” (Everyone’s Guide to South African Birds.)
Jotkut ovat seuranneet, kuinka jokin suuri norsu on sattumoisin kävellyt seppähyypän pesän suuntaan – ja saanut aikaan lintujen näytöksen. Tavallisesti norsut muuttavat tällöin kohteliaasti reittiään.
Mistä linnut saavat näin näkyvää rohkeutta? Se on peräisin Häneltä, joka on luonut ne. Jehova Jumala on ohjelmoinut näihin pieniin luontokappaleisiin vaistonvaraisia mekanismeja, jotka estävät suurempia eläimiä vahingoittamasta niiden pesiä tai poikasia.
Opetus kristityille
Kristityt voivat oppia tästä jotakin, joskin he haluavat mennä pitemmälle kuin mitä pelkkä vaistonvarainen rohkeus saa aikaan. Heitä kehotetaan jäljittelemään Herraansa, Jeesusta Kristusta, joka totteli pelottomasti Jumalan käskyjä (Heprealaisille 12:1–3). Raamatussa tuomitaan pelkurit, jotka vetäytyvät pois Jumalan palvelemisesta (Heprealaisille 10:39; Ilmestys 21:8). Samalla Jehova ymmärtää epätäydellisen rakenteemme ja tietää, että voimme aika ajoin tehdä syntiä tai että meillä ei ole sitä rohkeutta, jota tarvittaisiin hänen tahtonsa tekemiseen täydessä määrin (Psalmit 103:12–14). Mitä voi tehdä, jos pelko pidättää tekemästä sitä, mikä on oikein?
Kristityn täytyy vilpittömässä rukouksessa kääntyä Jumalan puoleen saadakseen voimaa kohdata koettelemukset ja tehdä jatkuvasti hänen tahtonsa. Raamatussa on lohduttava lupaus Jehovan avusta: ”Hän antaa väsyneelle väkeä ja voimattomalle voimaa yltäkyllin. Nuorukaiset väsyvät ja nääntyvät, nuoret miehet kompastuvat ja kaatuvat; mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy.” (Jesaja 40:29–31.) Monet epätäydelliset ihmiset ovat itse kokeneet, että nämä sanat ovat totta, ja voimistuneet ”heikkouden tilasta” (Heprealaisille 11:34). Kristitty apostoli Paavali oli tästä hyvä esimerkki. Hän kirjoitti: ”Herra seisoi lähelläni ja valoi minuun voimaa, jotta saarnaaminen suoritettaisiin täydelleen minun välitykselläni ja kaikki kansat kuulisivat sen.” (2. Timoteukselle 4:17.)
Tällaista vahvistavaa apua ovat saaneet jopa vastakiinnostuneet ihmiset, jotka ovat halunneet tulla Jeesuksen Kristuksen seuraajiksi. Ajatellaanpa eteläafrikkalaista miestä Henryä, joka oli kirkkonsa rahastonhoitaja ja asui seurakunnan papin naapurissa. Henry etsi totuutta. Kirkollisesta siteestään huolimatta hän eräänä päivänä hyväksyi Jehovan todistajien tarjouksen ilmaisesta Raamatun kotitutkistelusta. Aikanaan hän kertoi haluavansa tulla todistajaksi ja kysyi, mitä askelia hänen oli otettava saavuttaakseen tuon tavoitteen. Hänelle selitettiin, että hänen oli ensin erottava kirkostaan (Ilmestys 18:4). Henrystä tuntui, ettei hän voisi pelkästään kirjoittaa erokirjettä, koska pappi oli hänen naapurinsa ja ystävänsä, vaan hänen olisi selitettävä asia henkilökohtaisesti. Sen hän rohkeasti tekikin.
Pappi oli järkyttynyt ja tuli myöhemmin käymään Henryn luona kollegion esimiehen ja muutaman muun kirkon jäsenen kanssa. He halusivat tietää, miksi hän oli lähtenyt heidän kirkostaan ja liittynyt uskontoon, jolla heidän mukaansa ei ole Jumalan pyhää henkeä. ”Aluksi minua pelotti vastata heille, koska heillä oli aina ollut minuun suuri vaikutusvalta”, kertoo Henry, ”mutta rukoilin Jehovalta apua, ja hän teki minut kykeneväksi puolustautumaan tällä tavalla: ’Mikä on ainoa kansainvälinen uskonto, joka käyttää Jumalan nimeä Jehova? Eivätkö vain Jehovan todistajat? Luuletteko, että Jumala sallisi heidän kantaa hänen nimeään muttei kuitenkaan antaisi heille myös pyhää henkeään?’” Kirkonmiehet eivät pystyneet kumoamaan tätä päättelyä. Henry tuntee kiitollisuutta Jumalalta tulevaa tietoa ja voimaa kohtaan ja osallistuu nyt rohkeasti Jehovan todistajien kanssa ovelta-ovelle-palvelukseen.
Tosi kristillisyys kysyy tosiaan rohkeutta. Tämän maailman lopun lähestyessä uskon koetukset lisääntyvät. Saatana haluaa riistää Jumalan palvelijoilta heidän ikuisen elämän suurenmoisen toivonsa yrittämällä rikkoa heidän nuhteettomuutensa Jehovaa kohtaan (vrt. Ilmestys 2:10). Me emme kuitenkaan saa milloinkaan antaa periksi. Vaikka kärsisimmekin tilapäisen takaiskun pelon vuoksi, Jehova voi auttaa meitä toipumaan. Etsi jatkuvasti häneltä voimaa jatkaa hänen tahtonsa tekemistä. Muista, että hän, joka on luonut pelottomat linnut, on pettämättömän rohkeuden Lähde. Tosi kristittyjen pitäisikin ”olla rohkealla mielellä ja sanoa: ’Jehova on minun auttajani; en pelkää. Mitä voi ihminen minulle tehdä?’” (Heprealaisille 13:6.)