Väkivaltaa on kaikkialla

ISTUESSAAN autossaan odottamassa vihreää valoa kuljettaja huomasi yhtäkkiä ison miehen, joka tuli häntä kohti huutaen hävyttömyyksiä ja heristäen nyrkkiä. Kuljettaja pani nopeasti ovet lukkoon ja ikkunat kiinni, mutta iso mies tuli vain lähemmäksi. Päästyään autolle mies heilutti sitä ja tempoi ovenkahvasta. Viimein hän turhautuneena kohotti ison nyrkkinsä ja iski sen tuulilasiin, joka hajosi pirstaleiksi.

Oliko kohtaus jostakin toimintaelokuvasta? Ei ollut. Kyseessä oli vihanpurkaus, joka sattui liikenteessä Oahun saaressa Havaijissa, rauhallisesta ja rentoutuneesta ilmapiiristään tunnetussa maassa.

Tapaus ei yllätä. Lukot ovissa, ristikot ikkunoissa, turvallisuusmiehet rakennuksissa, jopa bussien tekstikilvet ”Kuljettajalla ei ole käteistä” viittaavat kaikki samaan asiaan: väkivaltaa on kaikkialla.

Väkivalta kodeissa

Koti on kauan ollut ihmisille kuin turvallinen pesä. Tämä idyllinen kuva on kuitenkin nopeasti muuttumassa. Perheväkivalta, johon sisältyvät lasten hyväksikäyttö, puolison piekseminen ja tapot, on noussut uutisotsikoihin joka puolella maailmaa.

Esimerkiksi ”ainakin 750 000 englantilaisella lapsella saattaa olla pitkäaikainen trauma sen johdosta, että he näkevät kotonaan väkivaltaa”, kerrotaan sanomalehdessä Manchester Guardian Weekly. Raportti perustui kyselytutkimukseen, jossa saatiin selville myös se, että ”kolme neljästä haastatellusta naisesta sanoi lastensa nähneen väkivaltaisia tilanteita ja melkein kaksi kolmesta lapsesta oli nähnyt äitiänsä pieksettävän”. Samoin eräs amerikkalainen lastensuojeluviranomainen (U.S. Advisory Board on Child Abuse and Neglect) arvioi U.S.News & World Report -lehden mukaan, että ”2 000 lasta, useimmat alle nelivuotiaita, kuolee joka vuosi vanhempiensa tai hoitajiensa käsissä”. Luku on suurempi kuin liikennekuolemien, hukkuneiden tai pudonneiden määrä, sanotaan raportissa.

Perheväkivaltaan sisältyy myös puolison pahoinpitely tönimisestä ja tuuppimisesta lyömiseen, potkimiseen, kuristamiseen, pieksemiseen, veitsellä tai tuliaseella uhkaamiseen tai jopa tappamiseen. Ja nykyään tätä väkivaltaa harjoitetaan molemmin puolin. Eräässä tutkimuksessa havaittiin, että viranomaisten tietoon tulleessa puolisoiden välisessä väkivallassa noin neljäsosaan tapauksista oli syynä mies, toiseen neljäsosaan nainen ja loppuja voi parhaiten kuvailla riidoiksi, joihin kumpikin oli katsottava syylliseksi.

Väkivalta työpaikoilla

Kodin ulkopuolella ihminen on perinnäisesti saanut nauttia järjestyksestä, kunnioituksesta ja kohteliaisuudesta työpaikallaan. Näin ei kuitenkaan enää näytä olevan. Esimerkiksi Yhdysvaltain oikeusministeriön julkaisemien tilastojen mukaan runsaat 970 000 ihmistä joutuu joka vuosi väkivaltarikosten uhriksi työpaikallaan. Toisin sanoen ”työntekijöillä saattaa olla 25 prosentin mahdollisuus joutua jonkinlaisen väkivallan kohteeksi työssään”, sanotaan erään työturvallisuuslehden raportissa (Professional Safety—Journal of the American Society of Safety Engineers).

Kaikkein huolestuttavinta on se, että väkivalta ei työpaikoilla ole pelkkää riitelyä ja toisten mustaamista. ”Nimenomaan toisiin työntekijöihin ja työnantajiin kohdistuva työntekijöiden väkivaltaisuus on nykyään nopeimmin kasvava tappojen luokka Yhdysvalloissa”, kerrotaan samassa raportissa. Vuonna 1992 joka kuudes työhön liittyvä kuolemantapaus oli tappo; naisten kohdalla suhde oli miltei joka toinen. Ei käy kieltäminen, että kerran niin järjestyksellisten työpaikkojen yli on pyyhkäisemässä väkivallan aalto.

Väkivalta urheilussa ja viihteessä

Urheilu ja viihde ovat olleet ajanvietettä tai rentoutumiskeinoja, joiden avulla ihmiset ovat virkistäytyneet elämän vakavampia pyrkimyksiä varten. Viihde on nykyään miljardien markkojen liiketoimintaa. Lohkaistakseen itselleen mahdollisimman ison palan näistä tuottoisista markkinoista tavaran toimittajat eivät kaihda mitään käytettävissään olevia keinoja. Yksi tällainen keino on väkivalta.

Liikealan lehdessä Forbes esimerkiksi kerrottiin, miten eräällä videopelien tuottajalla on suosittu sotapeli, jossa soturi repäisee vastustajaltaan irti pään ja selkärangan samalla kun katsojat huutavat: ”Nitistä se! Nitistä se!” Saman pelin toisessa versiossa, joka on tehty kilpailevalle yhtiölle, ei kuitenkaan ole tätä veristä kohtausta. Mitä siitä on seurannut? Jokaista kahta kilpailevaa versiota kohden myydään kolme väkivaltaisempaa versiota. Se merkitsee suuria rahasummia. Kun näitä pelejä alettiin myydä kotikäyttöön, yhtiöt saivat 270 miljoonaa markkaa bruttoa kansainvälisiltä markkinoilta kahden ensimmäisen viikon aikana! Kun on kyse voitoista, väkivalta on vain yksi keino saada kuluttajat koukkuun.

Väkivalta urheilussa on oma lukunsa. Monesti pelaajat ylpeilevät sillä, mitä vahinkoa he ovat saaneet aikaan. Esimerkiksi eräässä jääkiekko-ottelussa vuonna 1990 määrättiin 86 rangaistusta – kaikkien aikojen ennätys. Peli keskeytettiin kolmen ja puolen tunnin tappelemisen jälkeen. Eräs pelaaja joutui hoitoon murtuneen kasvoluun, naarmuuntuneen sarveiskalvon ja syvän haavan takia. Miksi tällaista väkivaltaa esiintyi? Yksi pelaajista selitti: ”Kun on voittanut tosi kuuman pelin, jossa on kunnolla tapeltu, niin kotiin mennessä tuntee olevansa vähän lähempänä pelikavereita. Minusta tappelut tekivät siitä pelin, jossa tosissaan oli henkeä.” Väkivallasta näyttää tulleen kovin suuressa osassa nykypäivän urheilua ei vain keino jonkin päämäärän saavuttamiseksi vaan itse päämäärä.

Väkivalta koulussa

Kouluja on aina pidetty linnoituksina, joissa nuoret voivat unohtaa kaikki muut asiat ja keskittyä mielensä ja ruumiinsa kehittämiseen. Nykyään koulu ei kuitenkaan enää ole tällainen turvapaikka. Vuonna 1994 tehdyssä gallupissa kävi ilmi, että väkivalta ja jengit ovat Yhdysvalloissa julkisten koulujen suurin ongelma; ne ohittivat rahoitusasiat, edellisen vuoden ykkösen. Miten paha tilanne oikeastaan on?

Kun oppilailta kysyttiin tutkimuksessa: ”Oletko koskaan joutunut väkivallan kohteeksi koulussa tai sen ympäristössä?”, lähes joka neljäs vastasi myöntävästi. Runsas kymmenesosa opettajistakin vastasi myöntävästi. Samassa tutkimuksessa havaittiin, että 13 prosenttia oppilaista – pojista ja tytöistä – myönsi jolloinkin tuoneensa aseen kouluun. Useimmat väittivät toimineensa niin vain tehdäkseen toisiin vaikutuksen tai suojellakseen itseään. Mutta eräs 17-vuotias oppilas ampui opettajaansa rintaan, kun tämä yritti ottaa häneltä aseen pois.

Väkivaltainen kulttuuri

Kiistämättä väkivaltaa on nykyään kaikkialla. Kotona, töissä, koulussa ja viihteessä kohtaamme väkivaltaisen kulttuurin. Koska monet näkevät väkivaltaa päivittäin, he ovat alkaneet pitää sitä normaalina – kunnes joutuvat itse sen uhriksi. Silloin he kysyvät, loppuuko se koskaan. Haluaisitko sinäkin tietää vastauksen? Lue siinä tapauksessa seuraava kirjoitus.