Valtakunnan julistajat kertovat

Saarnaten levottomina aikoina

APOSTOLI PAAVALI ennusti, että ”viimeisinä päivinä – – [olisi] kriittisiä aikoja, joista on vaikea selviytyä” (2. Timoteukselle 3:1). Nuo sanat ovat osoittautuneet täsmälleen paikkansapitäviksi! Tämän katkeran todellisuuden ovat pitkään joutuneet tuntemaan Keski-Amerikassa sijaitsevan El Salvadorin asukkaat. Maa oli yli kymmenen vuotta sisällissodassa, joka kurjisti monien tuhansien elämää ja vei ihmishenkiä. Sota on nyt ohi, mutta kurjuus on jäljellä. Rikollisuus on kasvanut jyrkästi sodan jälkeen. Eräs paikallinen tv-toimittaja totesi hiljattain: ”Väkivalta ja varkaudet ovat nyt jokapäiväistä leipäämme.”

Jehovan todistajat eivät ole säästyneet rikollisuusaallolta. Moniin valtakunnansaleihin on murtauduttu ja niistä on varastettu äänilaitteita. Aseistautuneet nuorisojoukot ovat useaan otteeseen rynnänneet saleihin kristillisten kokousten aikana ja varastaneet läsnäolijoilta rahaa, kelloja ja muita arvoesineitä. Jotkut todistajat ovat jopa menettäneet henkensä ryöstäjien käsissä toimittaessaan päivittäisiä asioitaan.

Näistä vaikeuksista huolimatta El Salvadorin Jehovan todistajat jatkavat ahkerasti hyvän uutisen saarnaamistyötä. Täten he tottelevat Raamatun käskyä: ”Kaikissa kansoissa hyvä uutinen täytyy saarnata ensin.” (Markus 13:10.) Tässä maassa on yhä monia, jotka kaipaavat Raamatun tarjoamaa Valtakunnan toivoa, ja todistajat pyrkivät tavoittamaan heistä jokaisen. Vapaamuotoinen todistaminen näyttää olevan tehokas saarnaamismenetelmä.

Ollessaan sairaalahoidossa eräs todistaja käytti kaikki tilaisuudet puhua muille potilaille Jumalan tulevaisuudenlupauksista, jotka ovat Raamatussa. Muuan vakavasti sairas potilas valitti surullisena: ”Minä kuolen pian!” Hänen synkkä asenteensa ei kuitenkaan vienyt todistajalta rohkeutta kertoa Jumalan valtakunnan hyvää uutista. Sen sijaan tämä luki miehelle ääneen Jehovan todistajien julkaisemaa kirjaa Sinä voit elää ikuisesti paratiisissa maan päällä. Parin päivän päästä todistaja pääsi sairaalasta ja ajatteli surullisena, että tuo mies makasi kuolinvuoteellaan.

Neljän vuoden kuluttua todistaja joutui lääkärinhoitoon toiseen sairaalaan. Siellä ollessaan hänen luokseen tuli eräs potilas ja sanoi: ”Muistatko minut?” Kyseessä oli sama mies, jonka hän oli tavannut neljä vuotta aikaisemmin ja jonka luultiin kuolevan! Mikä iloinen yllätys olikaan, kun mies halasi häntä ja jatkoi: ”Minäkin olen nyt Jehovan todistaja!” Mies oli tarttunut Raamatun tulevaisuudentoivoon, tutkinut Raamattua Jehovan todistajien kanssa ja vihkinyt elämänsä Jehovalle. Sen lisäksi että hän oli todistaja, hän oli ollut kokoaikaisessa sananpalveluksessa vakituisena tienraivaajana noin kaksi vuotta.

Vapaamuotoisessa tilanteessa kylvetyt totuuden siemenet olivat tässä tapauksessa tavoittaneet vastaanottavaisen sydämen. Se että saa tällä tavoin auttaa ihmisiä oppimaan totuuden, saa tosi kristityt jatkamaan saarnaamistyötä huolimatta näistä ”kriittisistä ajoista, joista on vaikea selviytyä”.