Vihattuja uskonsa vuoksi
”Te tulette olemaan kaikkien ihmisten vihan kohteita minun nimeni vuoksi.” (MATTEUS 10:22)
1, 2. Voitko kertoa joitakin tosielämästä otettuja esimerkkejä siitä, mitä Jehovan todistajat ovat joutuneet kokemaan uskonnollisen vakaumuksensa vuoksi?
REHELLINEN kreetalainen kauppias pidätetään kymmeniä kertoja ja viedään yhä uudelleen Kreikan tuomioistuinten eteen. Hän on yhteensä yli kuusi vuotta vankilassa, poissa vaimonsa ja viiden lapsensa luota. Japanissa 17-vuotias opiskelija erotetaan koulusta, vaikka hän on hyväkäytöksinen ja parhaita luokkansa 42 oppilaasta. Ranskassa monet saavat suoralta kädeltä lopputilin, vaikka heidät tiedetään erittäin ahkeriksi ja tunnollisiksi työntekijöiksi. Mitä yhteistä on näissä tosielämästä otetuissa esimerkeissä?
2 Kaikissa tapauksissa oli kyse Jehovan todistajista. Mikä oli heidän ”rikoksensa”? Pohjimmiltaan se, että he toimivat uskonnollisen vakaumuksensa mukaisesti. Kauppias oli Jeesuksen Kristuksen opetusten mukaisesti kertonut uskostaan toisille (Matteus 28:19, 20). Hänelle annetut tuomiot nojautuivat paljolti Kreikan vanhentuneeseen lakiin, jonka mukaan käännytystyö on rikos. Opiskelija erotettiin siksi, että hänen Raamatun avulla valmennettu omatuntonsa ei sallinut hänen osallistua pakolliseen kendon (japanilaisen miekkailulajin) harjoitteluun (Jesaja 2:4). Ja niille, jotka saivat lopputilin Ranskassa, ilmoitettiin irtisanomisen ainoaksi syyksi se, että he tunnustautuivat Jehovan todistajiksi.
3. Miksi useimmat Jehovan todistajat joutuvat suhteellisen harvoin kärsimään paljon muiden ihmisten vuoksi?
3 Nämä ovat tyypillisiä esimerkkejä kovista kokemuksista, joita eräiden maiden Jehovan todistajat ovat joutuneet viime aikoina kestämään. Useimmat Jehovan todistajat joutuvat kuitenkin suhteellisen harvoin kärsimään paljon muiden ihmisten vuoksi. Jehovan kansa tunnetaan kautta maailman hyvästä käytöksestään, eikä kenelläkään ole sen vuoksi pätevää syytä haluta vahingoittaa heitä (1. Pietarin kirje 2:11, 12). He eivät puno salajuonia eivätkä tee kenellekään pahaa (1. Pietarin kirje 4:15). Päinvastoin he yrittävät noudattaa elämässään Raamatun neuvoa olla alamainen ensimmäiseksi Jumalalle ja sitten maallisille hallituksille. He maksavat lain vaatimat verot ja pyrkivät ’säilyttämään rauhan kaikkien ihmisten kanssa’. (Roomalaisille 12:18; 13:6, 7; 1. Pietarin kirje 2:13–17.) Raamatullisessa opetustyössään he kannustavat kunnioittamaan lakia, perhearvoja ja moraalia. Monet hallitukset ovat kiittäneet heitä siitä, että he ovat lainkuuliaisia kansalaisia (Roomalaisille 13:3). Mutta kuten ensimmäisestä kappaleesta kävi ilmi, heitä on toisinaan vastustettu, ja joissakin maissa hallitukset ovat jopa asettaneet heitä koskevia kieltoja. Pitäisikö tämän olla meille yllätys?
Opetuslapseuden ”kustannukset”
4. Mitä ihminen voisi Jeesuksen mukaan odottaa tullessaan hänen opetuslapsekseen?
4 Jeesus Kristus ei jättänyt mitään epäilystä sen suhteen, mitä hänen opetuslapseuteensa liittyisi. Hän sanoi seuraajilleen: ”Ei orja ole isäntäänsä suurempi. Jos ihmiset ovat vainonneet minua, niin he vainoavat teitäkin.” Jeesusta vihattiin ”syyttä”. (Johannes 15:18–20, 25; Psalmit 69:4; Luukas 23:22.) Hänen opetuslapsensa saattoivat odottaa samaa: vastustusta ilman pätevää syytä. Hän varoitti heitä useammin kuin kerran: ”Te tulette olemaan – – vihan kohteita.” (Matteus 10:22; 24:9.)
5, 6. a) Mistä syystä Jeesus kehotti mahdollisia seuraajiaan ’laskemaan kustannukset’? b) Miksi meidän ei siis pidä oudoksua tilannetta, jossa kohtaamme vastustusta?
5 Siksi Jeesus kehotti mahdollisia seuraajiaan laskemaan opetuslapseuden kustannukset (Luukas 14:28). Miksi heidän piti tehdä niin? Ei ratkaistakseen, kannattaisiko heidän ryhtyä hänen seuraajikseen vai ei, vaan ollakseen päättäväisiä sen täyttämisessä, mitä siihen sisältyisi. Meidän täytyy valmistautua kestämään mitä tahansa koettelemuksia tai vaikeuksia, joita tämä etuoikeus tuo mukanaan (Luukas 14:27). Kukaan ei pakota meitä palvelemaan Jehovaa Kristuksen seuraajana. Kyseessä on vapaaehtoinen päätös ja myös tietoon perustuva päätös. Tiedämme etukäteen, että vihkiytyminen Jehovalle tuo meille siunauksia mutta että tulemme olemaan myös ”vihan kohteita”. Siksi emme oudoksu tilannetta, jossa kohtaamme vastustusta. Olemme ’laskeneet kustannukset’ ja olemme täysin valmiita maksamaan ne. (1. Pietarin kirje 4:12–14.)
6 Miksi jotkut, muun muassa eräät hallitusviranomaiset, haluavat vastustaa tosi kristittyjä? Vastauksen saamiseksi on hyödyllistä tarkastella kahta ensimmäisellä vuosisadalla toiminutta uskonnollista ryhmää. Molempia vihattiin, mutta aivan eri syistä.
Vihamielisiä ja vihattuja
7, 8. Mistä opetuksista kuvastui halveksunta pakanoita kohtaan, ja millainen asenne kehittyikin juutalaisten keskuudessa?
7 Ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla Israel oli Rooman vallan alaisuudessa ja juutalaisuus eli juutalainen uskonnollinen järjestelmä oli pääosin johtajiensa, esimerkiksi kirjanoppineiden ja fariseusten, sortavassa otteessa (Matteus 23:2–4). Nämä fanaattiset johtajat vääristivät niitä Mooseksen lain määräyksiä, jotka koskivat erossa pysymistä kansakunnista, ja vaativat juutalaisia ylenkatsomaan ei-juutalaisia. Samalla he kehittivät uskonnon, joka synnytti vihaa pakanoita kohtaan ja herätti vuorostaan vihaa pakanoissa.
8 Juutalaisten johtajien ei ollut vaikea saarnata halveksuntaa pakanoita kohtaan, sillä sen ajan juutalaiset pitivät pakanoita inhottavina olioina. Uskonnolliset johtajat opettivat, että juutalainen nainen ei saanut koskaan olla yksinään pakanoiden seurassa, koska heidän ”epäillään olevan irstaita”. Juutalainen mies ei saanut ”jäädä yksinään heidän luokseen, koska heidän epäillään vuodattavan verta”. Pakanan lypsämää maitoa ei voinut käyttää, ellei juutalainen ollut ollut paikalla valvomassa lypsämistä. Johtajiensa vaikutuksesta juutalaisista tuli torjuvia ja tiukan valikoivia. (Vrt. Johannes 4:9.)
9. Millainen vaikutus oli sillä, mitä juutalaiset johtajat opettivat ei-juutalaisista?
9 Tällaiset ei-juutalaisia koskevat opetukset eivät juuri edistäneet hyviä suhteita juutalaisten ja pakanoiden välillä. Pakanat alkoivat pitää juutalaisia koko ihmiskunnan vihaajina. Roomalainen historioitsija Tacitus (syntyi noin v. 56) sanoi juutalaisista, että ”he vihaavat muuta ihmiskuntaa kuin viholliset”. Tacitus väitti myös, että pakanoita, joista tuli juutalaisia käännynnäisiä, opetettiin kieltämään maansa ja pitämään sukulaisiaan ja ystäviään arvottomina. Yleensä roomalaiset suvaitsivat juutalaisia, joita vastaan ei heidän määränsä vuoksi uskallettu hyökätä. Mutta vuonna 66 puhjennut juutalaiskapina sai roomalaiset ryhtymään ankariin kostotoimiin, jotka johtivat vuonna 70 Jerusalemin tuhoon.
10, 11. a) Miten Mooseksen laki vaati kohtelemaan vierasmaalaisia? b) Mitä opimme siitä, mitä tapahtui juutalaisuudelle?
10 Mitä havaitsemme verratessamme tuota vierasmaalaisiin suhtautumista siihen palvontamuotoon, joka oli hahmoteltu Mooseksen laissa? Laki kyllä tuki erossa pysymistä kansakunnista, mutta sen tarkoitus oli suojella israelilaisia, erityisesti heidän puhdasta palvontaansa (Joosua 23:6–8). Siitä huolimatta Laissa vaadittiin kohtelemaan vierasmaalaisia oikeudenmukaisesti ja rehellisesti ja ottamaan heidät vieraanvaraisesti vastaan – kunhan he eivät rikkoneet räikeästi Israelin lakeja (3. Mooseksen kirja 24:22). Kääntämällä selkänsä sille järkevyydelle, joka ilmenee selvästi vierasmaalaisia koskevista Lain määräyksistä, Jeesuksen ajan juutalaiset uskonnolliset johtajat loivat palvontamuodon, joka synnytti vihaa ja jota vihattiin. Lopulta ensimmäisen vuosisadan juutalainen kansakunta menetti Jehovan suosion (Matteus 23:38).
11 Voimmeko oppia tästä jotain? Voimme. Omavanhurskas, ylemmyydentuntoinen asenne ja niiden halveksiminen, joilla ei ole samanlaisia uskonkäsityksiä kuin meillä, ei anna oikeaa kuvaa Jehovan puhtaasta palvonnasta, eikä se miellytä häntä. Ajattelehan ensimmäisen vuosisadan uskollisia kristittyjä. He eivät vihanneet ei-kristittyjä eivätkä nousseet kapinaan Roomaa vastaan. Siitä huolimatta he olivat ”vihan kohteita”. Miksi? Ja keiden vihan?
Ketkä vihasivat varhaiskristittyjä?
12. Miten Raamatusta ilmenee selvästi, että Jeesus haluaa seuraajiensa suhtautuvan ei-kristittyihin tasapainoisesti?
12 Jeesuksen opetuksista ilmenee selvästi, että hän halusi opetuslastensa suhtautuvan ei-kristittyihin tasapainoisesti. Toisaalta hän sanoi, että hänen seuraajansa olisivat erossa maailmasta eli että he karttaisivat sellaisia asenteita ja tapoja, jotka olisivat ristiriidassa Jehovan vanhurskaiden teiden kanssa. He pysyisivät puolueettomina sotaa ja politiikkaa koskevissa asioissa. (Johannes 17:14, 16.) Toisaalta Jeesus ei suinkaan saarnannut halveksuntaa ei-kristittyjä kohtaan, vaan kannusti seuraajiaan ’rakastamaan vihollisiaan’ (Matteus 5:44). Apostoli Paavali kehotti kristittyjä: ”Jos vihollisellasi on nälkä, anna hänelle syötävää; jos hänellä on jano, anna hänelle juotavaa.” (Roomalaisille 12:20.) Lisäksi hän sanoi, että kristittyjen tulisi ’tehdä hyvää kaikille’ (Galatalaisille 6:10).
13. Miksi juutalaiset uskonnolliset johtajat vastustivat jyrkästi Kristuksen opetuslapsia?
13 Kristuksen opetuslapset totesivat kuitenkin pian joutuneensa kolmen ryhmän ”vihan kohteiksi”. Ensinnäkin heitä vihasivat juutalaiset uskonnolliset johtajat. Ei ihme, että kristityt joutuivat nopeasti heidän silmätikuikseen! Kristityillä oli korkeat moraaliperiaatteet, he olivat nuhteettomia, ja he levittivät toivoa herättävää sanomaa palavan innokkaasti. Tuhannet ihmiset hylkäsivät juutalaisuuden ja omaksuivat kristillisyyden (Apostolien teot 2:41; 4:4; 6:7). Juutalaisten uskonnollisten johtajien silmissä Jeesuksen juutalaiset opetuslapset olivat yksinkertaisesti luopioita! (Vrt. Apostolien teot 13:45.) Näistä vihaisista johtajista tuntui siltä, että kristillisyys teki tyhjäksi heidän perinteensä. Eiväthän kristityt hyväksyneet edes heidän näkemystään pakanoista! Vuodesta 36 lähtien pakanat saattoivat tulla kristityiksi, niin että heillä oli sama usko ja samat etuoikeudet kuin juutalaiskristityillä (Apostolien teot 10:34, 35).
14, 15. a) Miksi kristityt joutuivat pakanapalvojien vihoihin? Mainitse esimerkki. b) Minkä kolmannen ryhmän ”vihan kohteita” varhaiskristityistä tuli?
14 Toinen ryhmä, jonka vihoihin kristityt joutuivat, koostui pakanapalvojista. Esimerkiksi muinaisessa Efesoksessa hopeisten jumalatar Artemiin pienoispyhäköiden valmistaminen oli kannattavaa liiketoimintaa. Mutta kun Paavali saarnasi siellä, huomattavan monet efesolaiset osoittivat vastakaikua ja hylkäsivät Artemiin palvonnan. Koska tämä uhkasi hopeaseppien toimeentuloa, nämä alkoivat mellakoida. (Apostolien teot 19:24–41.) Jotakin samankaltaista tapahtui, kun kristillisyys levisi Bithyniaan (nykyään Luoteis-Turkkia). Pian sen jälkeen kun Raamatun kreikkalaiset kirjoitukset oli saatu valmiiksi, Bithynian käskynhaltija Plinius nuorempi ilmoitti, että pakanatemppeleitä hylättiin ja että uhrieläimille tarkoitetun rehun myynti väheni jyrkästi. Kristittyjä syytettiin – ja vainottiin – koska heidän palvontansa ei sallinut eläinuhreja eikä epäjumalia (Heprealaisille 10:1–9; 1. Johanneksen kirje 5:21). On selvää, että kristillisyyden leviäminen vaikutti pakanallisen palvonnan tarjoamiin henkilökohtaisiin etuihin, ja ne, joiden liiketoiminta supistui ja jotka menettivät rahaa, olivat tästä harmissaan.
15 Kolmas ryhmä, jonka ”vihan kohteita” kristityistä tuli, olivat kansallismieliset roomalaiset. Aluksi roomalaiset näkivät kristityissä pienen ja kenties kiihkomielisen uskonnollisen ryhmän. Mutta aikaa myöten pelkästään kristityksi tunnustautumisesta tuli kuolemalla rangaistava rikos. Miksi kristillistä elämää viettävien rehellisten kansalaisten katsottiin ansaitsevan vainoa ja kuoleman?
Miksi roomalainen maailma vihasi varhaiskristittyjä?
16. Millä tavoin kristityt pysyivät erossa maailmasta, ja miksi tämä teki heidät epäsuosituiksi roomalaismaailmassa?
16 Roomalainen maailma vihasi kristittyjä ennen kaikkea siksi, että nämä toimivat uskonnollisen vakaumuksensa mukaisesti. He esimerkiksi pysyivät erossa maailmasta. (Johannes 15:19.) Siksi he kieltäytyivät poliittisista viroista ja sotapalveluksesta. Tämän vuoksi heidät ”kuvattiin ihmisiksi, jotka olivat kuolleita maailmalle ja hyödyttömiä kaikkiin elämän asioihin”, kuten historioitsija August Neander kertoo. Se ettei ollut osa maailmasta, merkitsi myös turmeltuneen roomalaismaailman jumalattomien tapojen karttamista. ”Pienten kristillisten yhteisöjen jumalanpelko ja säädyllisyys häiritsivät huvitusten perässä juoksevaa pakanamaailmaa”, selittää historioitsija Will Durant. (1. Pietarin kirje 4:3, 4.) Vainoamalla ja teloittamalla kristittyjä roomalaiset saattoivat yrittää vaientaa omantuntonsa kiusallisen äänen.
17. Mikä osoittaa, että ensimmäisen vuosisadan kristittyjen saarnaamistyö oli tehokasta?
17 Ensimmäisen vuosisadan kristityt saarnasivat Jumalan valtakunnan hyvää uutista hellittämättömän innokkaasti (Matteus 24:14). Noin vuonna 60 Paavali saattoi sanoa, että hyvää uutista oli ”saarnattu kaikessa luomakunnassa, joka taivaan alla on” (Kolossalaisille 1:23). Ensimmäisen vuosisadan loppuun mennessä Jeesuksen seuraajat olivat tehneet opetuslapsia kautta Rooman valtakunnan: Aasiassa, Euroopassa ja Afrikassa! Jopa joistakuista ”keisarin huonekunnan” jäsenistä tuli kristittyjä (Filippiläisille 4:22).a Tämä palavan innokas saarnaaminen nostatti ärtymystä. Neander sanoo: ”Kristillisyys valtasi jatkuvasti alaa kaikissa kansankerroksissa ja uhkasi kumota valtion uskonnon.”
18. Miten yksinomaisen antaumuksen omistaminen Jehovalle saattoi kristityt vastatusten Rooman hallituksen kanssa?
18 Jeesuksen seuraajat omistivat Jehovalle yksinomaisen antaumuksensa (Matteus 4:8–10). Kenties ennen muuta juuri tämä heidän palvontansa piirre saattoi heidät vastatusten Rooman kanssa. Roomalaiset suvaitsivat muita uskontoja niin kauan kuin niiden kannattajat osallistuivat myös keisarin palvontaan. Varhaiskristittyjen oli yksinkertaisesti mahdotonta ottaa siihen osaa. He pitivät itseään tilivelvollisina Rooman valtiota korkeammalle vallanpitäjälle, nimittäin Jehova Jumalalle (Apostolien teot 5:29). Siksi riippumatta siitä, miten esimerkillinen kansalainen kristitty oli kaikissa muissa suhteissa, häntä pidettiin valtion vihollisena.
19, 20. a) Keille lankesi suuri vastuu niistä parjauksista, joita levitettiin uskollisista kristityistä? b) Mitä vääriä syytöksiä esitettiin kristittyjä vastaan?
19 Oli vielä yksi syy, jonka vuoksi uskollisia kristittyjä alettiin pitää ”vihan kohteina” roomalaismaailmassa: ihmiset uskoivat herkästi heitä koskevia parjauksia, joiden levittämisestä lankesi suuri vastuu juutalaisille uskonnollisille johtajille (Apostolien teot 17:5–8). Vuosien 60 tai 61 vaiheilla, kun Paavali oli Roomassa odottamassa, että keisari Nero käsittelisi hänen asiansa, johtavat juutalaiset sanoivat kristityistä: ”Totisesti me tiedämme tästä lahkosta, että sitä vastaan puhutaan kaikkialla.” (Apostolien teot 28:22.) Nero saattoi tuskin välttyä kuulemasta heistä esitettyjä parjauksia. Vuonna 64, kun häntä syytettiin Roomassa riehuneesta tulipalosta, hänen kerrotaan valinneen syntipukeiksi jo ennestään huonossa huudossa olleet kristityt. Tämä näyttää nostattaneen väkivaltaisen vainon aallon, jonka avulla oli tarkoitus hävittää kristityt perin pohjin.
20 Kristittyjä vastaan kohdistetut väärät syytökset olivat usein sekoitus suoranaisia valheita ja heidän uskonkäsitystensä vääristelyä. Koska he kannattivat yksijumalaisuutta eivätkä palvoneet keisaria, heidät leimattiin jumalankieltäjiksi. Kun jotkut ei-kristityt perheenjäsenet vastustivat kristittyjä sukulaisiaan, näitä syytettiin perheiden hajottamisesta (Matteus 10:21). Kristityt leimattiin ihmissyöjiksi, mikä perustui eräiden lähteiden mukaan niiden sanojen vääristelyyn, jotka Jeesus esitti Herran illallisella (Matteus 26:26–28).
21. Mistä kahdesta syystä kristityt olivat ”vihan kohteita”?
21 Uskolliset kristityt olivat siis roomalaisten ”vihan kohteita” pohjimmiltaan kahdesta syystä: 1) heidän Raamattuun perustuvien uskonkäsitystensä ja tapojensa vuoksi ja 2) heitä vastaan esitettyjen väärien syytösten vuoksi. Olipa syynä mikä tahansa, vastustajilla oli vain yksi päämäärä: tukahduttaa kristillisyys. Tietysti kristittyjen vainoa lietsoivat todellisuudessa yli-inhimilliset vastustajat, näkymättömät henkivoimat (Efesolaisille 6:12).
22. a) Mikä esimerkki osoittaa, että Jehovan todistajat pyrkivät ’tekemään hyvää kaikille’? (Ks. sivun 11 tekstiruutua.) b) Mitä käsitellään seuraavassa kirjoituksessa?
22 Jehovan todistajat ovat varhaiskristittyjen tavoin olleet nykyään ”vihan kohteita” useissa maissa. He eivät kuitenkaan vihaa niitä, jotka eivät ole todistajia, eivätkä he myöskään ole koskaan lietsoneet kapinaa hallituksia vastaan. Sitä vastoin heidät tunnetaan kautta maailman siitä, että he osoittavat aitoa rakkautta, joka ylittää kaikki yhteiskunnalliset, etniset ja rotujen väliset raja-aidat. Miksi heitä sitten on vainottu? Entä miten he suhtautuvat vastustukseen? Näitä kysymyksiä käsitellään seuraavassa kirjoituksessa.
[Alaviite]
a Ilmaus ”keisarin huonekunta” ei välttämättä viittaa silloisen hallitsijan Neron oman perheen jäseniin. Se saattaa pikemminkin tarkoittaa palvelijoita ja alempia virkailijoita, jotka huolehtivat ruoanvalmistuksesta, siivouksesta ja muista taloustöistä keisarillisen perheen ja henkilökunnan puolesta.
Miten vastaisit?
◻ Miksi Jeesus kehotti mahdollisia seuraajiaan laskemaan opetuslapseuden kustannukset?
◻ Millä tavalla yleinen suhtautuminen ei-juutalaisiin vaikutti juutalaisuuteen, ja mitä opimme tästä?
◻ Minkä kolmen ryhmän vastustuksen uskolliset varhaiskristityt kohtasivat?
◻ Pohjimmiltaan mistä syistä varhaiskristityt olivat roomalaisten ”vihan kohteita”?
[Tekstiruutu s. 11]
’He tekevät hyvää kaikille’
Jehovan todistajat pyrkivät noudattamaan Raamatun kehotusta ’tehdä hyvää kaikille’ (Galatalaisille 6:10). Lähimmäisenrakkaus saa heidät auttamaan tarvittaessa niitä, joilla ei ole samanlaisia uskonnollisia näkemyksiä kuin heillä. Esimerkiksi Ruandassa vuonna 1994 syntyneen hätätilanteen aikana eurooppalaiset todistajat lähtivät vapaaehtoisesti Afrikkaan avustustyöhön. Avun jakelemista varten pystytettiin nopeasti järjestyksellisiä leirejä ja kenttäsairaaloita. Lentorahtina on lähetetty suunnattomia määriä ruokaa, vaatteita ja huopia. Avustuksista hyötyneitä pakolaisia oli yli kolme kertaa enemmän kuin alueella olleita todistajia.
[Kuva s. 9]
Ensimmäisen vuosisadan kristityt saarnasivat hyvää uutista hellittämättömän innokkaasti